Vuosina 1939–1945 yli 100 000 liittoutuneiden lentosotilasta kuoli pommituslennoilla Eurooppaan. 24-vuotias newjerseyläinen Alan Magee olisi voinut olla yksi heistä, ellei yhdysvaltalaisella olisi ollut uskomaton onni matkassa.
Tammikuun 3. päivänä 1943 hän istui B-17-pommikoneen, niin kutsutun lentävän linnoituksen, rungon alla sijainneeseen pleksilasiseen konekivääritorniinsa käpertyneenä. Kone lensi kohti Ranskan Saint-Nazairea tehtävänään pommittaa saksalaisten asevarastoa, kun se sai osuman ilmatorjuntatulesta.
Magee istui rungon alla sijainneessa suojattomassa tornissa valmiina tulittamaan alapuolelta iskevää vihollista.
Magee pujottautui kiireellä tornistaan ja pääsi koneen runkoon, joka oli jo liekeissä. Nuori ampuja oli nostamassa laskuvarjoa selkäänsä, kun hän huomasi kranaattien sirpaleiden repineen sen riekaleiksi.
Kun koneeseen osui jälleen yksi kranaatti, Magee menetti tajuntansa. Kone alkoi kieppua 6 700 metrin korkeudessa Magee ja 2–3 tonnin pommit kyydissään. Mageen on täytynyt sinkoutua tällöin ulos runkoon tulleesta reiästä. Tajuihinsa palattuaan hän ymmärsi kauhukseen syöksyvänsä kohti maata.
”Hyvä Jumala, älä anna minun kuolla”, hän rukoili ennen kuin pyörtyi jälleen.
Lasikatto vaimensi iskua
Saint-Nazairen rautatieasemalla kajahti, kun aseman lasikatto särkyi palasiksi. Paikalle kiirehtineet ihmiset näkivät nuoren sotilaan roikkumassa kattopalkeista. Kaikkien hämmästykseksi hän oli yhä elossa.
Saint-Nazairen rautatieasemalle kulki sodan aikana saksalaisia ammuksilla lastattuja tavarajunia, ja se pommitettiin myöhemmin maan tasalle.
Magee vietiin saksalaisen sotilaslääkärin hoiviin. Yhdysvaltalaisen oikea käsivarsi oli lähes irronnut, hänellä oli sisäistä verenvuotoa, hänen kehossaan oli 28 kranaatin sirpaletta ja häneltä oli murtunut useita luita.
Saksalaislääkärin avulla Magee selvisi kuitenkin hengissä, ja hän vietti lopun sota-ajasta vankeudessa. Magee kuoli 84-vuotiaana vuonna 2003.