Bastilji: Kansa valtasi vihatun vankilan heinähangot aseenaan
Bastilji rakennettiin suojaamaan Pariisia, mutta siitä tuli vankila ja sorron symboli. Sen valtauksen muistoksi vietetään Ranskan kansallispäivää.
Kun Bastilji vallattiin, siellä oli vain seitsemän vankia. Kolme oli mielisairaita ja loput neljä rahanväärentäjiä.
Tiesitkö, että Bastilji rakennettiin alun perin suojaamaan Pariisia englantilaisilta? Nyt siitä on jäljellä vain rauniot.
Lue, millaisessa vankilassa viruivat muun muassa kirjailija markiisi de Sade ja kertomusten Rautanaamio, jonka henkilöllisyyttä ei vieläkään varmasti tiedetä.
Sisältökatsaus
Bastiljin piti suojella Pariisia
Vallihaudan ympäröimä Bastiljin linnoitus valmistui 1380-luvulla.
Satavuotisen sodan riehuessa Ranskan ja Englannin välillä 1300-luvulla Pariisin seutu oli tuon tuosta taistelutantereena. Ensin englantilaiset löivät ranskalaiset Crécyssa Pariisin pohjoispuolella vuonna 1346, sitten Poitierissa kaupungin eteläpuolella vuonna 1356. Vuonna 1357 Kaarle V päätti rakennuttaa linnoituksen suojaamaan pääkaupunkia.
Bastilji oli aluksi vain linnoitettu kaksitorninen portti Pariisin itälaidalla, missä kaupunki oli alttein vihollisen hyökkäyksille. 1380-luvun alussa se kuitenkin laajennettiin linnoitukseksi, joka edusti aikansa sotilasteknistä huippua.
Uudessa Bastiljissa oli kahdeksan reilun 24 metrin korkuista tornia ja melkein yhtä korkea linnoitusmuuri. Muurien rakentaminen yhtä korkeaksi kuin tornit oli uusi innovaatio. Bastiljista tulikin pian linnoitusten esikuva koko Euroopassa.
Kaikkien kuuden uuden tornin yhteyteen rakennettiin maanalaiset vankityrmät. Linnoitus toimikin myös valtion vankilana.
Englantilaiset miehittivät linnoituksen
Englantilaiset jousimiehet löivät Ranskan ritariarmeijan Agincourtin taistelussa vuonna 1415 ja pääsivät etenemään Pariisiin.
Englantilaiset hankaloittivat Ranskan kuninkaiden elämää vielä 1400-luvullakin. Henrik V:n pelätyt jousiampujat jyräsivät ranskalaisten puolustuksen ja valtasivat vuonna 1420 jopa Bastiljin.
Henrik V asetti Bastiljin johtoon uskotun komentajansa Thomas Beaufortin. Yhdestä tornista tehtiin englantilaisten sotasaaliin välivarasto. Kultaa ja hopeaa oli niin paljon, että niiden hohteen sanotaan valaisseen linnoituksen harmaat muurit. Torni saikin lisänimen Trésor eli aarrekammio.
Englantilaiset pitivät Pariisia hallussaan 16 vuotta, ja Bastiljia käytettiin yhä enemmän vankilana. Vuonna 1436 Ranskan kuninkaan Kaarle VII:n joukot valtasivat Pariisin takaisin. Englantilaisten viimeiset asemat olivat juuri Bastiljissa.
Piiritettyjen englantilaisten muonavarastot hupenivat päivä päivältä, mutta he antoivat periksi vasta, kun heille luvattiin vapaa pääsy pois Pariisista.
Lopulta Bastilji oli taas ranskalaisten käsissä.
Tuntematon mies rautanaamion takana
Rautanaamioksi kutsuttu mies oli vankina 34 vuotta – viimeiset viisi vuotta Bastiljissa – ilman, että kukaan tiesi hänen henkilöllisyyttään.
1600-luvun lopulla Bastiljia käytettiin vankilana. Yksi tuon ajan kuuluisimmista vangeista oli tuntematon.
”Häntä on kuoleman uhalla kiellettävä puhumasta sanallakaan muusta kuin välittömistä tarpeistaan”, luki vangin saatekirjeessä.
Vangilla oli kasvoillaan metallireunainen samettinaamio. Hänen kerrottiin olleen jo ennen Bastiljiin tuloaan 29 vuotta vankilassa – koko ajan kasvot peitettynä.
Edes vankilanjohtaja ei tiennyt, kuka vanki oli. Häntä piti kuitenkin kohdella hyvin, mistä on päätelty, että hän oli aatelinen. Historioitsijat ovat esittäneet erilaisia teorioita Rautanaamion henkilöllisyydestä, mutta varmuutta siitä ei ole.
Tutkijoiden mukaan Rautanaamio todennäköisesti liittyi jotenkin Ludvig XIV:een eli Aurinkokuninkaaseen. Hän saattoi olla kuninkaan entinen virkamies Eustache Dauger tai velipuoli, jota kuningas halusi estää tavoittelemasta kruunua.
Kirjailija Alexandre Dumas teki Rautanaamiosta kuolemattoman vuonna 1847 ilmestyneessä kirjassaan, joka tunnetaan Suomessa nimellä Bragelonnen varakreivi eli Muskettisoturien viimeiset urotyöt.
Voltaire joutui kalterien taakse kahdesti
Voltaire kirjoitti yli kaksituhatta kirjaa ja näytelmää – monet niistä Bastiljin tyrmässä.
Yksi tunnetuimmista länsimaisista filosofeista pääsi pariinkin otteeseen pohtimaan elämän suuria kysymyksiä Bastiljin muurien sisäpuolelle
Nuori Voltaire oli kapinallinen mieli ja kirjoitti vuonna 1717 satiirisen runon, jossa hän syytti Ranskan tuolloista hallitsijaa Filip II:ta insestistä. Runo vei hänen 11 kuukaudeksi Bastiljin ikkunattomaan tyrmään.
Vankeus ei hiljentänyt Voltairen ivaa yhteiskunnan eliittiä kohtaan. Vuonna 1726 hän joutui sanaharkkaan kreivi Guy Auguste de Rohan-Chabot’n kanssa. Kreivi pestasi joukon rikollisia pahoinpitelemään Voltairen.
Voltaire haastoi Rohan-Chabot’n kaksintaisteluun, mutta tämä hankki kuninkaalta valtakirjan, jolla sai Voltairen vangittua ilman oikeudenkäyntiä. Voltaire virui Bastiljissa 14 päivää, kunnes hänet karkotettiin Englantiin.
Englannissa Voltaire jalosti filosofisia ajatuksiaan, ja hänestä tuli lopulta yksi valistuksen ajan keskeisistä filosofeista. Hän oli muun muassa kiivas mielipiteenvapauden puolestapuhuja.
Markiisi de Saden seksifantasiat syntyivät sellissä
Markiisi de Sade oli vankilassa moneen otteeseen kirjoitustensa ja seksuaalirikostensa takia.
Ranskalaiskirjailija markiisi de Sade oli telkien takana suuren osa elämästään sekä teostensa että tekojensa vuoksi.
De Sade joutui vuonna 1784 selliin Bastiljiin tornin toisessa kerroksessa. Siellä hän kirjoitti monia maailmankuuluja teoksiaan, muun muassa Sodoman 120 päivää. Pitkälle paperirullalle kirjoitetussa kertomuksessa kuvattiin lähes kaikki kuviteltavissa olevat seksuaaliset perversiot, kidutus ja eläimiin sekaantuminen mukaan luettuina.
De Saden nimestä on johdettu käsite sadismi. Hänen kirjoituksensa olivat niin räävittömiä, että kaiken nähneet vanginvartijatkin paheksuivat niitä ja kuvailivat niitä vastenmielisiksi.
De Sade myös huvitteli huutamalla peltiputkea megafonina käyttäen tyrmänsä ikkunasta: ”Apua! He murhaavat kaikki vangit!” Heinäkuun 2. päivänä 1789 Bastiljin komentaja Bernard-René de Launay sai tarpeekseen ja kirjoitti kuninkaan ministerille:
”Tämän vangin pitäminen täällä on vaarallista.”
De Sade siirrettiin vankimielisairaalaan. Hän joutui sinne vielä useita kertoja ennen kuolemaansa vuonna 1814.
Raivostunut kansa valtasi Bastiljin
Pariisilaisille Bastilji oli vihattu kuninkaan vankila, ja sen valtausta pidetään Ranskan vallankumouksen alkusysäyksenä.
Heinäkuun 14. päivän aamuna 1789 kansanjoukko valtasi armeijan asevarikon Pariisissa ja lähti kiväärein aseistautuneena kohti Bastiljia. Mukaan liittyi muita pariisilaisia aseinaan nuijia, heinähankoja ja mitä tahansa kättä pidempää.
Tuolloin linnoitus oli menettänyt sotilaallisen merkityksensä ja oli pikemminkin sorron symboli, sillä kuningas sulki sinne poliittiset vastustajansa. Siellä oli myös ruutivarasto, jonka kapinalliset tavoittelivat.
Kapinalliset yrittivät murtaa Bastiljin portin ja kiivetä tikkailla sen muurin yli. Linnoituksessa olleet reilut sata sotilasta onnistuivat kuitenkin aluksi torjumaan hyökkääjät.
Iltapäivällä kuninkaan oman Ranskan kaartin sotilaat liittyivät kapinallisiin ja toivat Bastiljin eteen tykkejä. Silloin Bastiljin komentaja ymmärsi, että taistelu oli hävitty, ja antautui.
Kun laskusilta laskettiin, kapinalliset syöksyivät linnoitukseen ja lynkkasivat komentajan ja viisi hänen upseeriaan. Kapinalliset katkaisivat heidän kaulansa ja esittelivät heidän päitään keihäidensä kärjissä kulkiessaan ympäri kaupunkia.
Myöhemmin pariisilaiset hajottivat linnoituksen kivi kiveltä.
”Puolialastomat työläiset kiskoivat kiviä kansanjoukkojen riemuitessa”, eräs silminäkijä kertoi.
Kansallispäivänä muistellaan Bastiljin valtausta
Bastiljin valtauksen muistopäivää on juhlittu Pariisissa joka vuosi vuodesta 1880 lukuun ottamatta toista maailmansotaa ja koronavuotta 2020.
Bastiljin valtauksesta 14. heinäkuuta 1789 alkoi Ranskan vallankumous, jossa vihattu kuningasvalta kaadettiin. Päivästä tuli virallinen juhlapäivä ei vain pariisilaisille vaan koko maahan.
Kun Napoleon kruunautti itsensä keisariksi vuonna 1804, asia unohdettiin, mutta Napoleon III:n kaaduttua vuonna 1880 Bastiljin valtauksen päivää – eli päivää, jolloin maa otti ensimmäiset askelet kohti vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa – alettiin taas juhlia Ranskan kansallispäivänä.
Nykyään heinäkuun 14. päivän kunniaksi Pariisissa järjestetään muun muassa Euroopan suurin sotilasparaati. Siihen kuuluu myös suihkukoneiden ylilento, jonka aikana koneet tekevät taivaalle Ranskan lipun värit.
Juhlallisuudet päättyvät perinteisesti suureen ilotulitukseen, jota pariisilaiset kokoontuvat katsomaan Bastiljin aukiolle. Vanhan linnoituksen ääriviivat on merkitty maahan.