SOE-agentteja ilmassa

SOE: Churchillin salainen armeija

Brittien vakoilujärjestössä SOE:ssä toimi niin amatöörejä, seikkailijoita kuin koulutettuja eliittisotilaitakin. Kaikki operaatiot eivät onnistuneet, mutta agentit aiheuttivat hämmennystä vihollisessa ja häiritsivät Hitlerin sotakoneiston toimintaa.

Brittien vakoilujärjestössä SOE:ssä toimi niin amatöörejä, seikkailijoita kuin koulutettuja eliittisotilaitakin. Kaikki operaatiot eivät onnistuneet, mutta agentit aiheuttivat hämmennystä vihollisessa ja häiritsivät Hitlerin sotakoneiston toimintaa.

Getty Images & BPK & Scanpix/Corvbis & IWM

Lontoo 1940: Euroopassa oli syttynyt sota, ja Britannian pääministeri Winston Churchill ja sotatalousministeri Hugh Dalton päättivät perustaa erityisyksikön salaisia operaa-tioita varten.

Yksikkö tultiin tuntemaan nimellä SOE. (Special Operations Executive). Tutustu SOE:n operaatioihin vihollislinjojen takana täällä.

Isku Reinhard Heydrichiä vastaan

Toukokuun 27. päivänä vuonna 1942 saksalainen SS-johtaja Reinhard Heydrich istui tummanvihreän Mercedes-Benz -avoautonsa takapenkillä.

37-vuotias Heydrich oli Hitlerin kunnianhimoisimpia ja armottomimpia kätyreitä.

Juuri hän vastasi juutalaisten tuhoamisohjelman toteuttamisesta, ja lukemattomien joukkoteloitusten takia muut natsijohtajat kutsuivat häntä ”pyöveliksi” tai ”vaaleaksi hirviöksi”.

Heydrich oli matkalla huvilaltaan Prahan lähistöltä Hradcanyn palatsissa kaupungin takana olevalla kukkulalla sijaitsevalle toimistolleen.

SOE-agentit opettavat paikallisille aseiden käyttöä

SOE:n tärkeimpiä tehtäviä oli kouluttaa vastarintajoukkoja käyttämään aseita. Kuvassa koulutusta Ranskassa.

© Getty Images

Autonkuljettaja Johannes Klein ajeli hiljaista vauhtia kattokuomu alhaalla, ja Heydrich luki mukanaan olevia asiakirjoja. Oli aamupäivä, ja kevätaurinko paistoi.

Auto lähestyi tienmutkaa, kun tielle astui yhtäkkiä mies. Klein hermostui ja hidasti vauhtia. Yhtäkkiä mies otti esiin konepistoolin ja oli aikeissa ampua, mutta hänellä oli aseen kanssa ongelmia.

Klein jarrutti äkisti, otti pistoolinsa ja nousi autosta. Myös Heydrich nousi takapenkiltä, otti pistoolinsa ja tähtäsi hyökkääjää, joka ei vieläkään ollut saanut asettaan toimimaan ja lähti juoksemaan pakoon.

Silloin Mercedes-Benzin toiselle puolen ilmestyi toinen mies, joka heitti autoa kohti käsikranaatin.

Kranaatti osui auton kylkeen, ja kieri hieman kauemmaksi. Heydrich näki miehen syrjäsilmällä ja kääntyi tähdätäkseen tätä.

Samassa kuului pamaus, kun käsikranaatti räjähti asfaltilla nostattaen ilmaan savupatsaan.

Heydrich näytti selvinneen säikähdyksellä.

Hän huusi Kleinia, joka oli lähtenyt juoksemaan konepistoolimiehen perään. Heydrich aikoi lähteä ajamaan takaa kranaatin heittäjää, joka pakeni toiseen suuntaan. Mutta yrittäessään lähteä liikkeelle hän ei pysynytkään pystyssä vaan kaatui.

Attentaatin tekijät pääsivät pakoon, ja Heydrich vietiin sairaalaan, jossa hän kuoli viikkoa myöhemmin kranaatinsirpaleiden aiheuttamaan verenmyrkytykseen.

Adolf Hitler käynnisti ennen näkemättömän ihmisjahdin tekijöiden tavoittamiseksi.

Sabotaasia – attentaatteja – vakoilua

Toisen maailmansodan alkuvaiheissa Yhdysvallat ja Neuvostoliitto eivät vielä olleet mukana sodassa, ja Britannia joutui miltei yksinään taistelemaan Saksaa vastaan, joka oli miehittänyt suuren osan Euroopasta.

Winston Churchill antoi käskyn ”sytyttää Eurooppa tuleen”.

Tarkoitus oli aiheuttaa saksalaisten linjojen takana tuhoa ja sekaannusta maanalaisten joukko-osastojen avulla, ja sitä varten perustettiin Special Operations Executive (SOE) -niminen erityisyksikkö. SOE koulutti agentteja sabotaasiin ja vakoiluun, suorittamaan terrori-iskuja ja organisoimaan vastarintaliikkeitä Saksan miehittämissä maissa.

Esimerkiksi Heydrichin surmanneet miehet olivat SOE:n koulutuksen saaneita tšekkejä.

Heydrichin murha tapahtui kaukana vihollisen linjojen takana saksalaisten miehittämässä Euroopassa, mutta sodan alussa SOE toimi pääasiassa Britannian lähialueilla.

SOE-agentti Navaronen tykeissä

SOE-agentti ja filmitähti Anthony Quayle

Näyttelijä Anthony Quayle hyödynsi agenttirooleissa omia kokemuksiaan.

© Scanpix/Corbis

Kirjailijoita ja filmitähtiä

Useimmat SOE-agentit elivät sodan jälkeen vaatimatonta elämää, mutta joukkoon mahtui myös tähtiä ja kuuluisuuksia.

Kriitikot ylistivät syystäkin näyttelijä Anthony Quaylen roolisuoritusta salaisena agenttina elokuvissa Navaronen tykit, Operaatio jousi ja 21 Hours at Munich.

Roolit perustuivatkin hänen omiin kokemuksiinsa, sillä sodan aikana Quayle toimi SOE:n palveluksessa.

Näyttelijä Quayle oli esiintynyt Lontoon teattereissa jo ennen sotaa. Sodan puhjettua hänestä tuli upseeri, minkä jälkeen hänet värvättiin SOE:hen. Ammattinäyttelijän oli helppo uskotella olevansa jotain aivan muuta kuin brittiläinen sabotööri ja vakooja.

Quayle toimi jonkin aikaa Albaniassa SOE:n ja paikallisten partisaanijoukkojen yhteysupseerina. Tehtävä oli hyvin haasteellinen, sillä albaanijoukot olivat jakautuneet oikeisto-ja vasemmistosiipeen ja ryhmät taistelivat usein kiivaammin toisiaan kuin saksalaisia miehitysjoukkoja vastaan.

Myös Le Mansin voittanut ranskalainen kilpa-ajaja Robert Benoist toimi sodan aikana SOE:n agenttina Ranskassa.

SOE:n palveluksessa toimivat myös näyttelijä sir Laurence Olivier, arvostettu kirjailija Noel Coward sekä kilpa-ajaja William Grover-Williams. Sekä Benoist että Grover-Williams kuolivat keskitysleirillä.

SOE:n toiminta-alue kuitenkin laajeni vähitellen ja ulottui lopulta Kaukoitään asti.

SOE:lla oli noin 10 000 agenttia, ja sen tukemiin vastarintajärjestöihin kuului noin miljoona jäsentä eri puolilla maailmaa. Heille opetettiin muun muassa laskuvarjolla hyppäämistä, räjähteiden käyttöä, veitsen käyttöä aseena ja pakenemista vihollisen vangiksi jouduttuaan.

Koulutus oli erittäin tehokasta, ja Churchillin agentit onnistuivat monta kertaa pakenemaan saksalaisten vankeudesta.

Näin kävi muun muassa ranskalaiselle kilpa-ajajalle ja SOE:n agentille Robert Benoistille, jonka kolme siviiliasuista saksalaisagenttia vangitsi vuonna 1943 keskellä katua.

SOE-agentti ja kilpa-ajaja Robert Benoist

Robert Benoist (ympyröity) oli ennen sotaa menestyksekäs kilpa-ajaja. Vuonna 1937 hän voitti Le Mansin 24 tunnin ajot yhdessä Jean-Pierre Wimillen kanssa (Benoistista oikealla).

© Scanpix/Corbis

Saksalaiset sieppasivat Benoistin jalkakäytävältä ja pakottivat hänet autoon. Kun hän istui kahden saksalaisen välissä auton takapenkillä, hän huomasi, ettei auton toista takaovea ollut suljettu kunnolla.

Tiukassa kaarteessa hän tönäisi oven vieressä istunutta saksalaista, niin että he molemmat kierähtivät ulos.

Benoist ehti ensimmäisenä ylös ja katosi Pariisin katuvilinään. Erään toisen kerran Benoist pääsi pakenemaan saksalaisten piirittämästä kerrostalosta kiipeämällä ullakon ikkunasta katolle ja hyppimällä katolta toiselle.

Naiset SOE-agentteina

Myös SOE:n radio-operaattori Noor Inayat Khan selvisi täpärästi monista vaaratilanteista. Kerran saksalaiset yrittivät pidättää hänet, kun hän oli tulossa eräästä koulusta.

Joukko saksalaisagentteja oli pääovella väijyksissä, mutta Khan veti pistoolin esiin ja tulitti herkeämättä, jolloin saksalaisten oli pakko juosta suojaan. Tällöin Khan pääsi pakenemaan.

Inayat Khanin lisäksi SOE:ssa koulutettiin kaikkiaan noin 40 naisagenttia operaatioihin miehitetyssä Euroopassa.

SOE-radio-operaattori Noor Inayat Khan

Sujuvaa ranskaa puhuva Noor Inayat Khan toimi radio-operaattorina Pariisissa.

© Imperial War Museum

Kolmasosa heistä sai surmansa palveluksessa, eikä Inayat Khaninkaan onni kestänyt loputtomiin. Järjestöön soluttautunut saksalaisagentti antoi hänet ilmi, ja hänet vangittiin ja lähetettiin Buchenwaldin keskitysleiriin.

Siellä hänet luokiteltiin erittäin vaaralliseksi vangiksi, joka oli pidettävä koko ajan käsiraudoissa. Vartijat hakkasivat ja kiduttivat häntä, mutta hän kieltäytyi antamasta saksalaisille tietoja.

Vuonna 1944 hänet teloitettiin niskalaukauksella.

SOE-agenttien avaintehtävät

Englantilaisia SOE-agentteja Etelä-Ranskassa vuonna 1944.

SOE-agentteja Etelä-Ranskassa vuonna 1944.

© Wikimedia Commons

Radioyhteyksien ylläpito oli toinen SOE:n agenttien päätehtävistä. Toinen oli toimia organisaattorina, ja siinä tärkeintä oli osata asemamaan kieltä.

Organisaattorien tehtävänä oli perustaa paikallisia vastarintaryhmiä tai luoda yhteyksiä jo toimiviin ryhmiin.

Ensimmäiseksi vastarintaliikkeille oli toimitettava aseita ja räjähteitä iskuja varten, ja sitten ryhmille opetettiin sabotaasia, sissitaktiikkaa ja aseiden käsittelyä.

Tarvikkeet pudotettiin lentokoneesta laskuvarjolla lieriönmuotoisissa säiliöissä tavallisesti autioille seuduille.

Toimitukset tapahtuivat yleensä öisin, ja tarkempi ajankohta sovittiin salaa radiolla SOE:n Lontoossa sijaitsevan komentokeskuksen kanssa Gestapo oli koko sodan ajan agenttien ja vastarintaliikkeiden jäsenten jäljillä.

Moniin vastarintaliikkeisiin hankkiutui saksalaisia soluttautujia sekä kaksoisagentteja, jotka oli painostettu uhkailemalla tai houkuteltu rahalla työskentelemään saksalaisten laskuun.

Usein SOE:n agenttien ja vastarintaliikkeiden jäsenten annettiin toimia rauhassa kuukausia, jotta kaikki heidän tukijansa ja yhteistyökumppaninsa voitiin jäljittää.

Isku natsien vankilaan

Vaikka Gestapo kiristi jatkuvasti otettaan, agentit ja vastarintataistelijat onnistuivat tuhoamaan junia, muuntaja-asemia ja tehtaita sekä toimittamaan aseita sadoille vastarintaryhmille.

Suoranaisten tuhoiskujen lisäksi agentit haittasivat saksalaisten sodankäyntiä välillisesti, koska saksalaisten oli pakko määrätä vartiointitehtäviin kymmeniä tuhansia sotilaita, jotka muuten olisi lähetetty rintamille.

Yksi SOE:n huimapäisimmistä operaatioista tehtiin Puolassa tammikuussa 1943, kun puolalaiset SOE:n agentit ja vastarintamiehet hyökkäsivät Pinskin vankilaan vapauttamaan saksalaisten vangitsemia vastarintaliikkeen jäseniä.

Peitenimellä Ponury toiminut agentti ajoi kuorma-autolla vankilan pääportille, ja neljä SS-sotilaiksi pukeutunutta agenttia määräsi vartijat päästämään heidät sisään.

Reinhard Heydrichin murha ja seuraukset

Operation Anthropoid

Ammuttu auto
© BPK

27. toukokuuta 1942

Tšekkiläiset SOE-agentit Gabcik ja Kubis iskivät Reinhard Heydrichin autoon. Isku ei kuitenkaan sujunut aivan suunnitellusti.

Kuva saksalaisesta turvallisuuspäälliköstä Reinhard Heydrichistä
© BPK

4. kesäkuuta 1942

Heydrich kuoli tšekkien hyökkäyksessä saamiinsa vammoihin vasta useita päiviä myöhemmin.

Natsit kostivat Heydrichin murhan
© BPK

10. kesäkuuta 1942

SS surmasi kaikki Lidicen kylän miehet kostoksi natsijohtajan murhasta. Naiset ja lapset vietiin keskitysleiriin, ja kylä poltettiin maan tasalle.

Kun auto oli ajettu vankilan sisälle, vartijat ammuttiin. Iskuryhmän jäsenet jatkoivat matkaa toisesta portista, tunkeutuivat vankilanjohtajan toimistoon, ampuivat hänet, varastivat hänen avaimensa ja avasivat 40 sellin ovet.

Hyökkäys yllätti täysin saksalaiset vanginvartijat, ja kaikki vangit, agentit ja vapaustaistelijat pääsivät pakenemaan.

Puolalainen partisaani toisessa maailmansodassa

Puolalainen partisaani.

© Wikimedia Commons

”Se oli malliesimerkki siitä, miten pieni, nykyaikaisin asein (täysautomaattisilla konepistooleilla) varustettu ja hyvin koulutettu iskujoukko pystyy yllättämään vihollisen”, vakoiluhistorioitsija M. R. D. Foot kuvasi tapausta. Hän toimi itse Ranskan vastarintaliikkeessä toisen maailmansodan aikana.

Vaikka hyökkäys Pinskin vankilaan oli erinomainen taidonnäyte, sodankäynnin kannalta tärkeimpiä olivat kokonaan toisenlaiset iskut, kuten veturien sabotoiminen.

Pelkästään Puolassa sabotoitiin noin 5 000 veturia räjäyttämällä tai poistamalla niistä tärkeitä osia tai lisäämällä roskia voiteluöljyyn.

Häiriöt viivästyttivät Saksan armeijan huoltokuljetuksia itärintamalle Neuvostoliittoon, jossa käytiin Euroopan ankarimmat taistelut.

Osa sabotoinnin ”uhreista” oli vapaaehtoisia. Esimerkiksi ranskalainen Peugeotin henkilö- ja kuorma-autotehdas tehtiin kuukausien ajaksi toimintakyvyttömäksi yhteistyössä tehtaan johdon kanssa.

Britannian ilmavoimat oli pommittanut Peugeotin Montbéliardissa sijaitsevaa tehdasta heinäkuussa 1943, koska saksalaiset olivat pakottaneet sen valmistamaan panssarivaunujen moottoreita ja telaketjuja.

Pommituksissa kuoli 160 siviiliä, mutta itse tuotantolaitos ei kärsinyt vakavia vahinkoja.

Brittiläinen SOE:n agentti Harry Ree otti yhteyttä tehtaan omistajaan Rudolph Peugeotiin, jonka mielestä oli parempi, että tehtaan tärkeitä koneita sabotoitiin, kuin että koko tehdasaluetta pommitettaisiin uudelleen.

Peugeotilla oli 60 000 työntekijää, jotka olisivat jääneet työttömiksi, jos tehdas olisi tuhottu kokonaan.

Ree puki ylleen työhaalarit ja kävi yhdessä Peugeotin pääsähkömiehen kanssa tutustumassa tehtaaseen.

Tämä osoitti tehtaan tärkeimmät koneet, ja marraskuun 5. päivän vastaisena yönä Ree ja joukko vastarintamiehiä tunkeutui tehtaaseen.

SOE-agentit salakuuntelevat vihollista
© Getty Images & BPK & Scanpix/Corvbis & IWM

Koneisiin kiinnitettiin aikasytytyksellä varustetut räjähdyspanokset, jotka räjähtivät, kun teon tekijät olivat turvallisen matkan päässä.

Isku onnistui erinomaisesti, ja tehdas oli toimintakyvytön kuuden kuukauden ajan.

Monet operaatioista kuitenkin epäonnistuivat, minkä vuoksi SOE:lla oli huono maine brittikenraalien sekä Special Intelligence Servicen (SIS:n) ja muiden tiedustelupalvelujen keskuudessa.

SOE:ta kutsuttiin pilkallisesti ”epäreilun sodankäynnin ministeriöksi”.

SIS:n mielestä räjäytykset ja näyttävät operaatiot herättivät liikaa huomiota, ja siksi oli viisaampaa turvautua perinteisempiin keinoihin ja hankkia tietoja salassa.

Ulkoministeriö taas ei hyväksynyt sitä, että SOE tuki myös kommunistisia vastarintaliikkeitä, kuten Titon partisaaneja Jugoslaviassa.

SOE:n johtajat ja agentit eivät kuitenkaan välittäneet politiikasta. He halusivat tukea niitä vastarintaliikkeitä, jotka aiheuttivat eniten vahinkoa saksalaisille.

James Bond -kirjailija sai ideoita SOE:sta

James Bond -elokuvissa vieraillaan säännöllisesti niin sanotulla Q-osastolla, erikoisaseiden kokeilu- ja kehittely-yksikössä, jossa Bondille esitellään uusia huippunykyaikaisia agenttivarusteita.

Q-osastoa vastasi todellisuudessa Station IX, SOE:n tutkimus- ja kehitysosasto, jonka asiantuntijat keksivät muun muassa kuulakärkikynäksi naamioidun pommin, kokoontaitettavan mopon ja piipun näköisen pistoolin.

Elokuvista tutun agentin erikoisvarusteet eivät ole täysin mielikuvitusta. Bondin luoja Ian Fleming käytti esikuvanaan SOE:n erikoisaseita valmistanutta salaista työpajaa Station IX:ää.

SOE-agenttien varusteita
© Mills Grenade Collectors

SOE:n agenteille oli laadittu ohjekirjanen rautateiden sabotoimista varten.

Pommit ja sytyttimet naamioitiin
© Mills Grenade Collectors

Räjäytystarvikkeet säilytettiin huomaamattomissa rasioissa.

Näyttelijä Desmond Llewelyn, joka esitti Q:ta James Bondeissa
© Wikipedia

Desmond Llewellyn esitti osasto Q:n johtajaa James Bond -elokuvissa.

Guide Lamp Liberator -pistooli
© Gothia Arms Historical Society

Guide Lamp Liberator -pistooli mahtui piiloon takin alle.

SOE-agentti ja Welbike
© Imperial War Museum

Welbike oli kokoon taitettava mopo.

SOE-agentti yhden hengen sukellusveneessä
© Imperial War Museum

Yhden hengen Welman-sukellusvene oli pieni ja huomaamaton.

James Bondin luonut kirjailija Ian Fleming toimi sodan aikana tiedustelutehtävissä, ja monet romaanihenkilöt perustuvat hänen kokemuksiinsa SOE:n operaatioista.

SOE:n erikoislaitteet olivat näppäriä ja yksinkertaisia.

Esimerkiksi niin sanottu Welrod oli salamurhaajille suunniteltu pistooli, jossa oli sisäänrakennettu äänenvaimennin ja jonka saattoi piilottaa hihaan.

Hitler kosti Heydrichin murhan

Reinhard Heydrichiin kohdistunut attentaatti oli yksi SOE:n menestyksekkäimpiä, mutta sen seuraukset olivat tuhoisat.

Tuhannet SS-miehet haravoivat Prahaa löytääkseen iskun toteuttaneet agentit Josef Gabcikin ja Jan Kubisin ja ampuivat muitta mutkitta kaikki, jotka vastustivat heitä.

Gabcik ja Kubis olivat piiloutuneet Cyrila a Metodeje -kirkon kryptaan, ja saksalaisten luvattua miljoonan markan vihjepalkkion eräs vastarintamies paljasti heidän piilopaikkansa.

Adolf Hitler avoautossa
© Shutterstock

SOE:n johto luopui Adolf Hitlerin murhasta

SOE oli laatinut huolellisen suunnitelman Adolf Hitlerin murhaamiseksi.

Suunnitelmasta kuitenkin luovuttiin sodan edetessä.

SOE:n johto arvioi Hitlerin tehneen niin paljon virheitä sodanjohdossa, että hänestä olisi sodankäynnissä liittoutuneille enemmän hyötyä kuin haittaa. Siksi oli viisainta antaa Hitlerin pysyä vallassa.

  1. kesäkuuta kirkkoon hyökkäsi 700 SS-sotilasta. Kuusi tuntia vastarintaliike piti puolensa, mutta sitten saksalaiset täyttivät kellarin vedellä, ja tšekit räjäyttivät itsensä. He kuolivat mieluummin kuin joutuivat saksalaisten käsiin.

Siinä vaiheessa tšekit olivat jo saaneet kokea rankasti saksalaisten julmat kostotoimenpiteet. 10. kesäkuuta SS-miehet olivat saartaneet Prahan lähistöllä sijaitsevan Lidicen maalaiskylän.

Kylän kaikki 173 miestä murhattiin, ja naiset ja lapset vietiin keskitysleiriin. Myös toinen maalaiskylä tuhottiin maan tasalle, ja kaikkiaan 5 000 tšekkiä tapettiin kostoksi Heydrichin murhasta.

Churchillin salaisen armeijan operaatiot kostettiin yleensä raa’asti siviileille, mutta se ei saanut agentteja luovuttamaan.

”Me maanalaiseen toimintaan osallistuneet tiesimme, että se kannatti. Joskus ja joissakin tilanteissa vastarintajärjestöt suorittivat lähes mahdottomia operaatioita. Joukossa oli myös huijareita, soluttautujia ja rikollisia, mutta he olivat vain pieni vähemmistö. Useimmat meistä olivat kunnon ihmisiä, ja tiesimme varsin hyvin toimivamme lain ja oikeuden ulkopuolella”, historioitsija M. R. D. Foot on kertonut ajastaan vastarintajoukoissa.