Veri virtasi hirmuhallinnon aikana
Ranskan vallankumouksen jälkeen uusi hallinto vainosi kaikkia, joita se epäili vastustajikseen. Lopulta myös hirmuhallinnon johtaja joutui giljotiiniin.
Ranskan johtaja Maximilien de Robespierre teloitettiin itse sen jälkeen, kun hän oli määrännyt tuhansia ihmisiä kuolemaan.
Syyskuussa 1793 Ranskassa alkoi synkkä ja verinen ajanjakso, joka on myöhemmin tunnettu hirmuvallan (La Terreur) aikana.
Vain muutamaa vuotta aiemmin eli vuonna 1789 ranskalaiset olivat nousseet kapinaan kuningasta ja aristokratiaa vastaan ja saaneet aikaan vallankumouksen.
Tavoitteena oli muodostaa valtio, jossa kaikki kansalaiset olisivat vapaita ja tasa-arvoisia, mutta hyvin pian poliittiset erimielisyydet alkoivat repiä vallankumouksen rivejä hajalle.
Kesällä 1793 erimielisyydet leimahtivat liekkeihin. 17. syyskuuta samana vuonna lakiasäätävä kansalliskokous antoi asetuksen, joka käynnisti varsinaisen verilöylyn.
Asetus antoi Ranskan uudelle johtajalle, Maximilien de Robespierrelle, oikeudet ottaa kiinni kaikki vastavallankumouksellisiksi epäillyt.
Noin puoli miljoonaa ihmistä pidätettiin ja 17 000 teloitettiin esimerkiksi giljotiinissa. Lisäksi 40 000 ranskalaista kuoli vankilassa tai surmattiin ilman oikeudenkäyntiä.
Hirmuvalta päättyi heinäkuussa 1794, kun poliittiset vastustajat saivat tarpeekseen Robespierren toiminnasta ja lähettivät hänet giljotiiniin.