Antiikin ajan ”likaiset aseet”
Skorpioneilla tai kalkkijauholla täytetyt ruukut ja suu vaahdossa hyökkäävät taistelukoirat ovat esimerkkejä antiikin taistelukenttien kekseliäistä aseista.
Myrkkynuolilla Aleksanteri Suurta vastaan
Persialaiset ja skyytit kastoivat nuolenkärkensä myrkkyihin ennen kuin ampuivat ne tarkasti vihollisen niskaan.
Johan myrkyn lykkäsi, olisi Aleksanteri Suuri voinut todeta hyökätessään Persiaan vuonna 325 eaa. Persialaiset jousimiehet olivat näet kastaneet nuolenkärkensä huolellisesti käärmeenmyrkkyyn ja myrkkykatkouutteeseen ennen taistelua ja ampuivat sitten myrkkynuolia Aleksanterin joukkojen niskaan.
Se tuskin yllätti Aleksanteria, sillä myrkkynuolet olivat antiikin aikana yleinen kemiallinen ase, jolla pystyttiin aiheuttamaan viholliselle suurta vahinkoa pitkänkin matkan päästä. Käärmeenmyrkyn lisäksi nuolia kastettiin esimerkiksi myrkkykatkosta, hullukaalista ja jouluruususta valmistettuihin kasviuutteisiin. Myrkyillä ei haluttu tappaa vihollista välittömästi vaan vain vammauttaa tai aiheuttaa hidas ja tuskallinen kuolema.
Jo pelkät huhut myrkkynuolista saattoivat lamauttaa kokonaisia armeijoita. Jos riskinä oli kohdata kivulias kuolema myrkkynuolen osumasta, joukkojen liikkeet suunniteltiin huolellisesti eivätkä sankarillisimmatkaan soturit lähteneet hyökkäyksiin yli-innokkaasti.
Pelätyimpiä myrkkynuolien käyttäjiä olivat skyytit, jotka olivat ratsastajakansaa Mustanmeren ja Kaspianmeren pohjoispuoleisilta aroilta. He olivat taitavia ja tarkkasilmäisiä jousimiehiä,
joista jokainen saattoi ottaa taisteluun mukaan jopa reilut 200 nuolta.
Teho: 2 / 5
Skyyttien jousimiehet tunnettiin tarkkoina ampujina, joiden sanottiin osuvan aina maaliinsa.
Kalkkijauho oli kuin kyynelkaasua
Kapinallinen kiinalainen talonpoikaisarmeija kukistettiin vuonna 190 kalkkijauholla.
Sotilaat puhalsivat hevosvetoisista vaunuista suurilla palkeilla hienoa tomua taistelukentälle. Kalkki ei ole sinänsä vaarallista, mutta se ärsyttää elimistön limakalvoja, joten talonpojat joutuivat pian luikkimaan pakoon köhien ja silmät vettä vuotaen.
Myös Bysantissa käytettiin usein kalkkia taistelussa. Sotilaat täyttivät saviruukkuja kalkilla ja heittivät niitä vihollisten päälle, jolloin vihollinen sokaistui ja oli sen jälkeen helppo voittaa.
Teho: 3 / 5
Kaupunki kukistettiin kasvimyrkyllä
Jouluruusun sisältämät helleboriini ja helleboreiini aiheuttavat limaneritystä, ripulia ja oksentelua.
Vuonna 590 eaa. joukko kreikkalaisia kaupunkivaltioita piiritti vahvasti linnoitetun Kirrhan kaupungin Kreikan keskiosissa.
Hyökkääjät saastuttivat kaupungin juomaveden jouluruusulla, joka aiheuttaa muun muassa ärhäkkää ripulia. Kun asukkaat makasivat voipuneina sairasvuoteillaan, kaupunki oli helppo vallata. Isku tunnetaan historian ensimmäisenä siviileihin kohdistuneena myrkkyiskuna.
Teho: 3 / 5
Mongolit levittivät ruton Eurooppaan
Mongolit pommittivat Kaffaa ruttoruumiilla ja toivat ruton Eurooppaan.
Tarttuvia tauteja käytettiin vihollista vastaan ilmeisesti jo heettien valtakaudella Anatoliassa 1500–1200-luvuilla eaa.
Ensimmäinen kirjallisesti hyvin kuvattu isku tapahtui silti vasta vuonna 1346, kun mongolit ampuivat suurilla heittokoneilla ruttoon kuolleiden ruumiita Mustanmeren rannalla sijaitsevaan Kaffan kaupunkiin. Rutto tarttui kaupungin asukkaisiin, joiden oli pian pakko antautua.
Teho: 5 / 5
Hannibal heitti vihollislaivoihin myrkkykäärmeitä
Saviruukuissa heitetyt myrkkykäärmeet aiheuttivat paniikkia vihollislaivoissa.
Karthagolainen sotapäällikkö Hannibal oli pahasti alakynnessä, kun hänen laivastonsa otti yhteen kreikkalaisen Pergamonin kaupunkivaltion kanssa vuonna 184 eaa.
Paikatakseen miehistö- ja kalustovajetta Hannibal oli komentanut miehensä keräämään myrkkykäärmeitä ennen meritaistelua. Kohtalokkaat luikertelijat pantiin saviruukkuihin, jotka lastattiin laivoihin.
Historioitsijat ovat kuvailleet, kuinka sotilaat sitten heittivät saviruukkuja kreikkalaisten laivoihin. Ensin kreikkalaiset vain nauroivat halveksuvasti, mutta kun käärmeet luikertelivat särkyneistä ruukuista, syntyi paniikki, jonka turvin Hannibal tuhosi vihollisen alukset.
Teho: 4 / 5
Sotakoirat taistelivat eturintamassa
Koiria on käytetty sodissa antiikin ajoista aina nykypäiviin asti. Roomalaiset sotakoirat oli varustettu haarniskalla ja teräväpiikkisellä kaulapannalla.
Vihollista vastaan on lähetetty aikojen saatossa usein myös kauhua herättäviä verenhimoisia koiria.
Roomalaiset toivat sotaretkiltään Englannista pelkoa herättäviä mastiffeja, joita käytettiin alkuun metsästyksessä ja sittemmin myös sodassa. Ne olivat niin isoja ja vahvoja, että ne saattoivat ”murtaa mahtavien härkien niskat”, kuten roomalainen runoilija Claudius Claudianus kirjoitti.
Sotakoiria koulutettiin kovalla kädellä pennusta asti, minkä ansiosta niistä tuli pelottomia ja verenhimoisia. Ennen taistelun alkua koirat suojattiin usein haarniskoin ja monille pantiin terävin piikein varustetut kaulapannat.
Roomalaiset perustivat jopa pelkästään koirista koostuvia yksiköitä hyökkäämään vihollisen kimppuun. Yleinen taktiikka oli lähettää taistelun aluksi näitä koirayksiköitä saattamaan vihollisen linjat epäjärjestykseen. Vahvoilla leuoillaan koirat saattoivat murskata luita, ja roomalainen historioitsija Plinius vanhempi on kertonut, etteivät koirat pelänneet edes vihollisen miekkoja. Koirahyökkäyksen jälkeen legioonalaisten oli helppo murtaa vihollisen sekasortoon joutunut puolustus.
Myös Persian kuninkaan Kambyses II:n on kerrottu hyödyntäneen koiria hyökkäyksessään Egyptiä vastaan vuonna 525 eaa., ja kun kreikkalaiset olivat vuonna 490 eaa. lyöneet persialaiset Marathonin taistelussa, ainakin yksi koira sai jälkikäteen mitalin rohkeudestaan ja ansioistaan taistelussa.
Teho: 2 / 5
Härkävaunuista palopommeja
Vihollisen kimppuun on lähetetty muun muassa palavia härkiä ja vaunuja.
Vuonna 229 eaa. nykyisessä Espanjassa yritettiin pysäyttää Karthagon armeijaa. Härkävankkureita täytettiin palonaroilla aineilla, minkä jälkeen vaunut sytytettiin tuleen ja pelosta villit härät ohjattiin juoksemaan palavine vaunuineen Karthagon joukkoja päin.
Palavien eläinten lähettäminen vihollisen joukkoihin oli antiikin aikana yleistä. Sekä arabialaiset että kiinalaiset sotataidon oppaat neuvoivat voitelemaan lintuja palavilla aineilla ja sytyttämään niiden avulla vihollisen telttoja. Intialainen kirjailija ja sotastrategi Kautilya puolestaan neuvoi lähettämään vihollisen luo kissoja ja apinoita, joiden selkään oli sidottu palavia paketteja.
Useimmissa oppaissa ei paneuduttu siihen, miten eläimet saatiin liikkumaan nimenomaan vihollisen suuntaan, mutta Kautilya ymmärsi ongelman. Hän neuvoi käyttämään lintuja, joiden pesä sijaitsi vihollislinjojen takana, jotta linnut varmasti lentäisivät haluttuun suuntaan.
Teho: 2 / 5
Skorpionit pelottivat roomalaiset pakoon
Kun Rooman armeija vuosina 198–199 eteni kohti Hatran kaupunkia, kaupungin puolustajat valmistautuivat kohtaamiseen keräämällä skorpioneja ja muita myrkyllisiä pikkueläimiä sinetöitäviin saviruukkuihin.
Kun vihollinen saapui kaupungin muureille, Hatrasta paiskottiin ruukkupommeja roomalaisten niskaan. Se toimi, ja roomalaiset lopettivat kaupungin piirityksen jo 20 päivän kuluttua.
Teho: 3 / 5
Myrkyllinen hunaja pysäyttyi legioonalaiset
Hunaja houkutti legioonalaisia, joiden piti sotaretkillä itse hankkia ruokansa ja juomansa matkan varrelta.
Kun roomalainen sotapäällikkö Pompeius noin vuonna 65 eaa. marssi nykyisen Turkin halki, hänen miehensä nauttivat matkan varrelta löytyneistä mehiläispesistä hunajaa.
He eivät tienneet, että paikallinen heimo oli tarkoituksella tuonut pesät reitille myrkylliseksi ansaksi. Osassa Turkkia mehiläiset tekevät hunajaa tietyn alppiruusulajin kukkien medestä, joka on vaaratonta mehiläisille mutta tappavan myrkyllistä ihmisille. Muutaman tunnin kuluttua makean herkun nauttimisesta sotilaat alkoivat oksennella ja ripuloida ja heille nousi korkea kuume. Yli tuhat legioonalaista kuoli myrkytykseen.
Roomalaiset oppivat olemaan syömättä hunajaa, mutta mehiläisiä käytettiin yhä sotatoimissa. Esimerkiksi Romanian alueella asuneet daakialaiset heittivät roomalaisten linnoituksiin mehiläispesiä, joiden vihastuneet asukit pistivät vihollisia ja aiheuttivat sekasortoa.
Teho: 5 / 5
Palavat kananhöyhenet karkottivat vihollisen
Piirittäjät yrittivät tunkeutua kaupunkiin kaivamalla tunneleita muurien ali. Puolustajat kaivoivat oman tunnelinsa hyökkäystunnelia alemmas. Puolustajat sytyttivät nuotion tunneleiden yhtymäkohtaan ja polttivat savuttavia aineita.
Savu oli tehokas ja yleinen ase tilanteissa, joissa piirittäjät yrittivät tunkeutua kaupunkiin puolustusmuurin alle kaivettuja tunneleita pitkin: puolustajat vain sytyttivät nuotioita ja ohjasivat savun vihollisen tunneleihin.
Taktiikkaa käytettiin muun muassa kreikkalaisen Ambrakian kaupungin yrittäessä puolustautua roomalaisia vastaan vuonna 189 eaa. Asukkaat heittivät nuotioon kananhöyheniä, joista syntyy erittäin epämiellyttävää savua, jolloin köhivät roomalaiset pakenivat pian tunneleista.
Vuonna 74 eaa. roomalainen Lucullus kulki Mesopotamian halki ja valloitti Mustanmeren rantojen kaupunkeja. Osa taisteluista käytiin silloinkin maan alla, mutta siellä puolustajat laskivatkin tunneleihin roomalaisten kimppuun karhuja ja mehiläisparvia.
Teho: 4 / 5