Ranskan ja Englannin erottaa toisistaan vain kapea Englannin kanaali, ja kahden vanhan eurooppalaisen sivistysvaltion välillä on vallinnut viha-rakkaussuhde 1100-luvulta lähtien.
Jännitteet ovat vuosisatojen varrella johtaneet moniin verisiin yhteenottoihin. Vaikka britit ja ranskalaiset eivät enää kalistelekaan miekkojaan taistelukentällä, vastakkainasettelu on ja pysyy.
Nykyään se ilmenee lähinnä diplomaattisena köydenvetona ja enemmän tai vähemmän ystävällismielisenä piikittelynä. Kanaalin toisella puolella sijaitsevan naapurin vihaaminen on osa molempien kansojen
identiteettiä.
VALLOITUS
Noin 70 metrin pituinen Bayeux’n seinävaate 1000-luvulta on tärkein tietolähde Hastingsin taistelusta.
Ranskalainen herttua hukutti Englannin vereen
- syyskuuta 1066 Normandian herttua Vilhelm ylitti Englannin kanaalin ja nousi maihin Englannin etelärannikolle lähes 7 000 sotilaan kanssa.
Kaksi viikkoa myöhemmin hän kukisti Englannin kuninkaan Harald Godwininpojan Hastingsissa ja valloitti koko Englannin.
Seuraavina vuosina Valloittaja-lisänimen saanut Vilhelm tukahdutti kaikki kapinayritykset ja tappoi väitetysti yli satatuhatta englantilaista. Tämä loi perustan Englannin ja Ranskan väliselle vihanpidolle.
SOTA
Satavuotisen sodan alussa englantilaiset hallitsivat merkittäviä alueita (oranssi) Ranskassa. Sodan lopussa Englannille kuului enää Calais (neliö).
Englanti menetti valtavia maa-alueita
Vilhelmistä tuli Englannin uusi kuningas, mutta hän säilytti myös aatelisarvonsa Ranskassa. Hänen seuraajansa hankkivat lisää aatelisarvoja ja maata Ranskasta muun muassa avioliittojen kautta.
Niinpä Englanti hallitsi 1300-luvulla merkittäviä alueita Ranskassa. Ranskan kuninkaat pitivät sitä uhkana, ja vuonna 1337 maiden välille syttyi sota.
Ranskalaiset voittivat lopulta konfliktin, joka tunnetaan nykyään satavuotisena sotana. Vihoissaan englantilaiset polttivat roviolla ranskalaisten sankarittaren Jeanne d’Arcin.
KOSTO
Ranskalaisesta Lafayetten markiisista (oikealla) tuli Yhdysvalloissa sankari, kun hän auttoi Washingtonin armeijaa saavuttamaan voiton itsenäistymissodassa.
Ranska auttoi kapinoivia amerikkalaisia
1500-luvulta lähtien Englanti ja Ranska jatkoivat nahisteluaan kilpailussa Pohjois-Amerikan siirtokunnista. Britit voittivat, ja vuonna 1763 Ranska joutui luopumaan valtaosasta alueitaan Pohjois-Amerikassa.
Kun Pohjois-Amerikan siirtokunnat sitten vuonna 1776 nousivat kapinaan Britannian kuningasta vastaan, Ranska riensi apuun.
Ranskan sotilaat, aseet ja asiantuntemus auttoivat amerikkalaisia voittamaan itsenäistymissodan ja perustamaan oman valtionsa – Yhdysvallat.
VERENVUODATUS
Waterloon tappion jälkeen Napoleon seurueineen oli vankina brittiläisellä linjalaiva HMS Bellerophonilla.
Napoleonin suurvaltahaave kävi Britannialle kalliiksi
Euroopan suurvallat – Ranska, Itävalta, Preussi ja Venäjä – pitivät toisensa kurissa 1700-luvulla, joten mikään yksittäinen valtio ei päässyt nousemaan hallitsevaan asemaan.
Se sopi Britannialle hyvin, sillä näin se säilytti poliittisen ja taloudellisen vaikutusvaltansa Euroopassa. Ranskassa vuonna 1799 valtaan noussut Napoleon Bonaparte tuhosi kuitenkin vallan tasapainon pyrkiessään koko Euroopan valtiaaksi.
Napoleonin sodat maksoivat 300 000 britin hengen, mikä synnytti runsaasti katkeruutta.
ERISTÄMINEN
Vapaan Ranskan johtajana kenraali de Gaullea kunnioitettiin Britanniassa erimielisyyksistä huolimatta.
De Gaulle piti Britanniaa vihollisena
Taistelu Hitleriä vastaan yhdisti Britannian ja Ranskan toisessa maailmansodassa, mutta kun Charles de Gaullesta tuli Ranskan vastarintaliikkeen johtaja vuonna 1940, häntä piti muistuttaa siitä, että todellinen vihollinen oli Saksa, ei Britannia.
Britannian pääministeri Churchill puolestaan sanoi de Gaullesta: ”Hän luulee olevansa Jeanne d’Arc, mutta kirotut piispani eivät silti suostu polttamaan häntä.”
Vihanpito jatkui sodan jälkeen. Vuonna 1960 de Gaulle esti veto-oikeudellaan Britanniaa liittymästä EU:n edeltäjään EHTYyn. Britanniasta tuli jäsen vasta de Gaullen kuoleman jälkeen.