Hawker Hurricane: Hurricanet ahkeroivat väsymättä läpi sodan

Joukko brittiläisiä Hawker Hurricane -hävittäjäkoneita lensi matalalla Pohjanmeren yllä, kun ne yhtäkkiä kohtasivat yhdeksän saksalaista Heinkel He 115 -partiokonetta. Hurricanet antoivat konekivääriensä laulaa, ja neljä saksalaiskonetta syöksyi hetkessä mereen. Loput pakenivat.

Toinen maailmansota oli juuri puhjennut, ja lokakuussa 1939 sattunut yhteenotto oli Hawker Hurricane -koneen tulikaste. Kone vakuutti kaikki osapuolet.

Voittoisa Hurricane

Britannian ilmavoimat oli useita vuosia aiemmin tilannut koneen, jonka sydän oli Rolls-Roycen uusin moot­tori. Vuonna 1935 syntyi Hawker Hurricane. Britit olivat aiemmin käyttäneet kaksitasolentokoneita, mutta Hurricane oli huomattavasti ketterämpi yksitasoinen.

Ilmahälytysten ulvoessa Euroopan suurkaupungeissa brittien Spitfire-hävittäjät varastivat kaiken huomion, mutta ilman Hawker Hurri­caneja liittoutuneet olisivat hävinneet sodan.

Vuonna 1940 käytiin kuuluisa taistelu Britanniasta, jonka aikana Hurricanet osoittivat ylivertaisuutensa Spitfireihin nähden: Hurricaneja oli enemmän ja ne tuho­sivat enemmän saksalais­hävittäjiä kuin Spitfiret ja ilmatorjunta yhteensä. Ei siis ollut sattumaa, että taiste­lussa Britan­niasta myös yksi sen parhaista lentäjä-ässistä, peräti 17 konetta pudottanut tšekkiläinen Josef František, lensi Hurricanella.

Luotettava moottori

Hurricanen suurin valtti oli sen yksinkertaisuus. Mekaanikot eivät tarvinneet juuri muuta kuin vasaran ja ruuvitaltan saadakseen vaurioituneen Hurricanen takaisin ilmaan. Vankka 12-sylinterinen Rolls-Royce Merlin III -moottori kesti lähes mitä vain. Ennen sotaa ja sen aikana rakennettiinkin yli 14 000 Hurricanea.

Toinen syy Hurricanen suo­sioon oli se, että se sopi lähes tehtävään kuin tehtävään. Se pärjäsi sekä ilmataisteluissa että ilma-maataisteluissa, vaikkei se ollut toisen maailmansodan nopein eikä uudenaikaisinkaan kone.

Hurricanea oli niin helppo ohjata, että kokematonkin lentäjä onnistui tarvittaessa kikkailemaan sillä, ja suuri siipien kärkiväli teki koneesta helpon laskeutua.

Hurricane maailmalla

Hawker Hurricane taisteli lukuisilla maailmankolkilla sodan alusta loppuun asti.

Hurricanet osallistuivat esimer­kiksi strategisesti tärkeän Maltan puolustukseen. Niitä lingottiin päivittäin katapultilla liittoutuneiden lentotukialuksilta, ja pilotit lensivät kuolemaa uhmaten suoraan kohti suurilukuisempia ja tulivoimaisempia saksalaisia ja italialaisia koneita. Hurricanet pitivät kuitenkin pintansa sitkeästi, kunnes Britanniasta saatiin uusia vahvistuksia.

Maltan jälkeen Hurricanet jatkoivat yhä etelämmäksi. Kuusi Hurricane-laivuetta varustettiin 40 mm:n tykeillä ja 227 kg painavilla pommeilla ja lähetettiin suoraan El Alameiniin Egyptiin. Siellä ne tuhosivat valtavan määrän saksalaisten kalustoa, muun muassa lukuisia panssarivaunuja, ja pakot­tivat vihollisen vähitellen perääntymään.

Hurricaneja myös lainattiin Neuvostoliittoon sodan alkuvaiheessa. Kolmisen­tuhatta Hurricanea oli omalta osaltaan vaikeuttamassa Saksan etenemistä idässä. Vaikka neuvostolentäjät eivät innostuneet Hurricaneista yhtä paljon kuin britit, hekin tunnustivat Hurricanen pystyvän sellaiseen, mihin muut eivät pystyneet: pysymään ilmassa lukuisista saamistaan osumista huolimatta.

Periksiantamaton

Hurricanella lensi myös Eric Nicolson, ainut Britannian kuninkaallisten ilmavoimien hävittäjälentäjä, joka sai Victorian ristin sodan aikana.

16. elokuuta 1940 Nicolsonin Hurricanen kimppuun hyökkäsi saksalaisia Messerschmitt Bf 110 -hävittäjiä. Nicolsonin kone sai osuman, ja sen polttoainesäiliö syttyi tuleen.

Loukkaantunut Nicolson ymmärsi, että hänen oli hypättävä, mutta juuri sillä hetkellä hän sai sopivasti näköpiiriinsä vielä yhden saksalaishävittäjän. Hän ryömi takaisin ohjaamoon, seurasi liekehtivällä Hurricanellaan saksalais­hävittäjää ja ampui sen alas, kunnes lopulta hyppäsi palavasta koneestaan turvaan.

Pilottiensa tapaan Hawker Hurricane oli selviytyjä, joka ei koskaan antanut periksi.