Britannian ilmavoimien Kööpenhaminan ranskalaisen koulun pommituksesta vain 44 päivää ennen sodan loppua on vihdoin tehty elokuva. Erehdyksestä johtuneessa traagisessa iskussa kuoli 250 ihmistä, mukaan lukien 86 koululaista, ja se on yksi Tanskan historian pahimmista onnettomuuksista.
Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun ohjaaja Ole Bornedal repii auki vanhoja haavoja. Vuonna 2014 ilmestyi Tanskan toistaiseksi kallein tv-sarja 1864, jossa Bornedal käsitteli Tanskan häviötä toisessa Saksan-Tanskan sodassa.
Sarja aiheutti polemiikkia, sillä sitä arvosteltiin liiasta melodramaattisuudesta, ja monet asiantuntijat syyttivät sitä ”historian vääristelystä”.
Samaan ei sorru uutuuselokuva The Shadow in My Eye, joka on nyt katsottavissa Netflixissä. Siinä draama ei hukuta alleen historiallisia taustoja vaan herättää traagiset tositapahtumat kouriintuntuvasti eloon.
Katso ”The Shadow in My Eyen” traileri
Vaikuttavaa sodan kuvausta
Elokuva alkaa raa’alla kohtauksella. Siinä Henry-poika pyöräilee jyllantilaista peltoa halkovalla tiellä, kun hän näkee brittiläisen hävittäjän tulittavan taksia, jossa on kyydissä kolme nuorta naista.
Henry järkyttyy niin, että hän menettää puhekykynsä. Hän alkaa pelätä olla avotaivaan alla, ja äiti lähettää hänet Kööpenhaminaan, missä hänen on määrä käydä ranskalaista koulua serkkunsa kanssa.
Taksikohtaus perustuu tositapahtumiin. Tiedetään useita tapauksia, joissa brittilentokoneet hyökkäsivät erehdyksessä tanskalaisten siviiliajoneuvojen kimppuun. Kohtaus on herättänyt arvostelua, koska elokuvassa hyökkäyksestä syytettiin alun perin brittiupseeri Peter Kleboeta.
Kohtaus järkytti Kleboen jälkeläisiä niin, että he julkaisivat Ole Bornedalille osoitetun avoimen kirjeen. The Shadow in My Eye -elokuvan tuottajat ottivat kritiikistä vaarin, ja elokuvan ääniraitaa onkin sittemmin muokattu siten, ettei siitä enää selviä, kuka hävittäjää lensi.
Poika tyttökoulussa
Elokuva: Poika alkaa käydä ranskalaista koulua
Henry-poika menettää puhekykynsä nähtyään brittilentäjän tappavan erehdyksessä kolme naista taksissa. Hän muuttaa tätinsä luo Kööpenhaminaan, jossa hän alkaa käydä ranskalaista koulua.
Todellisuus: Koulu oli vain tytöille
Kööpenhaminan ranskalainen koulu oli nunnien vuonna 1924 perustama katolinen tyttökoulu. Pommi-iskun aikaan koulussa oli 529 ihmistä: 34 katolista nunnaa ja 482 oppilasta – kaikki tyttöjä.
Järkyttävän alun jälkeen Bornedal esittelee tarinan laajan henkilögallerian, johon kuuluu muun muassa tyttökoulun oppilaita, natsien kätyreitä, tanskalaisia vastarintataistelijoita ja brittilentäjiä.
Elokuvan keskiössä ovat lapset, jotka tempautuvat mukaan painajaiseen, kun britit aamupäivällä 21. maaliskuuta 1945 pommittavat erehdyksessä Kööpenhaminan ranskalaista koulua.
Traaginen tapahtumasarja käynnistyi, kun 20 brittipommikonetta lensi Tanskan vastarintaliikkeen pyynnöstä Pohjanmeren yli pommittamaan Gestapon Tanskan-päämajaa Kööpenhaminassa.
Yksi brittikoneista osui valomastoon ja putosi lähelle ranskalaista koulua, mistä useat muut lentäjät päättelivät koulun olevan aiottu maali. Britit pudottivat neljä pommia koulurakennukseen, jossa oli sillä hetkellä 482 oppilasta.
Valomasto selvisi törmäyksestä
Elokuva: Valomasto katkeaa törmäyksen voimasta
Kun brittien Mosquito-kone törmää valomastoon Enghaven aseman tavarajunapihalla Kööpenhaminassa, maston huippu katkeaa ja putoaa maahan lentokoneen mukana.
Todellisuus: Valomasto oli käytössä pitkään sodan jälkeen
Todellisuudessa valomasto ei vaurioitunut merkittävästi törmäyksessä brittikoneen kanssa, kuten elokuvassa. Se oli käytössä Enghaven aseman ratapihalla vielä vuosia törmäyksen jälkeen.
Bornedal kuvaa traagista tapahtumaketjua taidokkaasti, ja katsojan vatsanpohjasta kouraisee, kun 20 Mosquito-pommikonetta ilmestyy taivaalle Kööpenhaminan ylle.
Myös pelastustöiden kuvaus on historiallisesti uskottavaa, joskin päätös panna Henry välittämään pelastustyöntekijöiden viestejä lasten omaisille tuntuu kaukaa haetulta.
Tarinan edetessä katsoja alkaa kaivata hieman lisää taustoitusta muuten sujuvasti eteneville tapahtumille. Mitä tapahtui ennen pommituslentoa? Ja miten britit suunnittelivat hyökkäyksen yhdessä Tanskan vastarintaliikkeen kanssa?
The Shadow in My Eye ei vastaa näihin kysymyksiin, vaikka se olisi hyvin voinut tehdä niin – sen sijaan, että se keskittyy sisar Teresan ja saksalaismiehittäjien alaisiin poliisivoimiin kuuluvan Frederikin väliseen keinotekoiseen rakkaustarinaan.
Natsit auttoivat pelastustöissä
Elokuva: Natsien kätyristä tulee pelastustyöntekijä
Hipon eli Gestapon alaisuudessa toimivien tanskalaisten apupoliisivoimien jäsen Frederik vaarantaa henkensä pelastaessaan uhreja pommitetun koulun raunioista.
Todellisuus: Tanskalaiset natsit uhrasivat henkensä lasten puolesta
Frederik on kuvitteellinen hahmo, mutta tanskalaiset Hipo-joukot todella osallistuivat pelastustöihin. 50 Hipon jäsentä auttoi kaivamaan uhreja koulun raunioista, ja heistä kaksi kuoli pelastusoperaatiossa.
”Elokuvan pitää koskettaa tunteita.”
Visuaalisesti The Shadow in My Eye ei jätä toivomisen varaa, ja se onkin kaikkien aikojen näyttävin tanskalainen sotaelokuva. Hieman runsaampi historiallinen taustoitus ei olisi tehnyt elokuvalle pahaa, mutta Ole Bornedal ei selvästikään koe tehtäväkseen opettaa katsojille historiaa. Hän itse totesi elokuvansa ensi-illan jälkeen näin:
”Elokuvan pitää koskettaa tunteita. Jollei se tee niin, mitä ideaa siinä silloin on? Silloin se olisi pelkkää havainnoimista, ja tässä elokuvassa on kyse osallistumisesta.”
Siinä mielessä elokuva onkin täysi kymppi.
HISTORIAN TUOMIO: 4/6 TÄHTEÄ
