Taistelu Norjasta: Churchill havitteli uutta taistelukenttää
Saksalaiset valloittivat Norjan 9. huhtikuuta 1940, mutta britit olivat vähällä ehtiä ensin. Churchillilla oli omat suunnitelmansa sodan laajentamisesta Pohjolaan.
Churchill halusi kohdata saksalaiset Norjan vesillä
Winston Churchill oli valmis mittelöön, kun hänet 3. syyskuuta 1939 nimettiin Britannian laivastoministeriksi. Britannian hallitus oli julistanut samana päivänä sodan natsien johtamalle Saksalle.
”Taistelemme pelastaaksemme maailman natsien tyrannialta”, Churchill julisti parlamentin alahuoneessa.
Sodanjulistuksesta huolimatta liittoutuneilla ei ollut sen paremmin halua kuin resurssejakaan hyökätä suoraan Saksaan. Sen sijaan Churchill halusi aloittaa sodan pohjoisempana. Vastikään nimetty ministeri tapasi Britannian hallituksen 19. syyskuuta, ja hän suositteli Norjan rannikkovesien miinoittamista niin, että saksalaisten malmikuljetukset häiriintyisivät. Pohjoisen malmi oli elintärkeää Saksan varusteluteollisuudelle.
Saksa sai valtaosan malmistaan pohjoisruotsalaisista Kiirunan ja Jällivaaran kaivoksista. Enin osa raaka-aineesta laivattiin Luulajan satamakaupungista Itämerta pitkin Saksaan, mutta liki kolmannes malmista laivattiin Norjan Narvikin jäättömästä satamasta. Juuri ne kuljetukset Churchill halusi estää.
Merialueiden miinoittamisen oli tarkoitus provosoida Saksa vastatoimiin, jotka olisivat antaneet brittien vahvemmalle laivastolle mahdollisuuden helppoihin voittoihin. Ajatuksena oli myös saada Norja ja Ruotsi liittoutuneiden puolelle. Saksalaisten sotatoimet olisivat myös antaneet briteille syyn tunkeutua Skandinaviaan ja perustaa tukikohtia Norjaan.
Brittiministerit eivät hyväksyneet ehdotusta muitta mutkitta. Väkivaltainen tunkeutuminen Norjan kaltaiseen puolueettomaan maahan ei sopinut kuvaan Britanniasta pieniä valtioita puolustavana maana. Laivastoministerin ehdotus saattaisi jopa pakottaa Norjan Saksan liittolaiseksi. Yhtäkkiä ilmaantui kuitenkin vaihtoehtoinen tapa toimia.
Talvisota syttyi
Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30. marraskuuta 1939. Liittoutuneet päättivät lähettää Suomelle apua, ja britit näkivät tilanteessa mahdollisuuden katkaista Saksan malmikuljetukset. Liittoutuneiden strategit nimittäin suunnittelivat, että niin Narvik kuin Ruotsin malmialueetkin voitaisiin miehittää osana Suomen avustustoimia.
Tukitoimet päättyivät onnettomasti
Ranskalaiset kannattivat ilomielin suunnitelmaa sotatoimista Pohjolassa. Ne antaisivat Ranskalle mahdollisuuden viedä sota pois omalta alueeltaan. Ensimmäisen maailmansodan kauhut Pohjois-Ranskan ampumahaudoissa olivat vielä liiankin tuoreessa muistissa.
Liittoutuneet eivät kuitenkaan päässeet yhteisymmärrykseen suunnitelman toteuttamisesta, joten brittien sukellusveneet lähtivät kohti Skagerrakin salmea vasta 12. maaliskuuta. Jo seuraavana päivänä liittoutuneet saivat tiedon siitä, että Suomi oli solminut aselevon Neuvostoliiton kanssa. Operaatio jouduttiin perumaan, ja sukellusveneet kutsuttiin takaisin.
Britannian pääministeri Neville Chamberlain tunsi painetta osoittaa toimintakykynsä, joten hän otti uudestaan esiin Churchillin ehdotuksen Norjan merialueiden miinoittamisesta. Ranska ja Britannia päättivät 28. maaliskuuta liittoutuneiden sotaneuvoston kokouksessa miinoittaa Norjan rannikon.
Operaation peitenimi oli Wilfred, ja se päätettiin aloittaa 5. huhtikuuta. Liittoutuneet sopivat myös laskevansa päivää aiemmin satoja tarkoitusta varten suunniteltuja miinoja Ranskan jokiin ja kanaviin, joista ne päätyisivät Saksan kanaviin. Tämä operaatio sai nimen Royal Marine.
Liittoutuneet tiesivät, että Wilfredin toteuttaminen saattaisi johtaa Saksan tunkeutumiseen eteläiseen Norjaan. Siinä tapauksessa liittoutuneet laskisivat joukkoja maihin Narvikissa, Trondheimissa, Bergenissä ja Stavangerissa. Tämän R4-operaation mukaan Narvikin joukot miehittäisivät myös Ruotsin malmikaivokset. 9. huhtikuuta 1940 – lue teemasivut Tanskan ja Norjan miehittämisestä.