Toisessa maailmansodassa Saksan ilmapuolustus ampui alas lukuisia liittoutuneiden pommikoneita. Koneiden panssarointia piti siis lisätä, mutta jotta niistä ei tulisi liian raskaita, oli selvitettävä tarkasti, mitä kohtia kannattaisi vahvistaa.
Kotiin palanneiden koneiden saamat osumat ja vauriot laskettiin ja tilastoitiin. Laskelmien perusteella eniten vaurioita oli tullut siipiin ja runkoon, joten ilmavoimat päätti lisätä niiden kohtien panssarointia.