Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

Lenin pani kaiken likoon vallankumouksen puolesta

Leninillä ei koskaan ollut työpaikkaa – hän käytti kaiken aikansa Karl Marxin teosten opiskeluun. Vuonna 1917 hänen aikansa vihdoin koitti, kun saksalaiset päättivät käyttää häntä aseenaan ensimmäisessä maailmansodassa. Leninillä oli kuitenkin omat suunnitelmansa.

Heritage Images RM/Image select

Zürichin vilkkaalle päärautatieasemalle saapui juna pääsiäismaanantaina 9. huhtikuuta 1917. Kyytiin nousi hoikka, 47-vuotias mies.

Hän oli oikealta nimeltään Vladimir Iljitš Uljanov, mutta useimmat tunsivat hänet vain hänen vallankumouksellisella sala­nimellään Lenin.

Leninin lisäksi junaan nousi 30 vallan­kumouksellista toveria sekä hänen vaimonsa Nadežda Krupskaja.

Siitä alkoi seitsemän päivän matka Saksan, Ruotsin ja Suomen kautta Venäjän pääkaupunkiin Pietariin, joka tunnettiin tuolloin nimellä Petrograd. Seurue asettui vaunuun, jossa oli kahdeksan osastoa, matkatavaratila sekä kaksi käymälää.

Asemalaiturille jäi vilkuttamaan saattamaan tulleita tovereita, jotka ­kajauttivat sosialistien tunnuslaulun, Kansainvälisen.

Koko seurue oli Leninin tapaan vannoutuneita sosialisteja, jotka halusivat synnyttää köyhälle ja takapajuiselle Venäjälle uuden yhteiskuntajärjestyksen.

Lenin matkusti kuin ruttobakteeri

Venäjä oli hajoamisen partaalla. Kuukautta aiemmin niin sanottu helmikuun vallankumous (läntisen kalenterin mukaan maaliskuun) oli pakottanut keisari Nikolai II:n luo­pumaan kruunusta ja päättänyt Romanovien suvun 300-vuotisen valtakauden maassa.

Nyt maata johti periaatteessa väliaikainen hallitus, mutta se oli heikko. Lenin tiesi, että jos hän halusi ­toteuttaa punaisen vallankumouksen ­Venäjällä, sen hetki oli nyt: ”Nyt on pakko matkustaa. Vaikka se ­tapahtuukin läpi helvetin.”

Helvetillä Lenin tarkoitti Saksan keisarikuntaa. Saksa ja Itävalta-Unkari kävivät veristä maailmansotaa Britanniaa, Ranskaa ja Venäjää vastaan.

Saksalla oli ollut sotaonni myötä itärintamalla, mutta ­taistelut ranskalaisia ja brittejä vastaan länsirintamalla vaativat yhä enemmän ­resursseja.

Saksa toivoi, että antamalla Leninin matkustaa Saksan kautta Venäjälle tekemään vallankumousta se voisi välillisesti horjuttaa Venäjän vakautta, jolloin Venäjän olisi pakko vetäytyä sodasta ja Saksan tilanne helpottuisi.

Britannian silloinen varusteluministeri Winston Churchill totesi Saksan tempusta myöhemmin: ”He kohdistivat Venäjään mitä kammottavimman aseen. He lähettivät Leninin sinetöidyssä junavaunussa Sveitsistä Venäjälle kuin vaarallisen ruttobakteerin.”

Churchill ei aavistanut, että Saksan ­ulkoministeriö oli lisäksi rahoittanut ­venäläisiä vallankumouksellisia 26 miljoonalla markalla varmistaakseen heidän onnistumisensa.

Matkan alkutunteina tunnelma junassa oli korkealla. Venäläiset söivät ja lauloivat junan jyskyttäessä Etelä-Saksan halki. Ainoa, joka ei osallistunut ilonpitoon, oli Lenin.

Hän istui tyypilliseen tapaansa ­yksinään nenä kiinni paksussa kirjassa tutkimassa kommunistista teoriaa.

Seitsemän päivän matkan jälkeen Lenin kumppaneineen saapui lopulta Pietariin.

© Mikhail Sokolov/Alamy/Imageselect

Saksa rahoitti Venäjän vallankumousta

Saksan ulkoministeriö käytti miljoonia markkoja luodakseen epäjärjestystä vihollisvaltioissa. Parhaan vastineen rahoille tarjosi Venäjälle palannut Lenin.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Saksan ulkoministeriö rahoitti miljoonilla markoilla kumouksellisia muun muassa Irlannissa, Intiassa ja Marokossa tarkoituksenaan horjuttaa vihollisiaan Britanniaa, Ranskaa ja Venäjää.

Rahapussin nyörit heltisivät kaikenlaisille ajattelijoille, joista yksi oli venäläinen maanpaossa oleva ­sosialisti Alexander Parvus.

Jo vuonna 1915 Parvus laati 23 sivua pitkän suun­nitelman keisarivallan horjuttamiseksi lakkoilun, satamien sabotoinnin ja nationalistisen liikehdinnän avulla.

Myös Leninin bolševikit olivat mukana Parvuksen suunnitelmassa, mutta vasta helmikuun vallankumous vuonna 1917 vakuutti Leninin.

Saksalaiset soluttivat agentin Leninin sisäpiiriin ja rahoittivat bolševikkeja sodan loppuun asti. Kaikkiaan Saksan tuki bolševikeille oli yhteensä noin 26 miljoonaa markkaa (noin 70 miljoonaa euroa).

Leninin isoveli hirtettiin

Leninille inhimilliset tunteet olivat merkkejä heikkoudesta, eikä hänellä oikeastaan ollut lainkaan oikeita ystäviä. Hän oli aina viihtynyt omissa oloissaan.

Jo hänen vanha opettajansa Fjodor Kerenski oli huomannut asian: ”Vladimir Uljanov on poikkeuksellisen yksinäinen luonne. Hän on hankalasti ­lähestyttävä ja vetäytyy seurasta jopa tuttaviensa joukossa.”

Pikku Vladimir syntyi turvalliseen ympäristöön Simbirskin maalaiskaupungissa vuonna 1870. Hänellä oli neljä sisarta ja isoveli, ja hänen isänsä oli koulun johtaja. Kirjoista tuli pian syrjäänvetäytyvän pojan parhaita ystäviä.

Hänen ollessaan 11-­vuotias tapahtui jotain, joka vaikutti ratkaisevasti hänen myöhempään elämäänsä: Venäjän keisari Aleksanteri II murhattiin pommi-iskussa.

Tapahtuman myötä Vladimirin yliopistossa opiskeleva isoveli Aleksandr alkoi kyseenalaistaa Venäjän valtiota ja yliopiston autoritaarista johtoa.

Vuoden 1886 lopulla Aleksandr liittyi opiskelija­ryhmään, joka suunnitteli pommi-iskua ankaraa uutta keisaria, Aleksanteri III:a, vastaan.

Salainen poliisi ohrana ­sai kuitenkin vihiä asiasta, ja ryhmän pomminrakentaja Aleksandr hirtettiin 20. toukokuuta 1887. Isoveljen kuolema herätti Vladimirissa sammumattoman poltteen.

Hän uppoutui veljeltä jääneisiin kirjoihin ja tutustui vallankumoukselliseen kirjallisuuteen. 17-vuotiaana Lenin oli ateisti ja täynnä pyhää vihaa keisaria kohtaan.

Poikansa vaarallisista ajatuksista huolestunut äiti lähetti Vladimirin tilalleen Alakajevkaan, jossa tästä piti tulla maatyöläinen. Nuorukainen kuitenkin kieltäytyi maatöistä ja paneutui entistä tiiviimmin filosofi Karl Marxin teokseen Pääoma.

Suosikkilukemistoon kuului myös Sergei Netšajevin kirja ”Vallan­kumouksen katekismus”, jossa kuvailtiin kunnon kumouksellista: ”Hänellä ei ole omaa etua, ei omia asioita, ei tunteita, ei siteitä, ei omaisuutta, ei edes nimeä. Kaikki hänessä keskittyy yhteen asiaan, yhteen ainoaan ajatukseen, yhteen ainoaan intohimoon: vallankumoukseen.”

LUE MYÖS: Venäjän vallankumouksen eteneminen ja seuraukset

Sosialistit heittivät kaksi pommia keisari Aleksanterin vaunuja kohti vuonna 1881.

© Alamy/Imageselect

Keisari ja kansa vastakkain

1800-luvulla moni Euroopan monarkia muuttui demokratiaksi, mutta Venäjällä keisari pysyi tukevasti vallassa useista kapinoista huolimatta.

  • 1881:

    Vapaamielisen keisarin murha
    Anarkistit tappoivat keisari Aleksanteri II:n, vaikka tämä oli lopettanut maaorjuuden ja perustanut riip­pumattoman oikeus­laitoksen. Hänen äärikonservatiivinen poikansa Aleksanteri III perui isänsä kuoleman jälkeisinä vuosina monia tämän toteut­tamia uudistuksia.

  • 1905:

    Ensimmäinen vallankumous
    Venäjä oli sodassa Japania vastaan. Työläisten, talonpoikien ja älymystön tyytymättömyys johti levottomuuksiin kaikkialla maassa, ja satoja kuoli ensimmäisessä vallan­kumouksessa. Keisari Nikolai II suostui perustamaan parlamentin (duuman).

  • 1907:

    Nikolai tiukensi otettaan
    Nikolai II sääti uuden vaalilain, joka suosi duuman kansallis­konservatiivisia jäseniä. Monia aiemmin tehtyjä demo­kraattisia uudistuksia mitä­töitiin, ja keisarin ­yksinvalta palautettiin. Vuonna 1914 Nikolai vei ­Venäjän mukaan maailmansotaan.

  • 1917:

    Helmikuun vallankumous
    Toivoton sota ja elintarvikepula johtivat mielenosoituksiin ­Pietarissa. Duuma painosti keisarin luopumaan vallasta, ja valta siirtyi väliaikaishallitukselle.

    Lokakuun vallankumous
    Väliaikaishallitus jatkoi sotaa ja menetti pian kansan tuen. Kuukausien levottomuuksien jälkeen Leninin bolševikit ottivat vallan.

Vallankumous oli pakkomielle

Netšajevin sanat toteutuivat Leninissä, joka omistautui täysin vallankumoukselle myös junassa matkallaan Saksan halki kohti Venäjää keväällä 1917.

Muutamassa päivässä sosialistien ilonpito oli rauhoittunut. Vaikka marksismin mukaan kaikki ovat tasavertaisia, Leninillä ja hänen vaimollaan oli oma osasto.

Tilaa oli niukasti, samoin ruokaa, ja Lenin komenteli matkatovereitaan kuin kurittomia kakaroita. Hän paheksui tupakanpolttoa, joten se oli rajoitettu käymälöihin, ja kovaääninen keskustelu ja laulaminen oli kielletty.

Hän ei uhrannut ajatustakaan millekään muulle kuin vallankumoukselle.

Vaikka Leninillä oli vaatimattomat puhujanlahjat, hän onnistui naulitsemaan kuulijansa paikoilleen, kuten Venäjän vallankumousta paikan päälle todis­tamaan tullut yhdysval­talainen kommunisti ja toimittaja John Reed kertoi:

”Hän oli poikkeuksellinen kansanjohtaja. Hänessä oli puhdasta älyä, mutta hän oli väritön, huumorintajuton, ehdoton ja vailla mielen­kiintoisia ominaispiirteitä – mutta hän pystyi selittämään suuria ajatuksia kansanomaisin sanoin.”

Leninin kerrottiin myös saaneen kuivasta ja akateemisesta esiintymisestään huolimatta ihmiset ”ihastuksesta sekaisin”.

Kun Lenin halusi pitää taukoa lukemisesta, hän kävi vaeltelemassa Sveitsin vuoristomaisemissa.

© Onno de wit

Epätoivoa ja iloa Sveitsissä

Lenin oli liittynyt Venäjän sosiaalidemokraattiseen puolueeseen vuonna 1898, mutta hänet oli pian sen jälkeen vangittu ja lähetetty Siperiaan.

Sieltä hän oli paennut Saksaan ja edelleen Sveitsiin, jossa hän oli elänyt lähes yhtäjaksoisesti aina huhtikuuhun 1917 asti.

Sveitsissä Lenin oli kirjoittanut muun muassa pamfletin Mitä on tehtävä. Siinä hän esitteli ajatuksensa keskusjohtoisesta puolueesta, jonka kokopäivävallan­kumoukselliset toimisivat työväenluokan esitaistelijoina.

Niin puolue voisi viedä Venäjän kansaa kohti vallankumousta. Moiset ajatukset olivat herättäneet ­levottomuutta Leninin sosiaalidemokraattisissa tovereissa ja johtaneet siihen, että hänen kannattajakuntansa oli kutistunut sekalaiseksi joukoksi ihmisiä hajallaan ympäri Eurooppaa.

”Sitä on niin kirotun eristyksissä Venäjästä”, Lenin oli kirjoittanut masentuneena eräälle kannattajistaan. ”Kaiken yllä leijuu toimettomuuden hermostunut, hysteerinen, ruma ja piittaamaton ilmapiiri.”

Lenin oli jopa valitellut vaimolleen ­Nadeždalle, ettei vallankumous varmaankaan koittaisi heidän elinaikanaan: ”Minusta tuntuu, että olemme tulleet tänne levätäksemme haudoissamme!”

Leninin elämän naiset: vaimo Nadežda Krupskaja hyväksyi pakon edessä miehensä rakastajattaren, Inessa Armandin.

© Alamy/Imageselect & SVF2/Contributor/Getty Images

Lenin oli kuitenkin myös nauttinut olostaan Sveitsissä. Hänen äitinsä, joka sai eläkettä Venäjän valtiolta, oli lähettänyt hänelle rahaa, ja vaikka Lenin ja ­Nadežda olivat joutuneet asumaan Zürichissä ummehtuneessa asunnossa pihan perällä, heillä oli sentään ollut ruokaa pöydässä.

Lenin oli voinut kävellä päivittäin aamupalan jälkeen suoraan keskuskirjastoon ahmimaan kirjoja ja käydä lukutauoilla tuulettamassa ajatuk­siaan ­kävelyillä vuoristossa tai pulahtamalla ­järviin uimaan.

Toinen ilonlähde olivat tapaamiset ranskalais-venäläisen kommunistin Inessa Armandin kanssa. Tämän ja Lenin ­välille syntyikin pitkä suhde.

”Lenin rakasti Inessaa. Siinä ei ollut mitään moraalitonta, sillä Lenin kertoi Nadeždalle kaiken”, selitti parin yhteinen ystävä Angelica Balabanoff.

Leninin tie kulki Suomen kautta

Leniniä kuljettanut juna ei voinut ajaa Venäjälle suorinta tietä Puolan halki, sillä siellä käytiin yhä ensimmäisen maailmansodan taisteluita. Niinpä matka kulki pohjoisen kautta.

Matkattuaan kolme päivää Saksan halki remuavan seurueensa kanssa Lenin saattoi lopulta 12. huhtikuuta 1917 astua ahtaasta junanvaunusta Sassnitzin satamakaupungissa noustakseen Drottning Victoria -lautalle, jolla hän purjehti Trelleborgiin puolueettomaan Ruotsiin.

Päivää myöhemmin 32 venäläistä asteli Tukholmassa ruotsalaisen sosialistin Fredrik Strömin järjestämälle päivälli­selle.

Muun seurueen heittäytyessä noutopöydän kimppuun Ström ja Lenin vetäytyivät sivummalle käsittelemään ­Venäjän tilannetta.

”Keisarin armeijaa ei voi lyödä rukoilemalla korkeampia voimia. Siihen tarvitaan aseita”, Lenin julisti poliittiselle toverilleen.

Leninille aseellinen kapina ei suinkaan ollut epätoivoinen viimeinen vaihtoehto vaan ainoa mahdollinen tie. Hän kirjoitti myöhemmin: ”On tarpeen suhtautua jokaiseen ihmiseen ja vastustajaan vailla sentimentaalisuutta ja varmistaa, että lingossa on aina kivi valmiina.”

Tukholmassa Lenin sai ostettua uusia vaatteita ja muun muassa vaihdettua hyvin palvelleen knallinsa matalaan ­lippalakkiin. Sitten matka jatkui poh­joiseen Haaparantaan Pohjanmeren ­perukoille Ruotsin ja Suomen rajalle.

Ensimmäisen maailmansodan aikaan lähes ainoa reitti Länsi-Euroopasta Venäjälle kulki Haaparannan kautta. Kaupunki kuhisi salaisia agentteja sekä kauan kaivattuja tavaroita sodan runtelemaan Venäjään toimittavia salakuljettajia.

Seurue sai kuitenkin ajaa kaikessa rauhassa reellä jäisen Tornionjoen yli Suomen puolelle Tornioon, jossa odotti uusi juna. Myöhään illalla 16. huhtikuuta 1917 Leninin juna saapui vihdoin Pietarin ­asemalle.

Sinne oli kerääntynyt satoja uteliaita näkemään edes vilaukselta väsyneen puolueenjohtajan ja kuuntelemaan hänen ensimmäistä puhettaan Venäjän kansalle.

Lue myös:

Karl Marx
Kulttuurihenkilöt

Kuka oli Karl Marx?

4 minuuttia
Vallankumous

Venäjän vallankumous: Vladimir Lenin kaappasi vallan Venäjällä

6 minuuttia
Vallankumous

Leninin tie valtaan

3 minuuttia

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota