Kalpa ja musketti
Musketti, asetekniikan tuolloinen huippu, on muskettisoturi-nimityksen taustalla. Kalpa ja musketti olivat sotureiden tärkeimmät aseet.
Muskettisoturien kalvan terä oli noin metrin pituinen ja enintään kolmen sentin paksuinen. Kuva: DK Images
Musketti oli painava ja hankala ase
Ranskan muskettisoturit saivat nimensä aseesta, jolla Ludvig XIII varusti joukko-osaston vuonna 1622. Pitkäpiippuinen musketti korvasi aiemmin käytössä olleen hakapyssyn. Musketin kuula pystyi lävistämään jopa metallilevyn, mutta itse ase oli painava ja kömpelö käyttää.
Musketti painoi 7–9 kiloa, minkä vuoksi sen piippu piti ammuttaessa asettaa haaratukeen. Kokenut musketööri pystyi laukaisemaan ja lataamaan aseensa uudelleen 30–60 sekunnissa.
Miekka oli muskettisoturien tunnus
Nimestään huolimatta muskettisoturien tärkein ase ei suinkaan ollut musketti vaan kalpa, joka roikkui aina vyöllä käden ulottuvilla. Muskettisoturit niittivätkin mainetta taitavina miekkailijoina. Kalpa oli yhden käden pistomiekka, jonka terä työnnettiin taistelussa vastustajan vartaloon.
Terä oli riittävän pitkä, jotta miekka soveltui myös ratsailla taisteluun ja jopa käytettäväksi peitsen tavoin. Kädensija eli kourain oli yleensä päällystetty kalannahalla, koska se antoi miekkailijalle pitävän otteen aseesta.
Musketin kuulat olivat läpimitaltaan jopa 2 senttimetriä, ja aseen kantomatka oli 50–65 metriä.