Ranskalainen rautatietyöläinen Edmond Réveil kantoi synkkää salaisuutta lähes 80 vuoden ajan. Muisto oli niin kammottava, ettei hän puhunut siitä edes perheelleen.
Eräässä sotaveteraanien tapaamisessa Réveil lopulta sai kerrottua tapahtumista, jotka olivat pitkään painaneet hänen mieltään.
Vuonna 1944, pian kesäkuun 6. päivänä tapahtuneen Normandian maihinnousun jälkeen, 18-vuotias Réveil osallistui vastarintaliikkeen joukoissa saksalaisten miehittäjien vastaiseen kapinaan Tullen kaupungissa. Iskun yhteydessä he ottivat 50–60 saksalaista sotilasta vangeiksi.
Saksalaiset hirttivät kostoksi 99 vankia, ja seuraavana päivänä SS-panssaridivisioona Das Reich tappoi 643 ihmistä läheisessä Oradour-sur-Glanen kaupungissa.
Tuossa vaiheessa vastarintajoukot olivat jo lähteneet vankeineen. Réveil kuului pieneen vastarintaryhmään, joka oli saanut tehtäväkseen viedä saksalaisvangit kauemmas itään.
Vastarintataistelijoille ei ollut kuitenkaan riittävästi ruokaa eikä miehiä vartioimaan vankejaan.
Oradour-sur Glanen kaupungin rauniot ovat jääneet muistomerkiksi sellaisena, kuin ne saksalaisten jäljiltä jäivät vuonna 1944.
Kun ryhmä 12. kesäkuuta saapui Meymacin kaupunkiin, liittoutuneiden komentokeskuksesta Saint-Fréjoux’sta tuli käsky tappaa vangit.
Liittoutuneet antoivat määräyksen
Réveil ei itse osallistunut Meymacin liepeillä olevassa metsässä suoritettuihin teloituksiin. Muisto kohtalokkaasta kesäkuun päivästä vainosi häntä kuitenkin siitä lähtien.
”Panimme heidät kaivamaan omat hautansa. Heidät tapettiin, ja me kaadoimme ruumiiden päälle sammutettua kalkkia. Muistan, että siellä haisi vereltä. Emme puhuneet asiasta enää koskaan”, hän kertoo.
”Häpesimme, sillä tiesimme, ettei sotavankeja saa tappaa”, hän kertoi ranskalaiselle La Vie Corrézienne-lehdelle.
Nyt 98-vuotias Réveil on viimeinen elossa oleva vastarintaryhmänsä jäsen ja siten ainoa, joka tietää hautojen sijainnin.
Paljastuksen myötä Saksan sankarihautoja valvova komissio (VDK) pääsee vihdoin etsimään hautoja, ja vainajien omaiset voivat saada rauhan.
”Maailman täytyy tietää, mitä siellä tapahtui. Se on historiallinen totuus”, Réveil sanoo.