Varsijousi oli ensimmäinen kädessä pidettävä ampuma-ase, jonka käyttö onnistui ilman erityiskoulutusta.
Kaarijousen ja nuolen käyttö vaati fyysistä voimaa ja vuosikausien harjoittelua, mutta varsijousen sisäänrakennetun lukkomekanismin ansiosta jousen pystyi helposti jännittämään äärimmilleen, ja siksi kuka tahansa saattoi ampua varsijousella nuolen valtavalla voimalla.
Keskiajan lopussa varsijousella pystyi tappamaan haarniskoidun sotilaan noin 200 metrin päästä.
Alkuperäisillä keskiaikaisilla varsijousilla tehdyt kokeet ovat kuitenkin osoittaneet, että varsijousen ammus saattoi hyvinkin kantaa peräti 350–400 metrin päähän.
Etenkin monet aateliset pitivät keskiajalla varsijousta halveksittavana ja kunniattomana aseena, koska sillä oppimaton maalainenkin saattoi ampua ritarin tai kokeneen jousimiehen.