Arabit kokivat epämiellyttävän yllätyksen piirittäessään Konstantinopolia 670-luvulla, kun kaupunkilaiset kävivät yhtäkkiä vastahyökkäykseen ja sytyttivät piirittäjien laivat tuleen aiemmin tuntemattomalla aseella: kaikkialle tarttuvalla tulella, jota ei pystynyt sammuttamaan vedellä.
Uusi ase opittiin tuntemaan nimellä kreikkalainen tuli, ja bysanttilaiset suojelivat Konstantinopolia sillä vuosisatojen ajan muitakin hyökkääjiä vastaan.
Nykypäivänä ei kuitenkaan enää tiedetä tarkasti, mistä kreikkalainen tuli koostui.
Ase oli bysanttilaisille niin tärkeä, että sen valmistusohjeen tunsivat vain keisari ja muutama valittu henkilö, ja sittemmin tämä bysanttilaisten valtiosalaisuus on kadonnut ja tuhoutunut.
Kirjallisten lähteiden perusteella kreikkalaisessa tulessa on ilmeisesti ollut ainakin maaöljyä, rikkiä, hartsia ja poltettua kalkkia, mutta kattavaa ainesosaluetteloa, sekoitussuhteita ja valmistusmenetelmää ei tunneta.
Valmis seos suljettiin paineistettuihin astioihin, joista sitä ruiskutettiin vihollista kohti letkulla.
Kerrotaan, että kreikkalaisen tulen pystyi sammuttamaan vain etikalla, johon oli sekoitettu hiekkaa ja virtsaa.