U-864 oli yksi juonne Hitlerin strategiassa
Kuorma-autokolonna ajoi 4. joulukuuta 1944 Kielin satamaan Pohjois-Saksassa. Sotilaat lastasivat sukellusvene U-864:ään satoja puisia laatikoita, jotka sisälsivät muun muassa Saksan uuden hävittäjälentokoneen, maailman ensimmäisen suihkuhävittäjän Messerschmitt Me 262:n, piirustuksia ja suihkumoottorin osia.
Alukseen lastattiin myös Siemensin tutkien ja akustisten torpedojen piirustuksia sekä yli 60 tonnia metallista elohopeaa Japanin sotateollisuuden käyttöön.
Salaisen tehtävän nimi oli operaatio Caesar. Sukellusveneen kapteeni Ralf-Reimar Wolfram sai käskyn murtautua vihollisen linjojen läpi ja viedä aluksen kallisarvoinen lasti japanilaisille Malesian Penangiin hinnalla millä hyvänsä.
Sotaa oli kestänyt viisi pitkää vuotta, ja aiemmin niin voittoisat saksalaiset oli nyt ajettu ahtaalle kaikilla rintamilla. Myös Saksan liittolainen Japani oli hätää kärsimässä.
Molemmat olivat epätoivoisessa tilanteessa. Liittoutuneet valvoivat kaikkia merialueita, ja vuoden 1943 jälkeen käytännössä yksikään saksalainen alus ei ollut päässyt Japaniin.
Hitlerillä ei kuitenkaan ollut aikomustakaan antautua. Hän oli vakuuttunut siitä, että Japani voi saada ilmaherruuden Tyynellämerellä, jolloin Yhdysvallat joutuisi vetämään joukkojaan Euroopasta.
Näin Saksa saisi tarvitsemansa hengähdystauon. Jotta suunnitelma voisi toteutua, Japani tarvitsi teknistä tukea Saksalta.
Kokematon kapteeni
U-864 lähti Kielin satamasta joulukuun 5. päivän aamuna 1944. Aluksella oli kaikkiaan 73 henkeä, miehistön lisäksi saksalaisia ja japanilaisia asesuunnittelijoita. Kapteeni Wolfram suuntasi kohti pohjoista.
Edessä oli 24 000 kilometrin mittainen uhkarohkea yritys kuljettaa korvaamaton lasti japanilaisten hallinnassa olevaan Malesiaan.
32-vuotias Wolfram oli vanhempi kuin useimmat sukellusveneiden kapteenit, mutta hänellä oli verraten vähän kokemusta kapteenina eikä lainkaan taistelukokemusta.
Kaikki kokeneet kapteenit olivat aikaa sitten saaneet surmansa toivottomissa meritaisteluissa, ja Saksan pelätyistä ”susilaumoista” oli tullut takaa-ajettuja.
Wolfram tiesi, että Pohjanmeri oli brittien laivaston ja ilmavoimien hallinnassa. Hän ei voinut kuin toivoa, että U-864 onnistuisi livahtamaan vihollisen ohi.
Wolfram ei tiennyt, että britit olivat perillä operaatio Caesarista. Saksalaiset olivat sodan alusta alkaen käyttäneet Enigma-salauslaitetta viestien koodaamiseen.
Britit olivat kuitenkin päässeet Enigmaan käsiksi jo vuonna 1941, ja saksalaisten koodiavaimet saatiin murrettua vuoden 1942 kuluessa. Britit tiesivät, minne U-864 oli matkalla ja jopa aluksella olevien japanilaisten nimet. Britit olivat vakaasti päättäneet tehdä operaation tyhjäksi.
U-864 joutuu telakalle
U-864 joutui päivisin olemaan sukelluksissa brittien lentokoneiden pelossa. Useamman päivän jälkeen U-864 saavutti Norjan etelärannikon.
Vaikka Norja oli Saksan miehittämä, sukellusvene ei voinut liikkua rauhassa Norjankaan vesillä. Toistaiseksi kapteenilla oli kuitenkin ollut onnea, eikä vihollista ollut ilmaantunut näköpiiriin.
Joulukuun 29. päivänä Wolframin onni kääntyi. Hän arvioi syvyyden väärin, ja köli osui pohjaan. Aluksen oli käännyttävä Bergeniin, jossa se tutkittaisiin mahdollisten vaurioiden varalta.
Wolfram lähetti radiosähkösanoman ylemmille tahoille, ja muutaman päivän kuluttua U-864 lipui sukellusvenebunkkeri Brunoon Bergeniin, jossa sitä ryhdyttiin tarkastamaan.
Britit nappasivat Wolframin sanomat, ja pommikoneet saapuivat muutamassa tunnissa. Kolmisenkymmentä Lancaster-pommikonetta otti kohteekseen Bergenin sukellusvenesuojan.
Sukellusvenesuojassa oli useita metrejä paksu teräsbetoninen sisäkatto, mutta briteillä oli bunkkereiden tuhoamiseen lähes kuuden tonnin painoisia Bunker Buster -läpäisypommeja.
Kolme pommia vahingoitti bunkkeria pahoin, mutta kuin ihmeen kaupalla U-864 kärsi vain vähäisiä vahinkoja. Vauriot edellyttivät kuitenkin korjaamista, mikä antoi briteille hyvin aikaa suunnitella ja valmistautua seuraavaan siirtoonsa.