Tuhannen tonnin painoinen ja 35 metriä pitkä panssarivaunu kiitää pitkin venäläistä aroa.
Sitä kuljettaa eteenpäin kaksi lähes 17 000 hevosvoiman sukellusveneen moottoria, ja 1,2 metriä leveät telaketjut kyntävät maastoa.
Neuvostoliiton T-34-tankki oli valtavan tehokas, eikä siinä ollut turhia hienouksia. Sen massatuotanto oli niin nopeaa, etteivät saksalaisen kyenneet vastaamaan siihen.
Pieneltä vaikuttavia neuvostoliittolaisia T-34-tankkeja ilmaantuu näkyviin, ja saksalainen jättitankki moukaroi niitä kilometrien päästä kahdella raskaalla kanuunallaan. Venäläiset tankit eivät mahda mitään Saksan teräshirviölle.
Tällaiselta olisi näyttänyt eräs Hitlerin suurimmista unelmista.
Hänen päähänsä idean ujutti suuren teollisuuskonserni Kruppin johtaja Grote.
Grote ehdotti Hitlerille jättitankki Ratten eli suomeksi Rotan rakentamista vuoden 1942 kesäkuussa, ja tämä hyväksyi suunnitelman.
Ensimmäiset piirustukset Grote toimitti Hitlerille joulukuussa. Valtakunnankansleri innostui ja määräsi panssariaseen valmistuksen aloitettavaksi heti.
Laajamittaisen hankkeen taustalla oli Neuvostoliittoa vastaan kesäkuussa 1941 aloitettu sotaretki. Saksalaisten tiedustelutietojen mukaan venäläisillä oli vain vanhentuneita panssarivaunuja.
Rintamalla odotti kuitenkin ikävä yllätys, sillä Neuvostoliiton uusi T-34-tankki oli ylivoimainen saksalaisten Panzerkampfwagen III- ja IV-tankkeja vastaan.
T-34 painoi 30,9 tonnia, ja sotahistorioitsijat pitävät sitä toisen maailmansodan parhaana yleispanssarivaununa.
Se harvensi saksalaisten panssaridivisioonien rivejä tehokkaasti ja ratkaisi osaltaan itärintaman taisteluja.
Venäläisten panssarivaunujen tekninen ylivoima oli kiusallista, sillä juuri tankit olivat saksalaisten salamasodan perusta. Saksan sotilasjohdolle selvisi myös se, että venäläiset kehittivät jo raskaampia panssarivaunutyyppejä. Niinpä Hitler halusi esitellä uuden aseensa itärintamalla mahdollisimman nopeasti.
Telaketjuilla liikkuva hirviö
Kruppin johtaja Grote teetti Ratte-vaunun lisäksi paljon suuremman Landkreuzer P.1500 Monster -tankin piirustukset. Jättitankki oli tarkoitus varustaa 800 millimetrin Krupp-kanuunalla, jonka tyyppinimi oli Schwerer Gustav. Valtavaa tykkiä oli kuljetettu aiemmin erikoisrakenteisilla sotilasjunilla, ja se kykeni ampumaan seitsemän tonnin kranaatteja 37 kilometrin päähän. Kanuuna olikin tuhovoimaisin ase, jota oli koskaan käytetty taistelussa.
Peräti 42 metrin pituinen ja 250 millimetrin panssarilla suojattu Monster olisi painanut 1 500 tonnia eli saman verran kuin tuhat suurta henkilöautoa.
Tankin moottoreiksi suunniteltiin neljää sukellusveneen MAN-moottoria, ja miehistöä piti olla sata henkeä.
Valtavan painonsa takia Monster olisi kyennyt vain 10–15 kilometrin tuntinopeuteen. Hitler näytti silti vihreää valoa tällekin suunnitelmalle.
Ratte ja Monster eivät edenneet koskaan prototyypin esiastetta pidemmälle.
Kaukonäköinen varusteluministeri Albert Speer lakkautti jättimäiset tankkihankkeet varhain vuonna 1943.
Kolmas jättitankkihanke oli edennyt niitä pidemmälle ja paljastanut suunnattoman painavien panssarivaunujen ongelmat.
Sen paremmin Ratte kuin Monsterkaan ei kyennyt etenemään tiellä tuhoamatta sitä täysin. Sillat eivät kestäneet raskaan tankin painoa romahtamatta, ja molemmat jättitankit olisivat juuttuneet jatkuvasti kiinni pehmeään maastoon.
Porschen piti piirtää jättitankki
Peräti 188 tonnin painoinen Maus-tankki jäi koeajossa kiinni mutaan, ja se saatiin irti vasta ankarin ponnistuksin. Punainen nuoli näyttää, kuinka syvälle tankki upposi.
Kolmas ja realistisin jättitankkihanke Panzerkampfwagen Maus eli suomeksi Hiiri aloitettiin myös vuonna 1942.
Hitler ja Speer keskustelivat panssariaseesta maaliskuun alun tapaamisessa. Kruppin tehtaat saivat tapaamisen jälkeen käskyn lopettaa suunnitellun 72 tonnin tankin kehitystyö, sillä sen sijaan piti ryhtyä heti kehittämään sadantuhannen kilon painoista jättitankkia.
Ensimmäisen testimallin piti olla valmiina koeajoon ennen vuoden 1943 kevättä.
Varusteluministeri Speerin ja Hitlerin tapaamisessa 21.–22. maaliskuuta päätettiin, että Krupp valmistaisi aikanaan Maus-tankkeja sarjatuotantona.
Varsinaisesta suunnittelutyöstä vastaisi kuitenkin kuplavolkkarin kehittäjä Ferdinand Porsche, joka suunnitteli sodan aikana monia saksalaisten tankkeja.
Ylipainoinen hiiri
Hitler osallistui jättitankin kehittämiseen tarmokkaasti pienimpiä yksityiskohtia myöten, ja hän neuvotteli siitä Speerin kanssa uudelleen 13. toukokuuta 1943.
Hitler oli varma, että venäläiset ottaisivat uusia raskaita panssarivaunuja käyttöön jo seuraavana keväänä.
Hän vaati Maus-tankin kehitystyön vauhdittamista ja panssarivaunun painon kasvattamista sadasta 120:een tonniin.
Hitler oli päättänyt myös jättitankin aseistuksen: hän valitsi pääaseeksi tehokkaan 105-millisen kanuunan.
Hitler korosti myös raskaan panssaroinnin tarpeellisuutta, ja valtavan tankin paino lisääntyi taas tonneilla. Hiiri sen kuin kasvoi kasvamistaan.
Hitlerin tahtoon mukauduttiin, joten tankin pohjaan asennettiin sata ja sivuille kaksisataa millimetriä panssariterästä. Jättitankista tuli lopulta kymmenen metrin pituinen, 3,67 metrin levyinen ja 3,66 metriä korkea.
Hitler muutti vielä kerran mieltään kanuunan valinnasta. Hän kannatti nyt voimakkaampaa 128-millistä kanuunaa, joka tuhoaisi minkä tahansa vihollisen tankin jo kaukaa. Kyseisen kanuunan heikkous oli pitkä latausaika. Siksi Hitler halusi Mausiin toissijaiseksi aseeksi myös 75-millisen kanuunan.
Paksu panssarointi ja raskas aseistus kasvattivat Porschen suunnitteleman jättitankin kokonaispainon peräti 188 tonniin.
Maus oli siten ehdottomasti maailmanhistorian raskain panssarivaunu.
Suunnitellun tankin valtava paino ei huolettanut Hitleriä lainkaan.
Uuden panssariaseen tehtävä oli hänelle selkeä. Vastikään kehitetyt Tiger- ja Panther-tankit takaisivat Saksalle teknisen ylivoiman taistelukentillä vuonna 1943, mutta Maus olisi jo vuonna 1944 saksalaisten panssarijoukkojen tärkein valttikortti. Tuotantotavoitteeksi kaavailtiin aluksi kymmentä tankkia kuukaudessa.
Jättitankki juuttui mutaan
Insinöörit ja teknikot uurastivat Hitlerin unelman toteuttamiseksi.
Vuoden 1943 lopussa tehtiin kaksi Mausin prototyyppiä, mutta ne vain osoittivat, että tavoite oli vielä kaukana.
Daimler-Benzin bensiinimoottorin teho oli 1 200 hevosvoimaa, mutta se kiihdytti mammuttimaisen tankin vain 15–20 kilometrin tuntinopeuteen. Testit paljastivat, että tankin lopullinen versio tarvitsisi tehokkaamman moottorin.
Kahden prototyypin koeajo järjestettiin vuoden 1944 alussa Boeblingenin harjoitusalueella.
Ferdinand Porsche seurasi koeajoa jännittyneenä, mutta joutui toteamaan tankkien heikkoudet pehmeässä maastossa.
Toinen Maus-prototyyppi upposi mutaan miltei kahden metrin syvyyteen ja juuttui avuttomana paikalleen.
Pienen armeijan verran sotamiehiä kaivoi mutaa tankin ympäriltä, kunnes se saatiin vedettyä irti.
Ani harvat sillat olisivat kestäneet jättitankin painon, mutta Ferdinand Porsche uskoi ratkaisseensa ongelman. Hänen suunnittelupajassaan kehitettiin erityinen snorkkeli, jonka turvin panssarivaunu voisi ajaa enintään neljän metrin syvyisten jokien ja järvien pohjassa.
Koeajojen pettymykset eivät saaneet saksalaisia luopumaan Maus-tankin rakentamisesta.
Krupp sai päinvastoin tilauksen kuuden tankin koe-erästä, jonka jälkeen oli tarkoitus valmistaa kaikkiaan 135 panssarivaunua sarjana.
Pommit murskasivat unelman
Tuotantoa vasta aloiteltiin, kun liittoutuneiden ilmahyökkäys tuhosi Kruppin Essenin tehtaan elokuun alussa 1943.
Krupp joutui ilmoittamaan Hitlerille, että Maus-panssarivaunujen tuotanto voitaisiin käynnistää uudelleen aikaisintaan seitsemän kuukauden kuluttua.
Kun Krupp marraskuussa 1944 lopulta oli valmis jälleen aloittamaan tuotannon, niin natsi-Saksan kuin jättitankinkin aika oli jo lähes ohi.
Maus ei ehtinyt koskaan mukaan taisteluun, ja vain toinen prototyypeistä varustettiin valmiiksi aseilla ja panssaroinnilla.
Varmasti tiedetään se, että molemmat prototyypit ajoivat omin voimin Boeblingenin harjoitusalueelta vuoden 1945 keväällä, kun venäläiset tunkeutuivat alueelle.
Miehistö räjäytti toisen Maus-tankin lähellä harjoitusaluetta, ja toinen jättitankki vain hylättiin. Syyksi on epäilty sekä tankkien oikkuilevaa tekniikkaa että hitautta venäläisten etenemisnopeuteen nähden.
Venäläiset ottivat toisen Mausin haltuunsa, ja se on esillä Kubinkan panssarivaunumuseossa Moskovan länsipuolella.
Tankki on yhä maailman suurin ja todennäköisesti myös pysyy sellaisena.