Raskaita tykkejä kutsuttiin Paksu-Bertoiksi
Ensimmäisessä maailmansodassa britit ja ranskalaiset kutsuivat kaikkia saksalaisten raskaita tykkejä Paksu-Bertoiksi. Saksalaiset itse viittasivat nimellä terästykkityyppiin, joka oli käytössä vuodesta 1914 saakka.
Paksu-Bertta oli erittäin tehokas
Paksu-Bertta oli poikkeuksellisen tehokas haupitsi. Se ampui kranaatit korkealle ilmaan, jolloin ne putosivat maaliinsa lähes kohtisuoraan alaspäin.
Tykkiä kutsuttiin virallisissa yhteyksissä ”lyhyeksi laivastotykiksi” ilmeisesti siksi, että ei haluttu paljastaa sen sopivan betonibunkkerien tuhoamiseen.
Nimi viittasi tykin muotoon
Sotilaat keksivät liikanimen tykkiä valmistaneen Kruppin teräskonsernin omistajan Bertha Kruppin mukaan. Paksu-etuliite viittasi tykin kokoon eikä suinkaan hoikan rouva Kruppin vyötärönympärykseen.
Jättihaupitsi oli saksalaisten muurinmurtaja
Belgian betonilinnakkeet kestivät saksalaisten iskun vuonna 1914 mutta eivät Paksu-Berttaa. Liègessä yksi ainoa kranaatti tappoi 550 miestä.
Nosturi oli välttämätön, sillä 800 kilon painoisia ammuksia oli mahdotonta liikutella käsivoimin.
Putki oli viisi metriä pitkä, ja sen kaliiperi oli peräti 420 mm.
Paineilmasäiliö vaimensi haupitsin voimakasta rekyyliä.
Käsivivulla säädettiin putken kulmaa. Sen maksimikulma oli 65 astetta.
Alusta esti 42 tonnia painavaa haupitsia uppoamasta maahan.