10 epäonnistunutta kansannousua
Historia on täynnä kapinoita ja vallankumouksia, jotka eivät ole päättyneet niiden aloittajien toivomalla tavalla. Usein ne ovat kuitenkin johtaneet jonkinlaisiin muutoksiin yhteiskunnassa.
Guy Fawkes polvillaan kuningas Jaakko I:n edessä.
1. 6 000 kapinallista naulittiin ristille
73–71 eaa.
Kolmas orjasota oli vähällä kaataa Rooman valtakunnan. 78 karanneen orjan seuraan lyöttäytyi vähitellen lisää aseistettuja miehiä niin, että orjajoukon vahvuus oli lopulta 70 000 henkeä. Joukkoa alkoi johtaa Spartacus-niminen gladiaattori.
Kun kapinalliset olivat kaksi kertaa onnistuneet lyömään huippuunsa treenatut legioonalaissotilaat, Roomassa alettiin pelätä valtakunnan turvallisuuden puolesta. Vuonna 71 eaa. kapinalliset kuitenkin kuulivat, että roomalaiset olivat saamassa runsaasti vahvistuksia, mikä aiheutti hajaannusta orjien riveissä. Sotapäällikkö Marcus Crassus onnistui tämän jälkeen kukistamaan itsevarmuutensa menettäneet kapinalliset helposti.
6 000 elävänä kiinni jäänyttä kapinallista ristiinnaulittiin Via Appian varrelle opetukseksi ja pelotukseksi muille. Orjasodat saivat kuitenkin Rooman muuttamaan asennettaan orjuuteen, josta alettiin vähitelleen luopua.
2. Punaiset kulmakarvat
18–27
Kun Keltainenjoki oli tulvinut kaksi kertaa yli äyräidensä, sen lähiseudun talonpojat alkoivat kapinoida vallassa olevaa Han-sukua vastaan, kun eivät olleet saaneet hallitsijalta mitään apua.
Kapinaa johti talonpoikien muodostana salaseura nimeltä Punaiset kulmakarvat. Sen jäsenet värjäsivät kulmakarvansa hennavärillä punaiseksi näyttääkseen pelottavammilta.
Salaseura onnistui kaappaamaan vallan maassa, mutta ei pystynyt huolehtimaan hallitsemisesta jatkossa. Tästä syystä he pyysivät takaisin valtaistuimelle Han-suvun Penzi-keisarin, jota he nimittivät ”armolliseksi ja mahtavaksi hallitsijaksi”.
3. Ruutisalaliitto
1605
”Hän on miellyttävä ja hilpeä ja vastustaa riitoja ja kiistoja”, kuvaili ystävä Guy Fawkesia. Silti juuri Fawkesista tuli marraskuussa 1605 katolisen salaliiton johtohahmo. Salaliiton tavoitteena oli saada Englannissa aikaan vallankumous rajäyttämällä parlamentti taivaan tuuliin isolla ruutimäärällä.
Pääkohteena oli maan protestanttinen kuningas Jaakko I. Suunnitelmana oli nostaa valtaistuimelle hänen tyttärensä prinsessa Elisabeth. Salaliittolaisia huolestutti kuitenkin se, että uhrien joukossa olisi myös katolisia, joten he vihjasivat suunnitelmasta viranomaisille. Fawkes vangittiin, häntä kidutettiin ja tammikuussa 1606 hänet mestattiin.
10 epäonnistunutta kansannousua II
Pernambucon osavaltio Brasiliassa julistautui 1817 Portugalin kuninkaasta riippumattomaksi tasavallaksi.
4. Shimabaran kapina
1637–38
Japanilainen feodaaliherra Matsukura Shigemasa verotti hallitsemansa alueen talonpoikia ankarasti saadakseen varoja uuden linnan, Shimabaran, rakentamiseen. Kun vuonna 1637 vielä koitti kato, talonpojat nousivat kapinaan hallitsijaansa vastaan.
Koska kapinalliset olivat Japanissa vähemmistönä eläviä katolisia, shogunaatti oletti kapinan taustalla olevan kristittyjen salaliiton. Se lähetti talonpoikia vastaan 125 000 sotilasta. Kapinaa johtanut vain 17-vuotias Amakusa Shiro mestattiin, ja 15 000 talonpoikaa menetti henkensä. Kristittyjä vainottiin yleisesti aina vuoteen 1850 saakka.
5. Viskikapina
1794
Vuonna 1790 Yhdysvaltojen liittovaltion hallitus alkoi verottaa viskin tuotantoa. Kyse oli ensimmäisestä sikäläisestä tuotteesta, josta alettiin periä veroa. Länsi-Pennsylvanian pientuottajat pitivät päätöstä epäoikeudenmukaisena ja kieltäytyivät maksamasta veroa. Pian tämän jälkeen Pennsylvaniassa hyökättiin veronkeräämisestä vastaavan henkilön kimppuun. Vuonna 1794 viskikapinat olivat laajentuneet muunlaisiksi levottomuuksiksi. Paikallisjohtajat ihannoivat Ranskan vallankumousta ja puhuivat jopa giljotiinin ottamisesta käyttöön Amerikassa.
Presidentti George Washington lähetti sekasortoiselle alueelle neuvottelijoita ja antoi 12 950 miehestä koostuville sotajoukoille käskyn marssia kohti länttä. Sotilaallinen uhka sai kapinan kuivumaan kasaan. Kaksi johtajaa hirtettiin, mutta viskinvalmistajat eivät tämänkään jälkeen suostuneet maksamaan tuotteistaan veroa. Viskiverosta luovuttiin vuonna 1800.
6. Pernambucon puolustajat
1817
Vuonna 1808 Portugalin siirtomaaviranomaiset valitsivat Brasilian kuninkaaksi Juhana (João) VI:n. Etenkin maan pohjoisosan asukkaat olivat valintaan tyytymättömiä, sillä uuden hallitsijan kaudella verot kohosivat suuriksi. Vuonna 1817 Pernambucon osavaltio julistautui itsenäiseksi tasavallaksi.
Kapinaa johtivat paikalliset upseerit, joita suututti, että armeijan kaikki korkeimmat upseerit olivat portugalilaissyntyisiä. Kapinalliset osoittivat isänmaallisuuttaan muun muassa juomalla punaviinin sijaan aguardente-nimistä väkijuomaa. Heidän yrityksensä saada liittolaisia Englannista ja Yhdysvalloista kuitenkin epäonnistuivat.
- toukokuuta Portugalin armeija otti osavaltion jälleen haltuunsa. Tasavallan aikaa kesti vain 73 päivää. Sen lippu on kuitenkin yhä käytössä Pernambucon osavaltion virallisena lippuna.
10 epäonnistunutta kansannousua III
Dekabristikapina Venäjällä vuonna 1825. Kapinallisia upseereja tulitetaan Talvipalatsin edustalla.
7. Dekabristikapina
1825
Melko iso joukko venäläisiä upseereja ei luopunut miekastaan edes silloin, kun heidät oli kutsuttu juhliin, mikä oli merkki siitä, että heillä ei ollut aikomustakaan tanssia. Heidän mielestään ei ollut aikaa turhuuksille. He olivat muodostaneet Pelastusliiton, joka ajoi maahan sosiaalisia uudistuksia.
Kun Aleksenteri I kuoli marraskuussa 1825, liiton jäsenet odottivat suuria uudelta tsaarilta Konstantinilta, joka tunnettiin uudistusmielisyydestään. Heidän suureksi pettymyksekseen Konstantin kuitenkin luopui vallasta, jolloin valtaistuimelle nousi hänen konservatiivinen veljensä Nikolai.
3 000 upseeria kokoontui Pietarissa Talvipalatsin eteen vaatimaan Nikolailta uudistuksia. Uusi hallitsija vastasi vaatimuksiin lähettämällä kapinallisia vastaan sotilaita. 1 271 upseeria sai surmansa, kun tykistö tulitti väkijoukkoa. Verilöyly tapahtui 16. joulukuuta 1825, minkä vuoksi kapinallisia alettiin kutsua myöhemmin joulukuulaisiksi eli dekabristeiksi.
8. Lokakuun vallankumouksen kenraaliharjoitus
1905
Verisunnuntaina tammikuussa 1905 venäläissotilaat tappoivat satoja tai jopa tuhansia ihmisiä, jotka olivat kerääntyneet Pietarissa Talvipalatsin eteen anomaan tsaarilta lisää kansalaisoikeuksien laajentamista.
Verilöyly sai koko maassa aikaan mielenosoituksia ja lakkoja. Lokakuussa tsaari lopulta allekirjoitti julistuksen, jonka piti taata kansanedustuslaitoksen perustaminen ja laajempi sananvapaus.
Vaikka Venäjän liberaalit olivat julistukseen tyytyväisiä, sosialistit halusivat enemmän. Lopulta tsaari turvautui armeijan apuun jatkuvien levottomuuksien kukistamisessa, ja uudistukset tyrehtyivät. Epäonnistunut vallankumous johti muun muassa juutalaisten vainoamiseen ja laajaan maastamuuttoon. Toisaalta se loi myös perustan vuonna 1917 tapahtuneelle lokakuun vallankumoukselle.
9. Talonpoikien inhokki
1919
- maaliskuuta 1919 vallankumouksellinen Béla Kun ja hänen edustamansa kommunistinen puolue kaappasivat vallan Unkarissa. Kun ei kuitenkaan muistanut pitää mielessä Leninin neuvoja siitä, että kumouksen onnistumiseksi maa pitäisi jakaa pienviljelijöille. Sen sijaan hän aikoi perustaa maahan isoja kollektiivitiloja ja asettaa niiden johtoon aiemmat suurmaanomistajat.
Vallankumousjohtaja myös lakkautti verot ja hankki ruokaa takavarikoimalla sitä talonpojilta.
Lopulta Kun sai kaikki kansalaiset kääntymään hallintoaan vastaan. Vain 113 päivän jälkeen romanialaiset antikommunistit ottivat maan haltuunsa.
10. Kohtalokas virhe
1967
Kuubassa onnistuneen vallankumouksen yhdessä Fidel Castron kanssa tehnyt Ernesto ”Che” Guevara ajatteli voivansa toteuttaa vallankumouksen myös Boliviassa. Kaikki ei mennyt niin kuin hän oli suunnitellut.
Guevaralla oli johdettavanaan 50 kokenutta sissiä. Hän ajatteli, että Bolivian hallituksen joukoista ei olisi heille suurta vastusta. Hän ei kuitenkaan tiennyt siitä, että Yhdysvaltojen keskusrikospoliisi oli lähettänyt Boliviaan kouluttamiaan kommandosotilaita. Guevara ei myöskään saanut paikallisilta talonpojilta odottamaansa tukea.
Bolivian kommunistinen puoluekaan ei innostunut vallankumousaikeista, sillä se pyrki noudattamaan Moskovan aatteellista linjaa eikä halunnut kuubalaistyyppistä kommunismia.
Guevara vangittiin 7. lokakuuta. Kaksi päivää myöhemmin hänet teloitti bolivialainen kersantti, joka ei pitänyt kiirettä Guevaran hengiltä saamisessa: hän ampui tätä peräti yhdeksän kertaa.