1. VOITTO
Saksaan sijoitetut yhdysvaltalaissotilaat lukevat Saksan antautumisesta armeijan Stars and Stripes -lehdestä.
Voittajat sanelevat rauhanehdot
Sota päättyy yleensä, jos sillä on selvä voittaja. Niin tapahtui esimerkiksi, kun toinen maailmansota päättyi Saksan ehdottomaan antautumiseen – mikä olikin koko sodan ajan liittoutuneiden tavoite.
”Olemme vakaasti päättäneet aiheuttaa Saksalle täydellisen tappion”, Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt ilmoitti joulukuussa 1943.
Tavoitteen saavuttaminen vuonna 1945 antoi liittoutuneille mahdollisuuden sanella rauhanehdot, joissa keskeistä oli voitettujen demilitarisointi ja demokratisointi.
”Voittajan rauha”, kuten rauhantutkijat tällaista rauhaa kutsuvat, on kautta aikojen ollut yleisin tapa päättää sota. Sitä pidetään usein myös kestävimpänä. Tämä pätee etenkin, jos häviäjät toivovat olosuhteiden muuttumisen tuovan parannuksia, kuten taloudellista edistystä.
2. NEUVOTTELUT
Daytonin rauhansopimuksen allekirjoittivat Bosnia, Serbia ja Kroatia sekä muun muassa USA:n ja Venäjän valtionpäämiehet.
Suurvallat pakottavat osapuolet rauhaan
Kylmän sodan päättyessä monia itäblokin maita hajosi. Niihin kuului muun muassa Jugoslavia, josta Slovenia ja Kroatia ilmoittivat itsenäistyvänsä kesäkuussa 1991.
Bosnia itsenäistyi seuraavana vuonna, mutta se ei sopinut serbeille, joka oli suurin kansanryhmä jäljellä olevasta Jugoslaviasta.
Huhtikuussa 1992 serbit hyökkäsivät Bosniaan, ja seurasi kolmen ja puolen vuoden sota.
Vuonna 1995 NATO-maat puuttuivat asiaan ja pakottivat sodan osapuolet neuvottelupöytään.
Joulukuussa 1995 solmittu rauhansopimus päätti Euroopan pisimmän ja verisimmän konfliktin sitten toisen maailmansodan. Neuvoteltu rauha on yleinen, mutta siinä neuvottelun johtajan on oltava kiistan osapuolia vahvempi.
3. JÄHMETTYMINEN
Sekä Etelä- että Pohjois-Korean sotilaat vartioivat demilitarisoitua vyöhykettä.
Sota jäätyy
”Sodassa voitolle ei ole vaihtoehtoja”, yhdysvaltalainen kenraali Douglas MacArthur totesi Korean sodan aikana.
Neuvostoliiton tukeman Pohjois-Korean ja USA:n tukeman Etelä-Korean välisessä konfliktissa kumpikaan osapuoli ei kuitenkaan saavuttanut voittoa.
Rintama jumiutui alle vuosi kesäkuussa 1950 syttyneen sodan jälkeen, ja seuraavana vuonna kiistan osapuolet aloittivat rauhanneuvottelut.
Kaksi vuotta myöhemmin, 27. heinäkuuta 1953, julistettiin aselepo. Sopimus jakoi Korean 38. leveyspiiriltä alkuperäisen rajan läheltä.
Koreat eivät koskaan solmineet rauhansopimusta, joten muodollisesti ne ovat edelleen sodassa keskenään. Tämän kaltaiset jäätyneet konfliktit eivät ole tavattomia. Samaan ryhmään kuuluu muun muassa Israelin ja Palestiinan konflikti sekä Intian ja Pakistanin kiista Kashmirista.
4. HALLINNON VAIHDOS
Sotilaat osoittavat mieltään tsaarin hallintoa vastaan Pietarissa helmikuussa 1917 .
Uusi vallanpitäjä vetäytyy sodasta
Venäjän osallistuminen ensimmäiseen maailmansotaan kävi kansalle raskaaksi. Miesten taistellessa rintamalla vilja mätäni pelloille ja kansa näki nälkää.
Bolševikkijohtaja Vladimir Lenin sai kansan tuen lupaamalla tuoda venäläissotilaat kotiin ja sellaisilla korulauseilla kuin ”voitto sodasta, voitto nälänhädästä”.
Lenin piti sanansa. Bolševikit ottivat vallan lokakuussa 1917, ja muutama kuukausi sen jälkeen Lenin käynnisti neuvottelut keskusvaltojen kanssa. Rauhansopimus solmittiin 3. maaliskuuta 1918 Brest-Litovskissa Valko-Venäjällä.
Rauhan saavuttaminen hallinnon vaihdoksen seurauksena ei ole kovin tavallista, eikä se tässä tapauksessa ollut kovin kestävää.
Turkki rikkoi rauhansopimusta jo toukokuussa hyökkäämällä Armeniaan.
5. RATKAISU PITKITTYY
Irakin armeija sytytti vetäytyessään 732 öljylähdettä palamaan Kuwaitissa.
Sota jää roikkumaan
Irakin joukot hyökkäsivät 2. elokuuta 1990 Kuwaitiin, mistä alkoi ensimmäinen Persianlahden sota. Yhdysvaltain johtama kansainvälinen liittouma ajoi hyökkääjät Kuwaitista, ja rauhansopimus allekirjoitettiin 3. maaliskuuta 1991.
Konflikti ei kuitenkaan päättynyt. YK:n tarkastuksissa 1990-luvulla paljastui, että Irakilla oli hallussaan kiellettyjä aseita. Rangaistuksena Yhdysvallat pommitti vuonna 1998 Irakia, minkä seurauksena Irakin presidentti Saddam Hussein kielsi asetarkkailijoilta pääsyn maahan.
Jännitteet kasvoivat seuraavina vuosina, ja 20. maaliskuuta 2003 Yhdysvallat ja Britannia hyökkäsivät Irakiin. Britit perustelivat hyökkäyksen oikeutusta sillä, että ensimmäinen Persianlahden sota ei koskaan päättynyt – mitä tulkintaa sodanvastustajat ovat kritisoineet.
