Yhdysvaltain-Sisällissota

Yhdysvaltain sisällissota: Aikajana

Erimielisyys orjuuden sallimisesta suisti Yhdysvallat raakaan sisällissotaan vuonna 1861. Uudet tehokkaat aseet aiheuttivat ennen­näkemätöntä tuhoa, ja sadattuhannet saivat surmansa, ennen kuin etelävaltiot lopulta antautuivat keväällä 1865.

Erimielisyys orjuuden sallimisesta suisti Yhdysvallat raakaan sisällissotaan vuonna 1861. Uudet tehokkaat aseet aiheuttivat ennen­näkemätöntä tuhoa, ja sadattuhannet saivat surmansa, ennen kuin etelävaltiot lopulta antautuivat keväällä 1865.

Currier & Ives./Library Of Congress

Tämä aikajana kertoo tärkeimmät tapahtumat ja päivämäärät Yhdysvaltain sisällissodassa.

Lisäksi saat tietää, mitkä osavaltiot taistelivat etelä- ja mitkä pohjoisvaltioiden puolella, ja esittelemme tärkeimmät Yhdysvaltain sisällissotaan liittyvät henkilöt.

Mitkä osavaltiot taistelivat keskenään?

AIKAJANA Yhdysvaltain sisällissodasta

1861

9. helmikuuta 1861

Confederate States of America (CSA) eli konfederaatio perustettiin ja Jefferson Davis valittiin sen presidentiksi.

Jefferson Davis oli aiemmin toiminut upseerina sekä Yhdysvaltojen sotaministerinä ja senaattorina.

4. maaliskuuta 1861: Lincolnista tuli presidentti

Republikaanipuoluetta ­edustavasta ­Abraham Lincolnista tuli Yhdysvaltain

  1. presidentti.
Abraham-Lincoln

Abraham Lincoln ei ollut vielä lakkauttanut orjuutta, kun Yhdysvaltain sisällissota syttyi vuonna 1861. Orjuus lakkautettiin vasta tammikuussa 1863.

© Shutterstock

Abraham Lincoln oli menestynyt lakimies, jolla oli sana hallussaan. Sisällissota syttyi pian hänen noustuaan Yhdysvaltain 16. presidentiksi.

12. huhtikuuta 1861: Fort Sumterin taistelu

Sisällissota syttyi, kun Konfederaation ­joukot hyökkäsivät Etelä-Carolinan ­rannikolla sijaitsevaan Fort Sumteriin.

15. huhtikuuta 1861

Lincoln kutsui aseisiin 75  000 sotilasta ja tarjosi Robert E. Leelle armeijan ylipäällikön paikkaa. Lee kieltäytyi kunniasta.

17. huhtikuuta 1861

Virginia irtautui liittovaltiosta ja liittyi etelävaltioihin. Arkansas, Tennessee ja Pohjois-Carolina seurasivat pian perässä.

19. huhtikuuta 1861

Lincoln asetti etelävaltioiden satamat ­saartoon. Saarto vaikeutti etelävaltioiden huoltokuljetuksia koko sisällissodan ajan.

Lincolnin etelän satamien saarto

Estääkseen etelän tavaroiden tuonnin ja viennin presidentti Lincoln asetti saarron etelävaltioiden satamille vuonna 1861.

© Jonas Sjowall Haxø

Saarto haittasi myös etelävaltioiden vientimahdollisuuksia. Lincolnin saarrosta tuli merkittävä taloudellinen tekijä Yhdysvaltain sisällissodassa.

20. huhtikuuta 1861: Robert E. Leestä tuli ylipäällikkö

Robert E. Lee erosi pohjoisvaltioiden ­armeijasta ja ryhtyi konfederaation ­maajoukkojen ja laivaston ylipäälliköksi.

21. heinäkuuta 1861: Bull Runin ensimmäinen taistelu

Etelävaltiot saivat tärkeän voiton Bull Runin taistelussa Virginiassa. Lincoln ­myönsi, että sota saattaisi kestää pitkään.

1. marraskuuta 1861: George B. McClellanista tuli ylipäällikkö

Lincoln nimitti verrattain kokemattoman George B. McClellanin Unionin sota­joukkojen ylipäälliköksi.

8. marraskuuta 1861

Yhdysvaltain laivasto pidätti kaksi ­Konfederaation virkamiestä, jotka olivat ­matkalla Britanniaan. Britannia uhkasi sodalla.

Abraham Lincoln halusi välttää joutumista sotaan brittejä vastaan, ja vangit vapautettiin kahden viikon päästä.

KATSO MYÖS: Aikajana toisesta maailmansodasta

1862

31. tammikuuta 1862

Pohjoisvaltioiden eli unionin presidentti Abraham Lincoln määräsi maajoukot ja laivaston hyökkäämään etelää vastaan.

6. helmikuuta 1862: Fort Henryn taistelu

Pohjoisvaltioiden kenraali Ulysses S. Grant valtasi tärkeän Fort Henryn ja kymmenen päivää myöhemmin Fort Donelsonin.

Fort Henryyn hyökkääviä aluksia vuonna 1862

Pohjoisvaltioiden tykkiveneet hyökkäsivät Fort Henryyn 6. helmikuuta 1862.

© Naval History and Heritage Command

Fort Henry oli rakennettu valvomaan liikennettä Tennesseejoella. Pohjoisvaltioiden valloitettua sen ne pystyivät kuljettamaan aseita ja muita tarvikkeita jokea pitkin.

8. maaliskuuta 1862

Konfederaation panssaroitu sotalaiva CSS Virginia upotti kaksi unionin puualusta ja osoitti puisten sotalaivojen ajan olevan ohi.

11. maaliskuuta 1862

Presidentti Lincoln vapautti G. McClellanin unionin sotajoukkojen komentajan tehtävästä ja otti itse päällikkyyden.

6. huhtikuuta 1862

Konfederaation armeija yllätti Grantin joukot Shilohissa. Kaksi päivää kestäneissä ankarissa taisteluissa kuoli 23  000 miestä.

Shilohin-taistelu-1862

Shilohin taistelussa kaatui eniten sotilaita kaikista Yhdysvaltain sisällissodan taisteluista. Kuvassa kaksi armeijaa kohtaavat taistelussa.

© Ehrgott, Forbriger & Co./Library Of Congress

Jälkeenpäin tiedotusvälineissä kritisoitiin kenraali Grantia siitä, että hän oli ollut valmistautumaton ja vihollinen oli yllättänyt hänet.

24. huhtikuuta 1862

17 unionin laivaston alusta valloitti etelä­valtioiden suurimman ja tärkeimmän ­sataman New Orleansin.

31. toukokuuta 1862: Seven Pinesin taistelu

Konfederaation kenraali Joseph E. Johnston oli lähellä murskata vastapuolen Seven Pinesissä mutta haavoittui vakavasti.

Seven Pinesin taistelussa tappiot olivat 11 000 henkeä (kaatuneita, haavoittuneita ja vangittuja). Luku vaikuttaa järkyttävältä mutta oli vielä kohtuullinen verrattuna joihinkin myöhempiin Yhdysvaltain sisällissodan taisteluihin.

25. kesäkuuta 1862

Unionin kenraali McClellan joukkoineen eteni kohti konfederaation pääkaupunkia Richmondia mutta joutui vetäytymään.

11. heinäkuuta Henry W. Halleckistä tuli ylipäällikkö

Toimittuaan neljä kuukautta unionin ­sotavoimien ylipäällikkönä Lincoln nimitti tehtävään Henry W. Halleckin.

29. elokuuta 1862 Bull Runin toinen taistelu

55  000 konfederaation sotilasta voitti ­unionin 75  000 miehen armeijan toisessa Bull Runin taistelussa.

4. syyskuuta 1862

Konfederaation kenraali Robert E. Lee ­hyökkäsi pohjoisvaltioita vastaan yli 50  000 miehen armeijan voimin.

17. syyskuuta 1862: Antietamin taistelu

Leen joukot kohtasivat unionin armeijan Antietamissa. Taistelusta tuli Yhdysvaltain historian verisin: noin 26  000 miestä kuoli.

Antietamin-taistelu

Pohjoisvaltioiden joukkoja Antietamin taistelussa.

© L. Prang & Co./Library Of Congress

22. syyskuuta 1862

Presidentti Lincoln antoi virallisen julistuksen, jonka nojalla kaikki orjat vapautettiin 1. tammikuuta 1863 alkaen.

Vapautusjulistus 1862

Presidentti Abraham Lincolnin antama vapautusjulistus.

© National Printing Co./Library of Congress

Julistus annettiin 22. syyskuuta. Sen nojalla kaikki Unionin linjojen taakse saapuneet orjat saisivat vapauden.

7. marraskuuta 1862

Lincoln erotti kenraali McClellanin ja totesi: ”Jos te ette kerran tarvitse armeijaa, minä lainaisin sitä mielelläni.”

13. joulukuuta 1862

Unionin sotajoukot hävisivät Fredericksburgin taistelun. ”Olisimme yhtä hyvin voineet yrittää vallata helvetin”, muuan sotilas totesi kuivasti.

Fredericksburgin taistelu 1862

Fredericksburgin taistelu vuonna 1862 muistetaan pohjoisvaltioiden sotilaiden teurastuksena.

© Currier & Ives./Library Of Congress

1863

1. tammikuuta 1863

Presidentti Lincoln julisti kaikki orjat niin pohjoisessa kuin etelässäkin vapaiksi ja
kutsui mustaihoiset asepalvelukseen.

3. maaliskuuta 1863

Pohjoisvaltioissa säädettiin 20–45-vuotiaita miehiä koskeva asevelvollisuus, josta ­saattoi vapautua maksamalla 300 dollaria.

1. toukokuuta 1863: Chancellorsvillen taistelu

Kenraali Leen joukot voittivat määrällisesti ylivoimaisen unionin armeijan Chancellors­villen taistelussa Virginiassa.

KATSO MYÖS: Pearl Harbor: Tuho iski taivaalta

Chancellorsvillen taistelu
© Library Of Congress

Chancellorsvillen taistelua kutsutaan etelävaltioiden kenraalin Robert E. Leen ”täydelliseksi” taisteluksi Yhdysvaltain sisällissodassa.

10. toukokuuta 1863

Konfederaation kenraali Thomas ”Stonewall” Jackson kuoli. Kenraali Lee suri syvästi ystävänsä kuolemaa.

28. kesäkuuta 1863

George G. Meadestä tuli unionin suurimman armeijan, Army of the Potomacin, komentaja. Hän oli viides mies tehtävässä vuoden sisällä.

1. heinäkuuta 1863: Gettysburgin taistelu

Konfederaatio hävisi Gettysburgin taistelun, joka oli yksi sisällissodan verisimmistä yhteenotoista Gettysburgissa

Maalaus Gettysburgin taistelusta

Gettysburgin taistelu oli yksi Yhdysvaltain sisällissodan verisimmistä taisteluista. Siinä kuoli, haavoittui ja katosi noin 50 000 sotilasta.

© Library of Congress

4. heinäkuuta 1863

Konfederaation ­Vicksburgissa olevat joukot antautuivat kenraali Grantille, mikä jakoi etelän joukot kahtia.

13. heinäkuuta 1863

Mielenosoitukset asevelvollisuutta ­vastaan johtivat New Yorkissa mustaihoisiin kohdistuneisiin väkivaltaisuuksiin.

19. syyskuuta 1863: Chickamaugan taistelu

Konfederaation kenraali Braxton Bragg löi William Rosecransin johtamat unionin ­joukot Chickamaugassa Tennesseessä.

19. marraskuuta 1863: Gettysburgin puhe

Lincoln piti kuuluisan Gettysburgin puheensa, jota monet pitävät taitavana puhujana tunnetun Lincolnin parhaana ja vaikuttavimpana puheena.

1864

9. maaliskuuta 1864

Presidentti Abraham Lincoln nimitti kenraali Ulysses S. Grantin pohjois­valtioiden yhteisen armeijan ylipäälliköksi.

3. kesäkuuta 1864: Cold Harborin taistelu

Taktinen virhe johti 7 000 ­unionin sotilaan kuolemaan verisessä taistelussa Cold ­Harborissa, Virginiassa.

Cold Harborin taistelu

Cold Harborin taistelu.

© Kurz & Allison./Library Of Congress

Pohjoisvaltioiden kenraali Ulysses S. Grant halusi sodan voittoa kipeästi ja komensi siksi harkitsemattoman suoran hyökkäyksen. Hyökkäys epäonnistui, ja Robert E. Lee sai viimeisen suuren voittonsa Yhdysvaltain sisällissodassa.

2. syyskuuta 1864

Unionin kenraali W. T. Sherman valtasi Atlantan kaupungin etelän Georgiassa, missä kaikki arvokas ryöstettiin ja tuhottiin.

8. marraskuuta 1864

Lincoln voitti demokraattien presidentti­ehdokkaan George B. McClellanin ja valittiin uudelleen Yhdysvaltain presidentiksi.

21. joulukuuta 1864

Kenraali Shermanin joukot marssivat 400 kilometriä Atlantasta ­Savannahiin tuhoten matkallaan kaiken.

1865

31. tammikuuta 1865

Yhdysvaltain kongressi hyväksyi perustus­lain 13. lisäyksen, jolla orjuus kiellettiin kaikissa osavaltioissa.

3. helmikuuta 1865

Konfederaation varapresidentti Alexander Stephens tapasi Lincolnin rauhan­neuvotteluissa. Kokous ei johtanut tuloksiin.

4. maaliskuuta 1865

Lincoln aloitti toisen nelivuotiskauden presidenttinä. Juhlapuheessaan hän toivoi ”oikeudenmukaista ja kestävää rauhaa”.

25. maaliskuuta 1865

Lee hyökkäsi viimeisen kerran Grantin joukkoja vastaa Virginian Petersburgissa mutta joutui perääntymään.

2. huhtikuuta 1865

Grantin joukot aloittivat vastahyökkäyksen ja ajoivat konfederaation joukot pois Peters­burgista ja pääkaupungista Richmondista.

9. huhtikuuta 1865: Sota päättyi Appomattox Court Housessa Virginiassa

Lee antautui kenraali Grantille Appomattox Court Housessa ­Virginiassa. Sisällissota päättyi virallisesti Leen antautumiseen.

Kenraali Robert E. Lee ja kenraali Grant kättelevät sisällissodan päätyttyä

Kenraali Robert E. Lee ja kenraali Grant kättelevät sisällissodan päätyttyä.

© Thomas Nast, Public domain, via Wikimedia Commons

14. huhtikuuta 1865: Booth ampui Lincolnin

Etelävaltioita sodassa kannattanut John Wilkes Booth ampui presidentti Lincolnia, joka kuoli seuraavana aamuna.

John Wilkes Booth Abraham Lincoln

Etelävaltiolainen John Wilkes Booth olisi halunnut Yhdysvaltain sisällissodan jatkuvan ja murhasi siksi presidentti Lincolnin teatterissa.

© Corbis

6. joulukuuta 1865

Kongressi ratifioi perustuslain 13. lisäyksen, jolla orjuus lopetettiin virallisesti Yhdysvalloissa.

KATSO MYÖS: I maailmansota: aikajana

Millä nimillä Yhdysvaltain sisällissodan osapuolia kutsuttiin?

Pohjoisvaltiot

  • The Union
  • The North
  • Yankees

Etelävaltiot

  • The South
  • The Confederates States of America
  • Confederacy
  • Rebels

Tärkeimmät henkilöt Yhdysvaltain sisällissodassa

Abraham Lincoln (1809-1865)

Abraham Lincoln parta
© Library of Congress

Luku- ja kirjoitustaidottoman puusepän poikana Abraham Lincolnin tie Valkoiseen taloon oli pitkä. Hän oli kuitenkin ilmeisen lahjakas ja nousi lähes ilman mitään muodollista koulutusta Illinoisin osavaltion lakiasäätävän elimen jäseneksi ja arvostetuksi lakimieheksi.

Lincoln voitti monia huomionarvoisia oikeusjuttuja, ja loistavana argumentoijana hän nousi presidentiksi vuonna 1860. Lincoln kärsi masennuksesta koko elämänsä ajan mutta selätti vaikeutensa ja tuli tunnetuksi nokkeluudestaan.

Jefferson Davis (1808-1889)

Konfederaation presidentti Yhdysvaltain sisällissodassa

Jefferson Davis konfederaation presidentti
© Currier & Ives./ Library of Congress

Jefferson Davis oli konfederaation presidentti Yhdysvaltain sisällissodassa. Sodan jälkeen Davis istui kaksi vuotta vankilassa maanpetoksesta syytettynä, mutta hän ei koskaan joutunut tuomittavaksi oikeuden eteen.

Meksikon–Yhdysvaltain sodassa Davisista tuli kansallissankari strategisen ymmärryksensä ja Buena Vistan taistelun (1847) voittonsa ansiosta. Kotiin palattuaan Davis nousi senaattiin, missä hän sai vastuulleen sotilaalliset asiat.

Vuonna 1851 Davis pyrki kuvernööriksi mutta hävisi vaalit. Vuonna 1853 Davis nimitettiin sotaministeriksi, missä virassa hän vahvisti armeijaa ja rannikkopuolustusta. Vuonna 1857 Davis palasi senaattiin, missä hän oli vuoteen 1861 asti.

Jefferson Davisista tuli Amerikan konfederaation (CSA) presidentti 19. helmikuuta 1861.

General Ulysses S. Grant (1822-1885)

Pohjoisvaltioiden merkittävin kenraali

Kenraali Ulysses S. Grant

Merkittävin pohjoisvaltioiden kenraali Yhdysvaltain sisällissodassa. Ulysses S. Grant valittiin myöhemmin Yhdysvaltain 18. presidentiksi, ja hän oli virassa vuosina 1869–1877.

© Library of Congress

Ulysses Grant osoitti suurta urheutta Meksikon–Yhdysvaltain sodassa 1846–49. Sodan jälkeen hänellä näytti olevan edessään menestyksekäs sotilasura, mutta huhut alkoholiongelmasta jarruttivat uraa. Huhu vainosi Grantia, mutta sisällissodassa hänen sotilaallisille kyvyilleen oli jälleen käyttöä.

Lincoln nimitti Grantin vuonna 1864 pohjoisvaltioiden armeijan komentajaksi. Grantin offensiivinen tyyli teki hänestä kansallissankarin. Kansansuosionsa turvin kenraali nousi Yhdysvaltojen presidentiksi vuosiksi 1869–77, ja virkakausillaan hän pyrki ponnekkaasti yhdistämään jakautuneen kansakunnan.

General Robert E. Lee (1807-1870)

Konfederaation kenraali

Kenraali Robert E. Lee

Etelävaltioiden merkittävin ja voittoisin kenraali Yhdysvaltain sisällissodassa.

© Detroit Publishing Co/Library of Congress

Robert E. Lee kuului Virginian eliittiin. Yhdysvaltain sisällissodan sytyttyä Lincoln oli tarjonnut Leelle pohjoisvaltioiden armeijan komentajuutta, mutta Lee kieltäytyi. Hän periaatteessa vastusti orjuutta mutta valitsi kotiosavaltionsa Virginian, kun se irtautui Yhdysvalloista.

Leen strategia etelävaltioiden kenraalina oli hyökkäävä. Se toi suuria voittoja mutta myös paljon miestappioita.

Sisällissodan tappioluvut vuosi vuodelta

Yhdysvaltain sisällissodan taisteluissa menetettiin paljon asekelpoisia miehiä. Pohjoisen 21 miljoonasta ja etelän 9 miljoonasta – joista 4 miljoonaa oli orjia – asukkaasta yli 1,3 miljoonaa sotilasta kuoli tai haavoittui vakavasti taisteluissa.

Kuolleet, haavoittuneet tai kadonneet

1861

POHJOISVALTIOT: 51 188

ETELÄVALTIOT: 33 767

1862

POHJOISVALTIOT: 216 109

ETELÄVALTIOT: 178 059

1863

POHJOISVALTIOT: 165 334

ETELÄVALTIOT: 177 021

1864

POHJOISVALTIOT: 225 360

ETELÄVALTIOT: 169 360

1865

POHJOISVALTIOT: 44 009

ETELÄVALTIOT: 62 793