Ranskan vallankumous: Näin eteni Ranskan verisin kansannousu

Milloin Ranskan vallankumous alkoi?

Ranskan vallankumous puhkesi 14. heinäkuuta 1789:

Heinäkuussa 1789 Pariisissa alkoi kiertää huhu, jonka mukaan kuninkaan joukot aikoivat hyökätä kaupunkiin.

Ludvig XVI olikin koonnut pääkaupungin lähettyville sotilaita voidakseen tukahduttaa mahdollisen kapinan heti alkuun­sa.

Hän ei kuitenkaan ollut varautunut siihen, että pariisilaiset nousisivat sankoin joukoin kapinaan. 14. heinäkuuta noin 20  000 pariisilaista marssi Bastiljin vankilaan saadakseen käsiinsä linnakkeen kellarissa olleet ammukset.

Linnakkeen komentaja markiisi de Launay antautui kapinallisten luvattua, että ketään ei vahingoitettaisi. Raivostunut väkijoukko kuitenkin pieksi hänet hengiltä ja katkaisi hänen kaulansa.

Bastiljilla ei ollut sotilaallista merkitystä, mutta sen valtaus sai valtavan symbolisen arvon. Vallankumoukselliset lehdet pitivät tapausta vallankumouksen lähtölaukauksena, ja heinäkuun 14. päivästä tuli Ranskan kansallispäivä.

Tarinoiden mukaan kapinalliset vapauttivat Bastiljista lukuisia vankeja, mutta todellisuudessa vankeja oli vain seitsemän.

Ketkä olivat Ranskan vallankumouksen tapahtumien keskeiset henkilöt?

• Ludvig XVI: Kuningas tarkoitti hyvää Edeltäjistään poiketen Ludvig XVI suhtautui uudistuksiin myönteisesti. 1770-luvulla hän esimerkiksi yritti poistaa talonpoikien maaveron, tehdä lopun maaorjuudesta ja laskea viljan hintaa.

Uudistukset olisivat kuitenkin supistaneet aatelin tuloja ja etuoikeuksia, ja he estivät esitettyjen muutosten toteutumisen.

• Kreivi Mirabeau: Kreivi halusi säilyttää monarkian Mirabeau oli aatelisuudestaan huolimatta yksi kolmannen säädyn suurimmista tukijoista. Älykäs kreivi oli vakuuttava puhuja, ja hän saavutti arvostusta niin poliitikkojen kuin kansankin keskuudessa.

Uutta perustuslakia valmisteltaessa Mirabeau puolusti rajoitettua monarkiaa, mutta turhaan. Hän kuoli sairauteen.

• Georges-Jacques Danton: Kapinallinen joutui omiensa uhriksi Lakimies Danton puolusti heikkojen oikeuksia ja järjesti usein mielenilmauksia Pariisin kaduilla. Ajan mittaan hänestä kuitenkin tuli maltillisempi, ja hän vastusti mielivaltaa sekä teloituksia ilman oikeudenkäyntiä.

Danton arvosteli julkisesti Maximilien Robespierren hirmuhallintoa, ja vuonna 1794 hän joutui itse giljotiiniin.

• Jean-Paul Marat: Fanaatikko murhattiin kylvyssä Lääkäri Marat kiihotti kansaa tappamaan vallankumouksen vihollisia ”Kansan ystävä” -sanomalehtensä sivuilla.

Hän laati listoja vallankumouksen vihollisista, jotka hän halusi toimittaa giljotiiniin. Vuonna 1793 girondisti­puolueen kannattaja Charlotte Corday murhasi Marat’n tämän ollessa kylvyssä.

• Maximilien de Robespierre: Harhainen tyranni teloitutti tuhansia Lakimies Robespierrelle tasavalta oli kaikki kaikessa. Hän ei ollut kiinnostunut rahasta, ja hänen kannattajansa kutsuivatkin häntä ”Lahjomattomaksi”.

Vuonna 1793 hän sai vapaat kädet vainota vallankumouksen vihollisia, mikä johti 17  000 ihmisen kuolemaan. Robespierre mestattiin vuonna 1794.

• Paul Barras: Ahne kenraali syrjäytti tyrannin Robespierren pidätyksen jälkeen vuonna 1794 kenraali Paul Barras piti tämän aseistetut tukijoukot kurissa. Kiitokseksi hän sai paikan Ranskan uudesta hallituksesta, viisijäsenisestä direktoriosta.

Ovela ja ahne kenraali kahmi lahjomalla itselleen valtaa ja rahaa.

Mitä aseita kansalla oli Ranskan vallankumouksessa?

• Sirppikin oli tappava ase
  Monet arkiset työkalut kelpasivat hyvin aseiksi. Esimerkiksi viljan leikkaamiseen käytetty teräväkärkinen sirppi soveltui oivasti myös verenvuodatukseen.

• Joka talossa oli talikko
  Niin maanviljelijöillä kuin kaupunkilaisillakin oli yleensä talikko, jolla oli hyvä nostella heinää ja olkia tallissa. Se oli myös oivallinen pistoase.

Mitä Ranskan kansa halusi?

• Leipää pöytään Tavallisen kansan tärkein ruoka oli 1700-luvun lopulla leipä, ja kun jauhojen hinta alkoi 1780-luvulla nousta, osa kansasta alkoi nähdä nälkää. Huhut kertoivat kuninkaan ja aateliston keräävän jauhoja suuriin varastoihin, mikä sai rahvaan tarttumaan aseisiin ja etsimään viljavarastoja – turhaan.
• Eroon etuoikeuksista Aatelistolla oli yksinoikeus muun muassa piispojen ja upseerien virkoihin. Papiston tavoin aatelistokin nautti verovapaudesta. Yksi vallankumouksen tärkeimmistä tavoitteista oli päästä eroon epäoikeudenmukaisista erioikeuksista.
• Tasa-arvo ja äänioikeus Ranskalaiset halusivat tasa-arvoa lain edessä. Elokuussa 1789 kansalliskokous kumosi aatelin ja papiston etuoikeudet ja julisti miehille yleisen äänioikeuden.

Kuka on maalauksen nainen?

Ranskan vallankumouksen symboliksi nousi naishahmo – kenties siksi, että kuningasvallan julkinen kuvasto koostui lähinnä miespuolisten hallitsijoiden kuvista.

Monarkian kaatumisen jälkeen tasavaltaa ja vapautta edustavista naishahmoista tuli suosittuja poliittisissa julkaisuissa. Ne olivat myös linjassa feminiinisukuisten sanojen La France (Ranska) ja La République (tasavalta) kanssa.

Vallankumouksen symboliksi noussut naishahmo sai nimen Marianne, joka oli 1700-luvun lopulla yksi Ranskan yleisimmistä naisten nimistä. Nimi korosti hänen edustavan tavallista kansaa.

Kesällä 1830 Ranskassa kuohui jälleen, ja taiteilija Eugène Dela­croix maalasi sen innoittamana vuoden 1789 vallankumouksen symboleja vilisevän teoksen Vapaus johtaa kansaa.

Miten Ranskan vallankumous eteni Pariisin ulkopuolella?

• Rouen: Veronkanto lakkasi
  Kesällä 1789 vallankumoukselliset valtasivat veronkannosta vastaavat virastot Rouenissa.

• Nantes: Kiihkoilijat aloittivat vainon
  Nantes liittyi kapinaan ensimmäisten kaupunkien joukossa. Talvella 1793–94 siellä hukutettiin lähes 4  000 ihmistä epäiltynä vallankumouksen vastustamisesta.

• Bordeaux: Girondistipuolue syntyi
  Kolmannen säädyn edustajat nousivat valtaan Bordeaux’n kaupungissa ja perustivat poliittisen girondistiklubin. Nimi tuli Gironden alueesta, jossa Bordeaux sijaitsee.

• Castres: Viljelijät kieltäytyivät viljaverosta
  Elokuussa 1789 Castresin maanviljelijät ja työväestö nousivat vastustamaan viljaveroa, joka rikastutti paikallisia suurmaanomistajia.

• Marseille: Marseillelaiset lauloivat taistelulaulua
  Marseillen asukkaat kannattivat kiihkeästi vallankumousta. Vuonna 1792 noin 500 marseillelaista lähti Pariisiin puolustamaan uutta hallitusta laulaen taistelu­laulua, josta tuli sittemmin Ranskan kansallislaulu Marseljeesi.

• Lyon: Työväki nousi kapinaan
  Kesäkuussa 1789 Lyonin työväki nousi kapinaan ankaraa verotusta vastaan. Moni toivoi säätyvaltiopäivien kumoavan aatelin verovapauden.

• Murbach: Linnoja poltettiin poroksi
  Kesällä 1789 vallankumoukselliset ryöstivät ja polttivat Alsacen maakunnan luostareita ja aatelisten kartanoita ja linnoja.

• Thionville: Upseerit ajettiin pakosalle
  Kuten monissa muissa seudun kaupungeissa Thionvillessäkin kansa ajoi paikallisen varuskunnan upseerit pakosalle heinäkuussa 1789 päästäkseen käsiksi varuskunnan aseisiin.

• Lille: Kaupunginhallinto romahti
  Lillen kaupunginhallinto romahti, kun kaupungin asukkaat ajoivat kuninkaan virkamiehet matkoihinsa.

Miksi ihmisiä teloitettiin giljotiinissa?

Vuoteen 1789 asti aatelisilla oli erioikeus tulla teloitetuksi miekalla mestaamalla.

Tohtori Joseph-Ignace Guillotin ehdotti kuitenkin laitetta, joka teloittaisi kaikki ihmiset mahdollisimman nopeasti, kivuttomasti ja tasa-arvoisesti – säätyyn katsomatta.

"Laite katkaisee kaulan silmänräpäyksessä, ennen kuin mestattava ehtii tajuta mitään”, tohtori Guillotin lupasi esitellessään ehdotustaan Ranskan lakiasäätävälle kokoukselle vuonna 1791.

Guillotin ei varsinaisesti ollut kuolemantuomion kannattaja, mutta hän myönsi teloittamisen olevan tehokas keino pelotella rikollisia ja vastavallankumouksellisia tekemästä pahojaan.

Giljotiini sai pian käyttöä: kun vallankumouksellisten sisäiset kiistat johtivat terrorin kauteen 1793–94, liikkuva tuomioistuin siirrettävine giljotiineineen kulki ympäri Ranskaa teloittamassa vallankumouksen vihollisiksi epäiltyjä.

Miten Ranska menestyi vallankumoussodissa?

Vuonna 1792 Ranskan ja vallankumouksen seurauksia pelänneiden Itävallan ja Preussin välille syttyi sota.

Konfliktiin liittyi pian muitakin valtioita, ja voimasuhteet vaihtelivat. Lyhyttä rauhaa vuonna 1797 seurasi uusi sota, jossa Ranska valloitti laajoja alueita.

Miksi kalenteri haluttiin uudistaa?

Vuonna 1793 Ranska sai uuden, tasavaltalaisen kalenterin, josta oli poistettu katoliset pyhimysten muistopäivät sekä messupäivä sunnuntai.

Miten Ranskan vallankumous päättyi?

Heinäkuussa 1794 vastavallankumoukselliset tekivät lopun Robespierren verisestä hirmu­hallinnosta.

He perustivat uuden hallituksen, direktorion, jonka yksinvaltaiseksi johtajaksi nousi Paul Barras.

Direktorion kannatus oli alkuun suurta, mutta se hiipui, kun direktorio ei onnistunut laskemaan leivän hintaa ja lievittämään laajaa nälänhätää.

Tyytymättömyys lisääntyi samaa tahtia korruption kanssa.

Rikkaat kansalaiset pystyivät virkamiehiä ja poliitikkoja lahjomalla hankkimaan monopolin esimerkiksi elintarvikkeiden myyntiin ja ansaitsemaan siten suunnattomia omaisuuksia.

Marraskuussa 1799 joukko poliitikkoja syrjäytti vihatun direktorion kenraali Napoleon Bonaparten ja hänen joukkojensa avulla.

Ranskan johtoon nimitettiin kolme konsulia, joista Napoleon oli ”ensimmäisenä konsulina” korkea-arvoisin.

Napoleon uudisti verotusta niin, että valtion kassa alkoi jälleen täyttyä.

Hän perusti eri puolille Ranskaa kaikkiin säätyihin kuuluville pojille tarkoitettuja kouluja ja vakautti ruuan hinnan muun muassa tuomalla maahan viljaa Pohjois-Italiasta.

Kansa oli kiitollinen rauhan palautumisesta ja antoi kansanäänestyksellä Napoleonille lähes rajattomat valtaoikeudet.

Mitä kansa sai Ranskan vallankumouksesta?

Elokuussa 1789 kansalliskokous hyväksyi kaikille ranskalaisille uusia oikeuksia.

1. Vapaus ja yhdenvertaisuus lain edessä.
2. Oikeus elää rauhassa ja vapaana sorrosta.
3. Valta on kansalla.
4. Uskonnonvapaus.
5. Ilmaisunvapaus kirjoituksissa ja puheessa.
6. Tuloihin ja omaisuuden määrään perustuva verotus siten, että rikkaat ­maksavat eniten veroja.
7. Loukkaamaton omistusoikeus.
8. Epäilty on syytön, kunnes toisin todistetaan.
9. Äänioikeus miehille.

Ranskan vallankumous ei vaikuttanut ainoastaan Ranskaan vaan koko Eurooppaan ja eurooppalaisuuteen. Ilman sitä Eurooppa olisi tänään aivan toisenlainen kuin nyt.