Raiteiltaan suistetut junat aiheuttivat briteille buurisodassa suuria tappioita.

Millainen on tienvarsipommien historia?

Ketkä virittivät ensimmäisinä ansoja räjähdysaineista – niin sanottuja tienvarsipommeja?

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Räjähdyspanos oli riski itsellekin

Vihollisen kulkureiteille sijoitetut naamioidut räjähdyspanokset ovat tehokkaita aseita sissisodassa. Niiden räjäytys on kuitenkin perinteisesti ollut ongelmallista. Jos sissit räjäyttävät tien tai rautatien omia aikojaan, se hankaloittaa toki vihollisen liikkumista mutta ei aiheuta henkilö- tai kalustovahinkoja. Jos taas sissit haluavat räjäyttää esimerkiksi jonkin kuljetuksen, heidän on oltava melko lähellä räjäytyspaikkaa, mikä asettaa heidät itsensä vaaraan.

Buurit keksivät itselaukeavat tienvarsipommit

Etelä-Afrikassa hollantilaistaustaiset buurit keksivät buurisodissa brittejä vastaan vuosina 1899–1902 uuden menetelmän, jossa räjähteet viritettiin niin, että vihollinen sai itse pommin laukeamaan.

Buurit olivat sotilaallisesti alivoimaisia, mutta he pärjäsivät tehokkaalla sissisotataktiikallaan. He jakautuivat niin kutsuttuihin kommandoihin, jotka piiloutuivat pensaikoihin ja iskivät brittikohteisiin. Sanaa kommando on sittemmin käytetty yleisesti vihollislinjojen takana toimivista erikoisjoukoista.

Rautatiet olivat oiva kohde

Kommandot iskivät erityisesti rautateille, joilla britit toimittivat joukoilleen täydennyksiä. Buurit asettivat räjähteet kiskojen alle niin, että ne räjähtivät vasta, kun brittien juna ajoi latauksen päältä ja sissit olivat jo kaukana. Buurisissit sinnittelivät kolme vuotta ja tappoivat 250 000 brittisotilasta, ennen kuin he lopulta luopuivat taistelusta.

Ehkä sinua kiinnostaa...