1. Paratiisia pommitettiin 67 kertaa
Helmikuussa 1946 Yhdysvaltojen sotilaskomentaja Ben Wyatt kutsui koolle Tyynen valtameren pienen Bikinin saaren kaikki 167 asukasta ja kysyi, suostuisivatko nämä lähtemään saarelta joksikin aikaa, jotta Yhdysvallat voisi testata siellä ydinasetta ”ihmiskunnan hyväksi”.
Hämmentyneet asukkaat suostuivat, sillä he eivät käsittäneet tuhoaseen voimaa.
Kun Bikinin asukkaat oli evakuoitu paratiisisaareltaan, paikalle tuotiin 95 loppuunpalvellutta amerikkalaista sotalaivaa, joihin sijoitettiin 5 400 sikaa, vuohta ja rottaa.
VIDEO – Baker-atomipommi räjäytettiin paratiisisaarella:
Niiden avulla oli määrä tutkia ydinaseen vaikutusta laivastoon. Heinäkuussa 1946 Bikinin heimopäällikkö näki omin silmin, miten ensimmäiset atomipommit syöksivät ilmaan kilometrien korkuiset, radioaktiiviset vesipatsaat.
Yhdeksän laivaa upposi, ja radioaktiivinen laskeuma peitti Bikinin.
Vuoteen 1958 mennessä Yhdysvallat oli pommittanut Bikinin atolliryhmää 23 kertaa ja Marshallin saaria 44 kertaa.
Pommien yhteenlaskettu teho vastasi yli 7 000:ta Hiroshimaan pudotettua pommia. Saarilla ei edelleenkään ole asutusta.
Ydinpommi Baker laukaistiin Bikinin edustalla 27 metriä merenpinnan alapuolella.
2. Aron asukkaat maksoivat kalliin hinnan
Kun Yhdysvallat moukaroi Bikinin saariryhmää, sen arkkivihollinen Neuvostoliitto testasi ydinaseita Kazakstanin aroilla.
Kremlin mukaan Semipalatinskin ydinkoealue oli asumaton. Alueella asui kuitenkin noin 200 000 ihmistä, joilta ei koskaan kysytty lupaa kokeisiin. Vuosina 1949−1989 Semipalatinskissa räjäytettiin 496 ydinasetta.
Jos kokeen jälkeen satoi, alueen asukkaiden iholle ilmestyi punaisia läiskiä. Vielä nykyisinkin joka kahdeskymmenes alueella syntyvä lapsi kärsii epämuodostumista.
18 000 neliökilometrin laajuinen Semipalatinskin ydinkoealue on maapallon saastunein alue.
3. Panamaan kanava pommien voimin
Mittavien koeräjäytysten sarjan jälkeen Yhdysvallat katsoi 1950-luvun lopulla, että sen ydinaseohjelman julkisuuskuva kaipasi kohennusta.
Tämän vuoksi käynnistettiin Plowshare-hanke, jonka keulakuvaksi pyydettiin ”vetypommin isä”, fyysikko Edward Teller.
Hankkeen oli määrä valjastaa ydinaseiden pelätyt voimat rauhanomaisempiin tarkoituksiin. Jalo ajatus johti kuitenkin sangen omituisiin toimenpiteisiin.
Monet Tellerin ideoista olivat melko villejä: hän ehdotti muun muassa, että vetypommien avulla pumpattaisiin öljyä ja maakaasua, muutettaisiin jokien virtaussuuntaa ja räjäytettäisiin kokonaisia vuoria uusien moottoriteiden tieltä.
Hurjin ehdotus oli kaivaa uusi Panaman kanava 302 vetypommin avulla. Panaman hallitus kuitenkin kieltäytyi hankkeesta kohteliaasti mutta päättäväisesti.
Enemmän suosiota sai Tellerin idea räjäyttää Alaskaan keinotekoinen satama. Joukko alaskalaispoliitikkoja kannatti ajatusta, josta kuitenkin oli luovuttava alueen asukkaiden voimakkaan vastarinnan vuoksi.
Pahiten saastuttanut räjäytys
Hankkeen yhteydessä tehtiin joukko koeräjäytyksiä. Yksi siihen saakka suurimmista, Sedan, tehtiin Nevadan autiomaassa vuonna 1962, kun pommi räjäytettiin syvällä maanpinnan alapuolella.
Räjähdys aiheutti sata metriä syvän kuopan, ja 12 miljoonaa tonnia hiekkaa lensi neljän kilometrin korkeuteen.
Koetta seuranneina viikkoina joissakin Yhdysvaltojen osavaltiossa satoi radioaktiivista hiekkaa. Sedania pidetään maan historian pahimmin saastuttaneena ydinkokeena.
Teller ehti joukkoineen suorittaa 27 ydinkoetta. Tutkijat jopa onnistuivat nostamaan öljyä New Mexicon alueelta, mutta öljy oli niin radioaktiivista, että se ei käynyt kaupaksi.
Vuonna 1962 Edward Teller testasi ryhmineen atomipommin voimaa kaivauksissa Nevadan autiomaassa. Miljoonia tonneja radioaktiivista hiekkaa lensi ilmakehään.
4. Pommilla sata metriä syvä järvi
Yhdysvaltojen esimerkin innoittamana myös Neuvostoliitto koetti valjastaa ydinaseen siviilikäyttöön. Amerikkalaisten tapaan ensin koetettiin hyödyntää atomipommin valtavaa kaivuvoimaa.
Kokeet tehtiin tuttuun tapaan jälleen Kazakstanissa. Neuvostoliiton ydinohjelman johtaja Efrim Slavski päätti vuonna 1965 testata pommien mahdollisuuksia räjäyttämällä Tšaganvirran kuivuneeseen uomaan valtavan kuopan järveä varten.
140 kilotonnin suuruinen pommi räjäytti sata metriä syvän kuopan, jonka halkaisija oli 400 metriä.
Kazakstanin Tšaganjärvi on edelleen voimakkaasti radioaktiivinen.
Kuoppa täyttyi vähitellen pohjavedellä, ja aiheesta tehdyssä propagandafilmissä sanottiin:
”Atomipommin avulla luodun tekojärven vesi on ihmisille vaaratonta.” Vakuudeksi kansalaiset näkivät, kuinka Slavski itse ui radioaktiivisessa vedessä.
Neuvostoliitto ehti vuosina 1965−1989 räjäyttää 116 ydinlatausta eri siviilioperaatioiden ja tutkimusten yhteydessä.
5. 3 300 Hiroshiman pommin veroinen hirviö
Katso räjäytys Neuvostoliiton pohjoisimman saaren, Severnyin, yllä Pohjoisella jäämerellä noin 900 kilometrin päässä Norjasta.
Lokakuun 30. päivänä 1961 napapiirin pohjoisella taivaalla loisti kirkas valoilmiö, ja valtava sienipilvi kohosi miltei 60 kilometrin korkeuteen.
Pian paineaalto särki Pohjois-Norjan pikkukylien talojen ikkunat 900 kilometrin päässä itse räjähdyspaikasta – aalto kiersi maapallon kolmeen kertaan.
Neuvostoliitto oli juuri laukaissut historian suurimman, Tsar-bombaksi kutsutun pommin. Se oli teholtaan kymmenen kertaa voimakkaampi kuin kaikki toisessa maailmansodassa räjäytetyt pommit yhteensä.
Neuvostoliiton Tsar-bomba sai energiansa vetyisotoopeista, jotka sulivat yhteen atomipommin avulla.
Molempia supervaltoja oli pitkään kiusannut ajatus, että suuri osa niiden pommikoneista ammuttaisiin alas jo matkalla kohti vihollista.
Neuvostoliitto päätti, että perille pääsevien koneiden olisi oltava mahdollisimman tulivoimaisia. Se oli alun perin päättänyt turvautua sadan megatonnin pommeihin, jotka vastasivat teholtaan 6 600 Hiroshiman pommia.
Suunnitelmasta kuitenkin luovuttiin, koska kokeiden jälkeinen radioaktiivinen laskeuma uhkasi kasvaa liian suureksi. Oli myös vaikeaa arvioida, kestäisikö Maa räjähdyksen.
Neuvostoliitto rakensi pommin, joka oli teholtaan puolet suunnitellusta. 27-tonninen ydinase pudotettiin lentokoneesta laskuvarjolla ja räjäytettiin neljässä kilometrissä.
Lentokone sinkoutui räjähdyksessä 800 metrin vapaaseen pudotukseen, vaikka se oli jo 32 kilometrin päässä.
USA:n vahvin pommi Bravo näytti Tsar-Bomban rinnalla paukkupommilta, Hiroshiman pommi pelkältä tulitikulta.
6. Yhdysvallat halusi pommittaa Kuuta
Vuonna 1957 Neuvostoliitto lähetti Maata kiertävälle radalle maailman ensimmäisen satelliitin, Sputnik 1:n.
Tämä oli nöyryytys Yhdysvalloille, joka päätti vastavetona räjäyttää Kuussa vetypommin.
Pommin piti olla niin voimakas, että räjähdyksen aiheuttama väläys näkyisi Maahan saakka, minkä puolestaan oli määrä kohottaa amerikkalaisten itsetuntoa.
A119-niminen ohjelma kuitenkin hylättiin liian vaarallisena.
Tutkijat olivat osoittaneet, että Maan vetovoima olisi saattanut vetää pommin Maata kohti, jos ohjus olisi ajautunut väärään kulmaan.
Neuvostoliiton menestyksekäs Sputnik-hanke sai Yhdysvallat harkitsemaan vetypommin laukaisemista Kuuhun.
7. Pohjois-Carolinan tuho oli vain sekunneista kiinni
Osana Yhdysvaltojen kylmän sodan aikaista pysyvää puolustusta maalla oli ilmassa ydinasein varustettuja pommikoneita vuorokauden ympäri.
Yksi tällainen kone syöksyi palavana maahan Pohjois-Carolinassa tammikuun 24. päivänä 1961 lennonaikaisen tankkauksen epäonnistuttua.
Tätä ennen koneesta oli irronnut kaksi Mark-39-vetypommia, joista kumpikin oli neljän megatonnin vahvuinen. Tämä vastasi neljää miljoonaa tonnia TNT-räjähdettä.
Yksi pommeista putosi maahan 1 100 kilometrin tuntinopeudella ja synnytti 23 metrin syvyisen kuopan. Pommi ei kuitenkaan räjähtänyt.
Toinen putosi laskuvarjolla, mutta se oli silti paljon vaarallisempi, sillä sen neljästä laukaisusuojasta kolme petti.
Vain pieni, halpa varmennin esti räjähdyksen, joka olisi ollut 260-kertainen Hiroshiman pommiin verrattuna.
Vasta vuonna 2013 paljastui, kuinka lähellä katastrofia Yhdysvallat oli ollut. Asiantuntijoiden mukaan kyseessä oli sotahistorian ehkä vakavin onnettomuus.
Kun pommikone murskautui maahan, toinen pommeista laskeutui laskuvarjon varassa. Vain yksinkertainen varmistin esti suurtuhon.
8. Pillastunut ydinohjus karkasi
Yhdysvaltojen ensimmäinen pitkän kantaman ohjus, Snark, oli upea kuin tieteiselokuvan mainos, mutta myös mahdoton ohjata. Se ajautui kokeissa noin 30 kilometriä ohi maalinsa.
Surkeimmin kävi Snark-ohjukselle, jonka oli vuonna 1957 määrä lentää eteläisestä Floridasta Costa Ricaan.
Kirkuvan punainen ohjus saavutti määränpäänsä mutta jatkoi siitä edelleen kohti etelää. Yhdysvaltojen aseasiantuntijat koettivat epätoivoisesti laukaista ohjuksen tuhoutumisjärjestelmää.
Tutkassa näkyi, kuinka ohjus syöksyi länteen kohti Kolumbiaa. Lopulta ohjuksen polttoaine loppui, ja se putosi Brasilian sademetsään.
Snark-ohjus pystyi lentämään ydinaselastissa 10 000 kilometriä. Sitä oli vaikea ohjata.
9. Näytös Havaijin yllä
Havaijin asukkaat näkivät yötaivaalla oudon ilmiön 9. päivänä kesäkuuta 1962. Sää oli pilvinen, mutta äkkiä kaukaisuudessa syttyi valtavan kirkas leimahdus.
Valopallon väri vaihtui nopeasti valkoisesta vihreäksi ja violetiksi, kunnes horisontti värjäytyi kauttaaltaan punaiseksi samalla, kun valkoisina hohtavat kaaret halkoivat taivasta.
Saarelaiset eivät nähneet näkyjä, eikä kyseessä ollut myöskään avaruusolentojen hyökkäys.
Valoilmiön syy oli paljon pelottavampi: Yhdysvallat oli juuri laukaissut ensimmäisen vetypomminsa avaruudessa, ja tulos oli paljon odotettua väkevämpi.
Starfish Prime -nimisen hankkeen seuraukset olivat niin tuhoisat, että Yhdysvallat ei ole sen koommin uskaltanut tehdä ydinkokeita avaruudessa.
Pikkupommi ei riittänyt
Yhdysvalloissa oli vuosikausia pohdittu, milloin venäläiset hylkäisivät mannertenväliset ohjukset ja laukaisisivat ydinpommin avaruudessa.
Yhdysvallat oli itse laukaissut pienempiä ydinpommeja ilmakehän yläkerroksissa ilman merkittäviä tuloksia.
Tämän vuoksi tehtiin päätös lähettää 1,4 megatonnin vetypommi avaruuteen ja räjäyttää se 400 kilometrin korkeudessa. Tämä laukaus päästi helvetin valloilleen.
Voimakkaan valoilmiön lisäksi pommi aiheutti valtavan elektromagneettisen pulssin eli äkillisen energialatauksen ja voimakkaan gammasäteilyn, joka oli monta kertaa odotettua vahvempi.
Pulssi tuhosi kolmasosan kaikista Maata kiertävistä satelliiteista, olivatpa nämä sitten kumman tahansa suurvallan laukaisemia.
1 500 kilometrin päässä olevalla Havaijillakin katulamput ja radiot sammuivat.
Asiasta kimpaantuneet venäläiset vaativat pian tämän jälkeen avaruudessa tehtävien ydinkokeiden kieltämistä.
Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšev piti Yhdysvaltojen ydinkokeita mielettöminä. Hän vaati avaruudessa tehtävien ydinräjäytysten kieltämistä.