Ovela taikuri narrasi natseja
Vuonna 1941 Britannia oli lähellä menettää Pohjois-Afrikan saksalaisille. Brittien sodanjohto kääntyi viimeisenä toivonaan taikuri Jasper Maskelynen puoleen. Hänen silmänkääntötemppunsa käänsivät myös sotaonnen, ja saksalaiset joutuivat perääntymään.
Maskelyne hämäsi kenraali Rommelia muun muassa paperimassasta valmistetuilla lentokoneilla.
Tilanne oli kriittinen. Kenraali Erwin Rommelin komentamat saksalaisjoukot olivat valloittaneet Tobrukin kaupungin Libyassa ja olivat valmiit tunkeutumaan brittien hallinnassa olleeseen Egyptiin ja Suezin kanavalle.
Kanava oli brittijoukoille tärkeä, sillä se takasi niille yhteyden Lähi-idän öljykentille. Suezin menettäminen tietäisi loppua brittien sotaponnisteluille. Brittien kenraali Bernard Montgomery ymmärsi, että ratkaisun hetki lähestyi.
Jollei hän onnistuisi lyömään Rommelin joukkoja, Britannia menettäisi Pohjois-Afrikan. Hyökkäyksen onnistuminen edellytti, että se olisi täydellinen yllätys. Jos Saksan tiedustelukoneet huomaisivat valmistelut, taistelu olisi jo hävitty.
Ongelmana oli, miten britit pystyisivät kätkemään 150 000 sotilaan ja tuhansien panssarivaunujen olemassaolon karussa maastossa. Vain yksi mies pystyisi ratkaisemaan ongelman: taikuri Jasper Maskelyne.
Taikuri pukeutui univormuun
Maskelyne kuului yhteen Britannian kuuluisimmista taikurisuvuista. Toisen maailmansodan puhjetessa vuonna 1939 suku oli viihdyttänyt brittejä tempuillaan jo yli 60 vuotta.
Sota toi tullessaan pommitukset, pimennykset ja säännöstelyn. Kun yleisö katosi ja teatterit seisoivat tyhjillään, Maskelyne päätti tarjota palveluksiaan maansa hyväksi. Hän uskoi, että hänen taitonsa luoda illuusioita voisi hyödyttää brittiarmeijaa.
”Jos pystyn harhauttamaan tarkkaavaista yleisöä kirkkaiden parrasvalojen loisteessa, pystyn taatusti harhauttamaan myös kilometrien päässä olevia saksalaisia”, Maskelyne uskoi ja alkoi välittömästi täyttää hakukaavakkeita päästäkseen armeijan palvelukseen. Vastaanotto oli kuitenkin aluksi nihkeä.
Värväysviranomaiset puistelivat päätään 37-vuotiaalle taikurille, joka ikänsä puolesta oli liian vanha taistelemaan rivisotilaana rintamalla. Värikkään taustansa vuoksi Maskelyne ei myöskään soveltunut upseeriksi.
Alkuhankaluuksista huolimatta Maskelynen sinnikkyys lopulta palkittiin. Lokakuussa 1940 hänet hyväksyttiin Royal Engineers -pioneerijoukkoihin ja lähetettiin koulutusleirille opettelemaan naamiointia.
Jo kaksi kuukautta myöhemmin Maskelyne sai ensimmäisen tilaisuutensa osoittaa taitonsa illusionistina. Edessä oli tarkastus, jossa testattiin sotilaiden kykyjä kätkeä erilaisia aseita ja ajoneuvoja.
Tarkastuksen tehnyt kenraali paljasti helposti muiden kätköpaikat, mutta Maskelynen naamioimaa konekivääriasemaa ei hän eivätkä muutkaan paikalla olleet havainneet, vaikka seisoivat aivan sen vieressä.
Kenraali oli erittäin vaikuttunut, ja jo samassa kuussa Maskelyne lähetettiin Egyptiin rintamalle. Taikuri pursui intoa uudesta tehtävästään.
”Olin varma, että pystyisin saamaan tykkipatterit, panssarivaunut, taistelulaivat ja jopa lentokoneet katoamaan. Olin vakuuttunut, että onnistuisin johtamaan Saksan kenraaleja harhaan”, Maskelyne kirjoitti muistelmissaan.
Sotasaavutuksistaan huolimatta Jasper Maskelyne sai monesti kaivaa esiin taikurin välineensä ja viihdyttää tempuillaan brittiläisiä upseereja ja näiden vieraita.
Maskelyne sai oman yksikön
Keväällä 1941 Maskelyne saapui lopulta Kairoon. Siellä hän sai muodostaa naamiointiyksikön, jota alettiin pian kutsua nimellä The Magic Gang eli ”taikajoukko”.
Uuteen, rajoja rikkovaan ja vanhoja ajattelutapoja uudistavaan yksikköön kuului muun muassa sarjakuvapiirtäjä, taidehistorioitsija, puuseppä ja sähköinsinööri.
Ryhmä alkoi yhdessä suunnitella mitä mielikuvituksellisempia harhautuksia, aivan kuin Maskelyne oli tehnyt huippuaikoinaan taikurina. Tällä kertaa vain näyttämö oli suurempi ja panokset korkeammat – ja huijattavana oli yleisön sijaan vaarallinen vihollinen.
Aleksandria katosi
Magic Gangin ensimmäinen tulikoe oli kesäkuussa 1941. Aleksandrian satamassa odotettiin erittäin tärkeää laivasaattuetta. Satama oli brittien tärkein huoltosatama Pohjois-Afrikassa, minkä vuoksi se oli ilmeinen kohde saksalaisten ilmapommituksille.
Aleksandrian satamaa piti suojella kaikin keinoin, ja tehtävä annettiin Maskelynelle. Magic Gangin jäsenet pohtivat kuumeisesti, miten he pystyisivät kätkemään valtavan satama-altaan, lukemattomia rakennuksia ja useita laivoja.
Maskelyne sai idean: ”Me emme piilotakaan Aleksandrian satamaa – me siirrämme sen muualle!”
Maskelyne valitsi paikaksi Maryutin järven muutaman kilometrin päässä Aleksandriasta. Britit rakensivat sinne pikavauhtia kopion Aleksandrian satamasta muun muassa savesta, kankaasta ja pahvista. Valesatamaan vietiin valoja ja sinne tänne viritettiin räjähteitä.
- heinäkuuta vastaisena yönä saksalaiset aloittivat hyökkäyksen, ja pommikoneiden aalto toisensa jälkeen ilmestyi yötaivaalle. Ennen kuin ne ennättivät Aleksandriaan, sen valot sammutettiin ja Maryutin valot sytytettiin.
Valesataman valot hämäsivät lentäjiä, ja kun britit laukaisivat sinne asettamansa räjähteet, saksalaiset luulivat hyökkäyksen jo käynnistyneen ja iskivät Maryutiin luullen sitä Aleksandriaksi.
Pommitukset jatkuivat kolme yötä, eivätkä saksalaiset missään vaiheessa tajunneet pommittavansa väärää kohdetta.
Saksalaislentäjät eivät erottaneet pimeässä Aleksandrian kopiota aidosta ja pommittivat väärää satamaa.
Valot häikäisivät lentäjät
Maskelynen ryhmän seuraava tehtävä oli suojella strategisesti tärkeää Suezin kanavaa, jonka kautta Eurooppaan kuljetettiin kallisarvoista öljyä. Saksalaisten koneet upottivat kanavassa laivoja päivittäin, ja pommitukset viivästyttivät kuljetuksia.
Tällä kertaa Maskelyne turvautui illusionistien vanhimpiin apuvälineisiin, valoon ja peileihin. ”Uskallan väittää tippaakaan liioittelematta, että Maskelynet tietävät enemmän harhauttamisesta peilien avulla kuin kukaan muu maailmassa”, taikuri julisti.
Hän pysyttäytyi kuitenkin salaperäisen silmänkääntäjän roolissaan ja kieltäytyi paljastamasta Suezin kanavan kätkemissuunnitelman yksityiskohtia kenellekään. Se tiedetään, että temppuun tarvittiin 21 voimakasta valonheitintä ja pyöriviä peilejä, jotka voimistivat valoa ja heijastivat sitä joka suuntaan.
Välkehtivät, lepattavat ja pyörivät valot kätkivät Suezin kanavan, ja valokeiloihin joutuneet saksalaislentäjät häikäistyivät kirkkaista valoista niin, että joutuivat keskeyttämään pommituslentonsa.
Rommel joutui perääntymään
Maskelyne pääsi väläyttämään taitojaan jälleen seuraavana kesänä. Rommelin pelätyt Afrikan-joukot kulkivat Pohjois-Afrikassa voitosta voittoon ja valloittivat kesäkuussa 1942 briteiltä Tobrukin kaupungin. Seuraavaksi Rommel aikoi vallata Egyptin.
Montgomery, joka oli vetänyt Egyptin-joukkonsa El-Alameinin kaupunkiin, ymmärsi, että vain nopea ja tarkka vastahyökkäys voisi estää brittijoukkojen moraalisen ja sotilaallisen romahtamisen.
Saksalaiset pitäisi yllättää ja murskata kerralla yhdessä ratkaisevassa taistelussa. Suunnitelman onnistumiseksi kaikki valmistelut oli suoritettava ehdottoman salassa.
Tällä kertaa Maskelynen suunnitelma oli saada Rommel uskomaan, että britit valmistelivat vastaoffensiivia etelästä, vaikka todellisudessa he aikoivat hyökätä pohjoisesta. El-Alameinin taistelu ratkaisisi Pohjois-Afrikan – ja ehkä myös Britannian – kohtalon.
Vakuuttaakseen Rommelin Maskelynen piti olla tätä viekkaampi. Aiemmin hän oli naamioinut onnistuneesti taisteluvaunuja kuorma-autoiksi puurimojen ja kankaan avulla, ja nyt hän teki saman toisinpäin: saksalaisten tiedustelukoneiden hämäämiseksi kuorma-autoja naamioitiin panssarivaunuiksi.
Maskelyne rakennutti myös lukemattomia lentokoneita ja tykkejä paperimassasta. Kypäriä litistettiin ja asetettiin peräkkäin niin, että ylhäältä katsottuna muodostelma näytti öljyputkelta.
Hämäys onnistui. Rommel keskitti joukkojaan etelään, ja kun hyökkäys 23. lokakuuta 1942 alkoi, puolet saksalaisista oli etelässä ja pohjoisessa olleet joukot yllätettiin täydellisesti. Saksalaisjoukot murskattiin 20 päivässä, ja loput Rommelin joukot joutuivat perääntymään takaisin Libyaan.
Winston Churchill kuvaili ylistäen onnistunutta operaatiota: ”Pystyimme yllättämään vihollisen täydellisesti ainutlaatuisen naamiointioperaation ansiosta. Vihollinen epäili – ei, vaan tiesi – että hyökkäys oli odotettavissa, mutta sillä ei ollut aavistustakaan siitä, miten, milloin tai missä.”