1. ILMAHERRUUS
Yhdysvaltalaisia F-86 Sabre -suihkuhävittäjiä valmistettiin yli 7 800 kappaletta vuoteen 1956 mennessä. Tulikasteessaan se sai vastaansa neuvostovalmisteisen MiG-15:n.
Voiton avaimet olivat taivaalla
Menestys taistelukentällä riippui aina 1950-luvulle asti armeijan koosta, mutta suihkukäyttöisten hävittäjien kehitys muutti voimasuhteita ratkaisevasti.
Nopeat taistelukoneet olivat ensi kertaa merkittävässä osassa Neuvostoliiton tukeman Pohjois- ja Yhdysvaltojen tukeman Etelä-Korean välisessä Korean sodassa. Ensimmäisissä taisteluissa Pohjois-Korean nopeat, neuvostovalmisteiset MiG 15 -hävittäjät ajoivat Yhdysvaltojen ilmavoimat ahtaalle.
Ilmaherruuden merkitys oli nähty jo toisessa maailmansodassa, mutta MiG-hävittäjät olivat niin nopeita, että yhdysvaltalaisilla oli vaikeuksia osua niihin sekä maasta että ilmassa.
Käänne tapahtui vasta kun Yhdysvallat lähetti sotaan iskukykyisiä ja nopeasti syöksyviä F-86 Sabre -hävittäjiä. Sabret varmistivat Etelä-Korean ilmatilan häätämällä MiGit pois ja mahdollistivat omien joukkojen suojelun.
2. INFRAPUNAOHJUKSET
Moni maa alkoi pian kopioida Yhdysvaltojen ilmataisteluohjuksia. Kuvassa testataan kanadalaista Sparrow II -ohjusta.
Ohjukset lisäsivät hävittäjien toimintasädettä
Suihkuhävittäjät olivat niin nopeita, että niihin oli vaikea osua perinteisillä aseilla, kuten konetykeillä ja raketeilla. Ratkaisu oli uusi lämpöohjautuva ohjus, joista ensimmäinen oli vuonna 1956 käyttöön otettu Yhdysvaltojen AIM-9 Sidewinder -ohjus.
Tositoimiin Sidewinder pääsi vuonna 1985 Taiwaninsalmella, missä Kiinan hävittäjät hallitsivat ilmatilaa, kunnes Taiwan alkoi ampua niitä alas yhdysvaltalaisilla ohjuksilla.
Edistykselliset, automaattisesti kohti viholliskoneita hakeutuvat ilmatorjuntaohjukset mullistivat ilmataistelut. Lentäjä laukaisi ohjuksen, minkä jälkeen lämpöohjautuva teknologia hoiti loput.
Vietnamin sodassa käytettiin ahkerasti ohjuksia, etenkin uusia ilmasta maahan -ohjuksia, jotka tulivat käyttöön vuonna 1959. Niillä lentäjä pystyi osumaan tarkasti maassa olevaan maaliin kilometrien päästä.
3. TUTKAHÄIRINTÄ
Tutkia kehitettiin sotilaskäyttöön ennen kaikkea havaitsemaan hyökkäävät viholliskoneet.
Näppärät harhautuskeinot
Lämpöohjautuvilla ohjuksilla aseistettiin suihkuhävittäjiä, mutta ohjukset osoittautuivat tehokkaiksi myös maasta ammuttuna ja etenkin tutkaohjautuviin ilmatorjunta-aseisiin yhdistettynä.
Vietnamin sodan alussa menetettiin paljon lentokoneita, ja seuraava kehitysaskel olikin tutkahäirintä. Yksi ensimmäisistä keinoista oli silputus, jossa ilmaan levitetään metallipitoista silppua. Toinen keino oli jamming eli vihollisen tutkan lamauttaminen sähkömagneettisilla signaaleilla.
Näillä keinoilla yhdysvaltalaisten lentokonetappiot Pohjois-Vietnamin yllä laskivat kymmenesosan vuodesta 1967 vuoteen 1972.
Pian vihollisen tutkien ja ohjusten häirintämenetelmistä tuli sotimisen vakikalustoa, ja sähköinen sodankäynti on edelleen tärkeä osa ilmapuolustusta.
4. TÄSMÄPOMMIT
Pohjoisvietnamilaiset kutsuivat Thanh Hoan siltaa ”lohikäärmeen kidaksi”. Silta rakennettiin uudelleen sodan jälkeen.
Laserohjautuvuus toi tarkkuutta
Toisessa maailmansodassa pommikoneilla oli merkittävä osa, mutta niiden osumatarkkuus oli heikko.
Myös Vietnamin sodassa siltoja ja tehtaita mattopommitettiin surkein tuloksin. Yhdysvallat pommitti esimerkiksi strategisesti tärkeää Thanh Hoan siltaa 781 kertaa seitsemän vuoden aikana saamatta sitä tuhottua.
Vasta 27. huhtikuuta 1972 se onnistui hävittäjien uusilla laserohjautuvilla pommeilla. Tutkimusten mukaan keskimäärin joka toinen laserohjautuva pommi osui maaliin Vietnamin sodassa, kun taas perinteisistä pommeista osui vain yksi kahdestakymmenestä.
Se osoitti, että aina ei tarvita suuria pommikoneita vaan myös hävittäjät voivat tuhota tärkeää infrastruktuuria laserohjautuvilla pommeilla.
5. TAISTELUMORAALI
”Kiovan aaveesta” on tehty lukuisia piirroksia ja maalauksia; tässä ukrainalaisen taiteilijan Andriy Dankovychin näkemys.
Hävittäjät vahvistivat mielialaa
Suihkuhävittäjät ovat vahva taistelukyvyn symboli niin omille kuin vihollisille.
Jo ensimmäinen yhdysvaltalainen P-80 Shooting Star vahvisti Korean sodassa merkittävästi maasotaa käyvien sotilaiden taistelumoraalia.
Sotilaat toivoivat, että koneita olisi ”koko ajan heidän yllään heikentämässä vihollisen moraalia ja vahvistamassa heidän omaansa”, sotahistorioitsija John Schlight kirjoittaa kirjassaan Help from Above.
Hävittäjien uhkarohkeat teot ovat tuottaneet sankaritarinoita niin lentäjistä kuin lentokoneistakin.
Yksi näistä sankarilentäjistä oli pohjoisvietnamilainen eversti Tomb, jonka kerrotaan pudottaneen 13 amerikkalaiskonetta, ja toinen ”Kiovan aave”, jonka väitettiin tuhonneen kuusi venäläistä konetta 24. helmikuuta 2022 Venäjän hyökättyä Ukrainaan.
