Kamaripalvelija astui seitsemältä aamulla Ludvig XVI:n makuukamariin herättämään kuningasta.
Kun palvelija avasi vuodetta peittävät verhot, hän huomasi, että kuningas ei ollutkaan sängyssään.
Palvelija riensi 6-vuotiaan kruununprinssi Ludvig Karlin huoneeseen, mutta tämäkin oli kadonnut, ja kuningatar Marie Antoinettea herättämään menneet hovineidot huomasivat, että hänenkin vuoteensa oli tyhjä.
Pian keskellä Pariisia sijainneen Tuileriesin palatsin käytävillä kaikuivat huudot kuninkaan paosta. Kuninkaallinen perhe oli asunut palatsissa vankina aina siitä asti, kun kuningas oli kaksi vuotta aiemmin syösty vallasta ja hänet oli pantu kotiarestiin.
Ludvig XVI:n ainoa tehtävä oli enää allekirjoittaa valtaa pitävän kansalliskokouksen laatimat lait.
Nyt Ludvig oli paennut mukanaan kuningatar ja lapsensa, prinsessa Marie Thérèse ja kruununprinssi Ludvig Karl.
Hätäkellot soivat kaikkialla kaupungissa, ja palatsin edustalle kerääntyi kiihtynyt ihmisjoukko huutamaan kuninkaan vastaisia iskulauseita. Yhdentoista maissa kansalliskokous lähetti miehiä pakenevien kuninkaallisten perään.
Samaan aikaan kuningasperhe istui ylellisten vaunujen kyydissä lähes sadan kilometrin päässä Pariisista. Tunnelma vaunuissa oli korkealla.
”Kaikki näyttää sujuvan hyvin. Jos meidät yritettäisiin pysäyttää, se olisi jo tehty”, pohti palvelustytöksi pukeutunut kuningatar.
Määränpää, kuninkaalle uskollinen Montmédyn varuskuntakaupunki lähellä Itävallan Alankomaiden eli nykyisen Belgian rajaa, oli vielä kaukana, mutta ruotsalaiskreivi von Fersenin pakosuunnitelma näytti onnistuvan.