Toisessa maailmansodassa Saksan ilmapuolustus ampui alas lukuisia liittoutuneiden pommikoneita. Koneiden panssarointia piti siis lisätä, mutta jotta niistä ei tulisi liian raskaita, oli selvitettävä tarkasti, mitä kohtia kannattaisi vahvistaa.
Kotiin palanneiden koneiden saamat osumat ja vauriot laskettiin ja tilastoitiin. Laskelmien perusteella eniten vaurioita oli tullut siipiin ja runkoon, joten ilmavoimat päätti lisätä niiden kohtien panssarointia.
Abraham Wald tutki kuvia koneiden saamien osumien sijainnista (punaiset pisteet). Kuva ei ole alkuperäinen.
Matemaatikko Abraham Wald oli kuitenkin eri mieltä. Hän huomautti, että vain kotiin palanneiden koneiden osumat oli laskettu mutta että pahimmat vahingot olivat mitä ilmeisimmin pudotetuissa koneissa.
Waldin mukaan osumat todennäköisesti jakautuivat sattumanvaraisesti, ja koska säästyneiden koneiden moottoreissa oli vähemmän osumia kuin tilastollisesti voisi olettaa, ilmeisesti pudotetut koneet olivat saaneet osumia nimenomaan moottoreihin, ja siksi suojauskin piti keskittää niihin.
Ilmavoimat noudatti Waldin suositusta, ja ratkaisu osoittautui ilmeisen onnistuneeksi.
