Natsit hyökkäsivät Puolaan 1. syyskuuta 1939, ja siitä alkoi toinen maailmansota. Krojantyn kylän lähellä puolalainen ulaani- eli ratsuväkirykmentti kävi ankaraan taisteluun saksalaisia vastaan, ja taistelussa kuoli yli 20 ratsukkoa.
Seuraavana päivänä natsit esittelivät kuolleita hevosia kahdelle italialaiselle toimittajalle ja kertoivat, että hevoset olivat kuolleet puolalaisten järjettömässä hyökkäyksessä Saksan panssarivaunuja vastaan.
”Puolalaisten hyökkäys oli rohkea, mutta heillä ei ollut mitään mahdollisuuksia saksalaisia vastaan.” William L. Shirer: Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho, 1960.
Toimittajat kirjoittivat liikuttavan tarinan epätoivoisista mutta rohkeista puolalaisista, jotka olivat käyneet peitsin ja sapelein panssarivaunujen kimppuun.
Tarina kiersi maailmaa, ja saksalaiset käyttivät sitä propagandassaan korostaakseen Puolan armeijan vanhanaikaisuutta.
Sodan jälkeen tarinaa toistettiin historiankirjoissa, muun muassa toimittaja William L. Shirerin vuonna 1960 julkaistussa ja suuresti arvostetussa teoksessa Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho:
”Hevoset vastaan panssarivaunut! Ratsuväen pitkät peitset vastaan tankkien pitkät putket! Puolalaisten hyökkäys oli rohkea, mutta heillä ei ollut mitään mahdollisuuksia.”
Puolan ulaaneilla oli panssarintorjuntakiväärit, jotka olivat todellinen uhka kevyesti panssaroiduille tankeille.
LOPPUPÄÄTELMÄ: Natsipropagandalla on pitkät jäljet
Ulaanien juuret juontuvat aina 1700-luvulta asti, ja he ovat osa Puolan ylvästä ratsuväkiperinnettä. Tarinaa, jonka mukaan ulaanit taistelivat urheasti mutta turhaan Saksan panssarivaunuja vastaan, jäi elämään, mutta historiantutkijoiden mukaan se ei perustu tosiasioihin.
Puolalaisen ratsuväen tehottomat hyökkäykset sapelein ja peitsin ovat saksalaisen propagandan tuottama myytti. Todellisuudessa ratsuväki pärjäsi oikein hyvin.
Saksalaiset valtasivat Puolan 36 päivässä, ja sinä aikana heihin kohdistui 16 Puolan ratsuväen hyökkäystä, joista suurin osa onnistui. Mokran kaupungissa puolalaiset jopa tuhosivat 50 Saksan tankkia, ja usein asialla olivat ulaanit.
He ratsastivat panssarivaunun taakse, nousivat hevosensa selästä ja ampuivat tankin heikkoon takaosaan panssarintorjuntakivääreillään.
