Tämä aikajana kertoo tärkeimmät tapahtumat ja päivämäärät Yhdysvaltain sisällissodassa.
Lisäksi saat tietää, mitkä osavaltiot taistelivat etelä- ja mitkä pohjoisvaltioiden puolella, ja esittelemme tärkeimmät Yhdysvaltain sisällissotaan liittyvät henkilöt.
Mitkä osavaltiot taistelivat keskenään?
Neljänlaisia osavaltioita ja alueita
Useimmat tietävät, että pohjois- ja etelävaltiot taistelivat toisiaan vastaan Yhdysvaltain sisällissodassa. Yhdysvaltojen osavaltioiden jakautuminen sodassa oli kuitenkin hieman mutkikkaampaa.
Pohjoisvaltiot
Maine, New York, New Hampshire, Vermont, Massachusetts, Connecticut, Rhode Island, Pennsylvania, New Jersey, Ohio, Indiana, Illinois, Kansas, Michigan, Wisconsin, Minnesota, Iowa, Kalifornia, Nevada ja Oregon
Etelävaltiot
Texas, Arkansas, Louisiana, Tennessee, Mississippi, Alabama, Georgia, Florida, Etelä-Carolina, Pohjois-Carolina ja Virginia
Rajavaltiot
Delaware, Länsi-Virginia, Kentucky ja Missouri.
Rajavaltioissa orjuus oli vielä sallittu, mutta nämä neljä osavaltiota päättivät kuitenkin taistella ”Unionin” puolella.
Ei vielä osavaltioita
Pohjois-Amerikassa olevia alueita, joista ei ollut vielä Yhdysvaltain sisällissodan aikaan tullut osavaltioita.
AIKAJANA Yhdysvaltain sisällissodasta
1861
9. helmikuuta 1861
Confederate States of America (CSA) eli konfederaatio perustettiin ja Jefferson Davis valittiin sen presidentiksi.
Jefferson Davis oli aiemmin toiminut upseerina sekä Yhdysvaltojen sotaministerinä ja senaattorina.
4. maaliskuuta 1861: Lincolnista tuli presidentti
Republikaanipuoluetta edustavasta Abraham Lincolnista tuli Yhdysvaltain
- presidentti.
Abraham Lincoln ei ollut vielä lakkauttanut orjuutta, kun Yhdysvaltain sisällissota syttyi vuonna 1861. Orjuus lakkautettiin vasta tammikuussa 1863.
Abraham Lincoln oli menestynyt lakimies, jolla oli sana hallussaan. Sisällissota syttyi pian hänen noustuaan Yhdysvaltain 16. presidentiksi.
12. huhtikuuta 1861: Fort Sumterin taistelu
Sisällissota syttyi, kun Konfederaation joukot hyökkäsivät Etelä-Carolinan rannikolla sijaitsevaan Fort Sumteriin.
15. huhtikuuta 1861
Lincoln kutsui aseisiin 75 000 sotilasta ja tarjosi Robert E. Leelle armeijan ylipäällikön paikkaa. Lee kieltäytyi kunniasta.
17. huhtikuuta 1861
Virginia irtautui liittovaltiosta ja liittyi etelävaltioihin. Arkansas, Tennessee ja Pohjois-Carolina seurasivat pian perässä.
19. huhtikuuta 1861
Lincoln asetti etelävaltioiden satamat saartoon. Saarto vaikeutti etelävaltioiden huoltokuljetuksia koko sisällissodan ajan.
Estääkseen etelän tavaroiden tuonnin ja viennin presidentti Lincoln asetti saarron etelävaltioiden satamille vuonna 1861.
Saarto haittasi myös etelävaltioiden vientimahdollisuuksia. Lincolnin saarrosta tuli merkittävä taloudellinen tekijä Yhdysvaltain sisällissodassa.
20. huhtikuuta 1861: Robert E. Leestä tuli ylipäällikkö
Robert E. Lee erosi pohjoisvaltioiden armeijasta ja ryhtyi konfederaation maajoukkojen ja laivaston ylipäälliköksi.
21. heinäkuuta 1861: Bull Runin ensimmäinen taistelu
Etelävaltiot saivat tärkeän voiton Bull Runin taistelussa Virginiassa. Lincoln myönsi, että sota saattaisi kestää pitkään.
1. marraskuuta 1861: George B. McClellanista tuli ylipäällikkö
Lincoln nimitti verrattain kokemattoman George B. McClellanin Unionin sotajoukkojen ylipäälliköksi.
8. marraskuuta 1861
Yhdysvaltain laivasto pidätti kaksi Konfederaation virkamiestä, jotka olivat matkalla Britanniaan. Britannia uhkasi sodalla.
Abraham Lincoln halusi välttää joutumista sotaan brittejä vastaan, ja vangit vapautettiin kahden viikon päästä.
KATSO MYÖS: Aikajana toisesta maailmansodasta
1862
31. tammikuuta 1862
Pohjoisvaltioiden eli unionin presidentti Abraham Lincoln määräsi maajoukot ja laivaston hyökkäämään etelää vastaan.
6. helmikuuta 1862: Fort Henryn taistelu
Pohjoisvaltioiden kenraali Ulysses S. Grant valtasi tärkeän Fort Henryn ja kymmenen päivää myöhemmin Fort Donelsonin.
Pohjoisvaltioiden tykkiveneet hyökkäsivät Fort Henryyn 6. helmikuuta 1862.
Fort Henry oli rakennettu valvomaan liikennettä Tennesseejoella. Pohjoisvaltioiden valloitettua sen ne pystyivät kuljettamaan aseita ja muita tarvikkeita jokea pitkin.
8. maaliskuuta 1862
Konfederaation panssaroitu sotalaiva CSS Virginia upotti kaksi unionin puualusta ja osoitti puisten sotalaivojen ajan olevan ohi.
11. maaliskuuta 1862
Presidentti Lincoln vapautti G. McClellanin unionin sotajoukkojen komentajan tehtävästä ja otti itse päällikkyyden.
6. huhtikuuta 1862
Konfederaation armeija yllätti Grantin joukot Shilohissa. Kaksi päivää kestäneissä ankarissa taisteluissa kuoli 23 000 miestä.
Shilohin taistelussa kaatui eniten sotilaita kaikista Yhdysvaltain sisällissodan taisteluista. Kuvassa kaksi armeijaa kohtaavat taistelussa.
Jälkeenpäin tiedotusvälineissä kritisoitiin kenraali Grantia siitä, että hän oli ollut valmistautumaton ja vihollinen oli yllättänyt hänet.
24. huhtikuuta 1862
17 unionin laivaston alusta valloitti etelävaltioiden suurimman ja tärkeimmän sataman New Orleansin.
31. toukokuuta 1862: Seven Pinesin taistelu
Konfederaation kenraali Joseph E. Johnston oli lähellä murskata vastapuolen Seven Pinesissä mutta haavoittui vakavasti.
Seven Pinesin taistelussa tappiot olivat 11 000 henkeä (kaatuneita, haavoittuneita ja vangittuja). Luku vaikuttaa järkyttävältä mutta oli vielä kohtuullinen verrattuna joihinkin myöhempiin Yhdysvaltain sisällissodan taisteluihin.
25. kesäkuuta 1862
Unionin kenraali McClellan joukkoineen eteni kohti konfederaation pääkaupunkia Richmondia mutta joutui vetäytymään.
11. heinäkuuta Henry W. Halleckistä tuli ylipäällikkö
Toimittuaan neljä kuukautta unionin sotavoimien ylipäällikkönä Lincoln nimitti tehtävään Henry W. Halleckin.
29. elokuuta 1862 Bull Runin toinen taistelu
55 000 konfederaation sotilasta voitti unionin 75 000 miehen armeijan toisessa Bull Runin taistelussa.
4. syyskuuta 1862
Konfederaation kenraali Robert E. Lee hyökkäsi pohjoisvaltioita vastaan yli 50 000 miehen armeijan voimin.
17. syyskuuta 1862: Antietamin taistelu
Leen joukot kohtasivat unionin armeijan Antietamissa. Taistelusta tuli Yhdysvaltain historian verisin: noin 26 000 miestä kuoli.
Pohjoisvaltioiden joukkoja Antietamin taistelussa.
22. syyskuuta 1862
Presidentti Lincoln antoi virallisen julistuksen, jonka nojalla kaikki orjat vapautettiin 1. tammikuuta 1863 alkaen.
Presidentti Abraham Lincolnin antama vapautusjulistus.
Julistus annettiin 22. syyskuuta. Sen nojalla kaikki Unionin linjojen taakse saapuneet orjat saisivat vapauden.
7. marraskuuta 1862
Lincoln erotti kenraali McClellanin ja totesi: ”Jos te ette kerran tarvitse armeijaa, minä lainaisin sitä mielelläni.”
13. joulukuuta 1862
Unionin sotajoukot hävisivät Fredericksburgin taistelun. ”Olisimme yhtä hyvin voineet yrittää vallata helvetin”, muuan sotilas totesi kuivasti.
Fredericksburgin taistelu vuonna 1862 muistetaan pohjoisvaltioiden sotilaiden teurastuksena.
1863
1. tammikuuta 1863
Presidentti Lincoln julisti kaikki orjat niin pohjoisessa kuin etelässäkin vapaiksi ja
kutsui mustaihoiset asepalvelukseen.
3. maaliskuuta 1863
Pohjoisvaltioissa säädettiin 20–45-vuotiaita miehiä koskeva asevelvollisuus, josta saattoi vapautua maksamalla 300 dollaria.
1. toukokuuta 1863: Chancellorsvillen taistelu
Kenraali Leen joukot voittivat määrällisesti ylivoimaisen unionin armeijan Chancellorsvillen taistelussa Virginiassa.
KATSO MYÖS: Pearl Harbor: Tuho iski taivaalta
Chancellorsvillen taistelua kutsutaan etelävaltioiden kenraalin Robert E. Leen ”täydelliseksi” taisteluksi Yhdysvaltain sisällissodassa.
10. toukokuuta 1863
Konfederaation kenraali Thomas ”Stonewall” Jackson kuoli. Kenraali Lee suri syvästi ystävänsä kuolemaa.
28. kesäkuuta 1863
George G. Meadestä tuli unionin suurimman armeijan, Army of the Potomacin, komentaja. Hän oli viides mies tehtävässä vuoden sisällä.
1. heinäkuuta 1863: Gettysburgin taistelu
Konfederaatio hävisi Gettysburgin taistelun, joka oli yksi sisällissodan verisimmistä yhteenotoista Gettysburgissa
Gettysburgin taistelu oli yksi Yhdysvaltain sisällissodan verisimmistä taisteluista. Siinä kuoli, haavoittui ja katosi noin 50 000 sotilasta.
4. heinäkuuta 1863
Konfederaation Vicksburgissa olevat joukot antautuivat kenraali Grantille, mikä jakoi etelän joukot kahtia.
13. heinäkuuta 1863
Mielenosoitukset asevelvollisuutta vastaan johtivat New Yorkissa mustaihoisiin kohdistuneisiin väkivaltaisuuksiin.
19. syyskuuta 1863: Chickamaugan taistelu
Konfederaation kenraali Braxton Bragg löi William Rosecransin johtamat unionin joukot Chickamaugassa Tennesseessä.
19. marraskuuta 1863: Gettysburgin puhe
Lincoln piti kuuluisan Gettysburgin puheensa, jota monet pitävät taitavana puhujana tunnetun Lincolnin parhaana ja vaikuttavimpana puheena.
1864
9. maaliskuuta 1864
Presidentti Abraham Lincoln nimitti kenraali Ulysses S. Grantin pohjoisvaltioiden yhteisen armeijan ylipäälliköksi.
3. kesäkuuta 1864: Cold Harborin taistelu
Taktinen virhe johti 7 000 unionin sotilaan kuolemaan verisessä taistelussa Cold Harborissa, Virginiassa.
Cold Harborin taistelu.
Pohjoisvaltioiden kenraali Ulysses S. Grant halusi sodan voittoa kipeästi ja komensi siksi harkitsemattoman suoran hyökkäyksen. Hyökkäys epäonnistui, ja Robert E. Lee sai viimeisen suuren voittonsa Yhdysvaltain sisällissodassa.
2. syyskuuta 1864
Unionin kenraali W. T. Sherman valtasi Atlantan kaupungin etelän Georgiassa, missä kaikki arvokas ryöstettiin ja tuhottiin.
8. marraskuuta 1864
Lincoln voitti demokraattien presidenttiehdokkaan George B. McClellanin ja valittiin uudelleen Yhdysvaltain presidentiksi.
21. joulukuuta 1864
Kenraali Shermanin joukot marssivat 400 kilometriä Atlantasta Savannahiin tuhoten matkallaan kaiken.
1865
31. tammikuuta 1865
Yhdysvaltain kongressi hyväksyi perustuslain 13. lisäyksen, jolla orjuus kiellettiin kaikissa osavaltioissa.
3. helmikuuta 1865
Konfederaation varapresidentti Alexander Stephens tapasi Lincolnin rauhanneuvotteluissa. Kokous ei johtanut tuloksiin.
4. maaliskuuta 1865
Lincoln aloitti toisen nelivuotiskauden presidenttinä. Juhlapuheessaan hän toivoi ”oikeudenmukaista ja kestävää rauhaa”.
25. maaliskuuta 1865
Lee hyökkäsi viimeisen kerran Grantin joukkoja vastaa Virginian Petersburgissa mutta joutui perääntymään.
2. huhtikuuta 1865
Grantin joukot aloittivat vastahyökkäyksen ja ajoivat konfederaation joukot pois Petersburgista ja pääkaupungista Richmondista.
9. huhtikuuta 1865: Sota päättyi Appomattox Court Housessa Virginiassa
Lee antautui kenraali Grantille Appomattox Court Housessa Virginiassa. Sisällissota päättyi virallisesti Leen antautumiseen.
Kenraali Robert E. Lee ja kenraali Grant kättelevät sisällissodan päätyttyä.
14. huhtikuuta 1865: Booth ampui Lincolnin
Etelävaltioita sodassa kannattanut John Wilkes Booth ampui presidentti Lincolnia, joka kuoli seuraavana aamuna.
Etelävaltiolainen John Wilkes Booth olisi halunnut Yhdysvaltain sisällissodan jatkuvan ja murhasi siksi presidentti Lincolnin teatterissa.
6. joulukuuta 1865
Kongressi ratifioi perustuslain 13. lisäyksen, jolla orjuus lopetettiin virallisesti Yhdysvalloissa.
KATSO MYÖS: I maailmansota: aikajana
Millä nimillä Yhdysvaltain sisällissodan osapuolia kutsuttiin?
Tärkeimmät henkilöt Yhdysvaltain sisällissodassa
Abraham Lincoln (1809-1865)
Luku- ja kirjoitustaidottoman puusepän poikana Abraham Lincolnin tie Valkoiseen taloon oli pitkä. Hän oli kuitenkin ilmeisen lahjakas ja nousi lähes ilman mitään muodollista koulutusta Illinoisin osavaltion lakiasäätävän elimen jäseneksi ja arvostetuksi lakimieheksi.
Lincoln voitti monia huomionarvoisia oikeusjuttuja, ja loistavana argumentoijana hän nousi presidentiksi vuonna 1860. Lincoln kärsi masennuksesta koko elämänsä ajan mutta selätti vaikeutensa ja tuli tunnetuksi nokkeluudestaan.
Jefferson Davis (1808-1889)
Konfederaation presidentti Yhdysvaltain sisällissodassa
Jefferson Davis oli konfederaation presidentti Yhdysvaltain sisällissodassa. Sodan jälkeen Davis istui kaksi vuotta vankilassa maanpetoksesta syytettynä, mutta hän ei koskaan joutunut tuomittavaksi oikeuden eteen.
Meksikon–Yhdysvaltain sodassa Davisista tuli kansallissankari strategisen ymmärryksensä ja Buena Vistan taistelun (1847) voittonsa ansiosta. Kotiin palattuaan Davis nousi senaattiin, missä hän sai vastuulleen sotilaalliset asiat.
Vuonna 1851 Davis pyrki kuvernööriksi mutta hävisi vaalit. Vuonna 1853 Davis nimitettiin sotaministeriksi, missä virassa hän vahvisti armeijaa ja rannikkopuolustusta. Vuonna 1857 Davis palasi senaattiin, missä hän oli vuoteen 1861 asti.
Jefferson Davisista tuli Amerikan konfederaation (CSA) presidentti 19. helmikuuta 1861.
General Ulysses S. Grant (1822-1885)
Pohjoisvaltioiden merkittävin kenraali
Merkittävin pohjoisvaltioiden kenraali Yhdysvaltain sisällissodassa. Ulysses S. Grant valittiin myöhemmin Yhdysvaltain 18. presidentiksi, ja hän oli virassa vuosina 1869–1877.
Ulysses Grant osoitti suurta urheutta Meksikon–Yhdysvaltain sodassa 1846–49. Sodan jälkeen hänellä näytti olevan edessään menestyksekäs sotilasura, mutta huhut alkoholiongelmasta jarruttivat uraa. Huhu vainosi Grantia, mutta sisällissodassa hänen sotilaallisille kyvyilleen oli jälleen käyttöä.
Lincoln nimitti Grantin vuonna 1864 pohjoisvaltioiden armeijan komentajaksi. Grantin offensiivinen tyyli teki hänestä kansallissankarin. Kansansuosionsa turvin kenraali nousi Yhdysvaltojen presidentiksi vuosiksi 1869–77, ja virkakausillaan hän pyrki ponnekkaasti yhdistämään jakautuneen kansakunnan.
General Robert E. Lee (1807-1870)
Konfederaation kenraali
Etelävaltioiden merkittävin ja voittoisin kenraali Yhdysvaltain sisällissodassa.
Robert E. Lee kuului Virginian eliittiin. Yhdysvaltain sisällissodan sytyttyä Lincoln oli tarjonnut Leelle pohjoisvaltioiden armeijan komentajuutta, mutta Lee kieltäytyi. Hän periaatteessa vastusti orjuutta mutta valitsi kotiosavaltionsa Virginian, kun se irtautui Yhdysvalloista.
Leen strategia etelävaltioiden kenraalina oli hyökkäävä. Se toi suuria voittoja mutta myös paljon miestappioita.
Sisällissodan tappioluvut vuosi vuodelta
Yhdysvaltain sisällissodan taisteluissa menetettiin paljon asekelpoisia miehiä. Pohjoisen 21 miljoonasta ja etelän 9 miljoonasta – joista 4 miljoonaa oli orjia – asukkaasta yli 1,3 miljoonaa sotilasta kuoli tai haavoittui vakavasti taisteluissa.