Moderni haulikko kuuluu laajaan tuliaseperheeseen, jonka juuret juontuvat muun muassa musketteihin.
Yhteisiä piirteitä näille aseille oli se, että niissä oli iso suuaukko, ne olivat rihlaamattomia ja niillä voitiin ampua luotien sijaan hauleja.
Varhaiset haulikot eivät olleet erityisen tarkkoja, mutta lyhyeltä etäisyydeltä niillä sai aikaan melko pahaa jälkeä.
Haulikoiden tekniikkaa kehitti paremmaksi muun muassa brittiläinen aseseppä Joseph Manton (1766–1835).
Hänen uurastuksensa tuloksena syntyi esimerkiksi kaksipiippuinen haulikko, joka oli muun muassa 1700-luvun sorsanmetsästäjien suosiossa.
Haulikko paransi metsästysonnea merkittävästi, sillä laajalle leviävillä hauleilla oli aiempaa helpompi osua lentäviin maaleihin.