HISTORIA
Kollaasi Berliinin taistelusta: raunioitunut valtiopäivätalo ja natsilippu.

Opas: Berliinin taistelu 1945

16.4.1945 alkoi toisen maailmansodan viimeinen suuri taistelu Euroopassa. Puna-armeijan 2,5 miljoonaa sotilasta olivat valmiudessa Berliinin lähistöllä, ja Adolf Hitler aikoi puolustaa kaupunkia kaikin keinoin. HISTORIAN opas vie taistelun tärkeimmille paikoille.

Stalinilla oli kiire: Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin pelkäsi kuollakseen, että amerikkalaiset ja britit ehtisivät Berliiniin ensin. Jotta niin ei kävisi, puna-armeijan piti piirittää kaupunki nopeasti ja sitten valloittaa se.

Seuraa HISTORIAn opasta, joka esittelee Saksan pääkaupungin taistelujen keskeiset kohteet ja tarjoaa vaiheittaisen katsauksen yhteenottoon, jossa Kolmas valtakunta murskattiin lopullisesti.

Historia-lehden reitti

Kort: Slaget om Berlin med 11 nedslag.

Küstrin oli liikenteen solmukohta, joka puna-armeijan piti vallata ennen hyökkäystä Berliiniin.

1

Marsalkka Žukov johti puna-armeijan hyökkäystä bunkkerista Reitweinista.

2

Saksalaiset olivat kaivaneet juoksuhautoja Oderin ylle kohoaville kukkuloille.

3

Seelowin kaupungissa taisteltiin kolme päivää.

4

SS teloitti 16 Hartmannsdorfin kylän asukasta.

5

Halben taistelussa 9. armeija tuhoutui ja 40 000 saksalaista kuoli.

6

Tutkimusasemalta Neuvostoliitto vei Saksan ydintutkimusaineistoa.

7

Saksan asevoimien ylijohto päätti Saksan sotatoimista.

8

Gatowin lentokenttä oli viimeiseen asti valmiina Hitlerin pakoa varten.

9

Itälänsi-akseli keskellä Berliiniä oli kaupungin viimeinen avoin kiitotie.

10

Valtiopäivätalo oli puna-armeijan päätavoite.

11
© HISTORIA

1. Küstrinin rauniot

Sodan jälkeen kaupunki jäi Puolalle, ja sen nimi on nykyään Kostrzyn. Osa sodanaikaisista raunioista on edelleen jäljellä Hotel Bastionin takana rajan lähellä. Vapaa pääsy.

Kylä pommitettiin maan tasalle

Ennen kuin puna-armeija saattoi hyökätä Berliiniin, sen piti saada haltuunsa Oderjoen itäranta ja siellä Küstrinin kaupunki. Küstrin oli tärkeä liikenteen solmukohta, jonka läpi kulki rautatie ja tärkeä Berliinistä Itä-Preussiin kulkeva Reichsstrasse 1. Joen kummallekin rannalle levittäytyvä Küstrin oli linnoitettu jo 1500-luvulla.

Sovjetisk tank krydser floden ved Neisse.

Valloitettuaan Küstrinin puna-armeija saattoi rakentaa ponttonisillan Oderin yli.

© Ullstein Bild

Tammikuun 1945 lopulla puna-armeija alkoi piirittää kaupunkia, jota Hitler oli kutsunut ”valloittamattomaksi linnoitukseksi”. Kranaatteja satoi Küstriniin 10 viikkoa, mutta sinne ei lähetetty miesvahvistuksia eikä lisää aseita.

Kaupunkia puolustavat noin 12 000 sotilasta oli koottu armeijasta, SS:stä, poliisista ja Volkssturm-reservijoukkojen iäkkäistä miehistä.

Viikkojen kuluessa tilanne Küstrinissä muuttui yhä epätoivoisemmaksi. Useimmat talot olivat raunioina, tulipalot raivosivat, eivätkä kellarit enää tarjonneet suojaa. Huolto takkuili, ja maaliskuun lopulla ammukset loppuivat.

Yöllä 28. maaliskuuta noin 800 saksalaissotilasta livahti kaupungista ja vihollislinjojen läpi, mutta pahimpaan tulitukseen he joutuivat yrittäessään päästä läpi Saksan puolustuslinjoista.

Küstrinin taivuttua Neuvostoliiton marsalkka Georgi Žukov pystyi lähettämään joukkoja ja sotakalustoa joen toiselle puolelle ja alkamaan valmistella hyökkäystä Berliiniin.

Sodan jälkeen Küstrinin itäosat jäivät Puolalle, ja osaa kaupungista ei koskaan jälleenrakennettu. Kaupunkia kutsutaan ”Saksan Pompejiksi”.

➡️ Berliini 100 km

2. Žukovin bunkkeri Reitweinissa

Pysäköi auto Hathenower Wegille ja seuraa opasteita (Shukow Bunker) noin 1,3 km metsän läpi.

Žukov käynnisti hyökkäyksen

Huhtikuun alussa 1945 puna-armeijaa valmisteltiin Berliiniin tehtävää suurhyökkäystä varten. Oder- ja Neissejoille oli tuotu kaikkiaan 2,5 miljoonaa sotilasta, ja pelkästään marsalkka Žukovin johtama 1. Valko-Venäjän rintama koostui miljoonasta miehestä.

Neuvostoliiton ylivoimasta huolimatta taistelu ei ollut läpihuutojuttu. Žukov tunsi edessä olevat taistelukentät vain ilmakuvista, joissa ei näkynyt esimer-kiksi Oderin jokilaakson ylle kohoavien Seelowen kukkuloiden todellisia mittasuhteita. Saksalaiset olivat kaivautuneet sinne juoksuhautoihin ja ampuivat suojattomia puna-armeijan sotilaita, jotka joutuivat ryömimään avomaastossa.

Marskal Sjukov.

Marsalkka Žukov käynnisti hyökkäyksen Berliiniin komentokeskuksestaan Reitweinissa.

© Barch 183-po402-011

Kevään kuluessa venäläiset olivat vallanneet kukkuloiden jatkeena olevan harjanteen Reitweinin kylässä, ja lounas-aikaan 15. huhtikuuta 1945 marsalkka Žukov saapui hänelle valittuun komentopaikkaan.

Puna-armeija oli jo perustanut harjant eelle linnoitetun komentoaseman, jossa puukattoiset maakuopat toimivat bunkkereina.

Myös Žukoville kaivettiin saviseen maahan bunkkeri, jonka seinät ja katto vahvistettiin polttamalla savimaata liekinheittimillä. 16. huhtikuuta kello 3 Keski-Euroopan kesäaikaa alkoi Neuvostoliiton tuhoisa tykistövalmistelu kohti Saksan linjoja.

Se moukaroi jokaista neliömetriä, mutta silti Žukovin joukot etenivät kovin hitaasti Saksan kiivaassa puolustus-tulituksessa. Žukov tiesi, että viivytys sekoittaisi hyökkäyksen aikataulun, mikä saisi Stalinin raivoihinsa.

➡️ Berliini 85 km

3. Mallnowin juoksuhaudat

Pysäköi auto Podelziger Wegille kaupungin pohjoislaidalle ja seuraa polkua. Juoksuhaudat mutkittelevat mäellä.

Saksa puolustautui kukkuloilla

Kun Žukov organisoi hyökkäystä Oderin yli, saksalaiset rakensivat puolustusvarustuksia Seelowen kukkuloille. Näin he saivat edun puna-armeijaan nähden, joka joutuisi ylittämään kilometritolkulla avointa maastoa.

Skyttegrave ved Seelower Höhen.

Rintamalle komennetut nuoret ja vanhat miehet pitivät juoksuhaudoissa pintansa kolme päivää.

© Ullstein Bild

Neuvostoliiton ylivoimasta ja katastrofaalisesta tykkien ja ammusten puutteesta huolimatta saksalaiset onnistuivatkin pitämään pintansa yli kolme vuorokautta, ennen kuin heidän puolustuksensa murtui. Taistelut olivat niin kiivaita, että niissä tuhoutui kokonaisia kyliä, kuten Mallnow.

Saksalaisten juoksuhautoja on näkyvissä tänäkin päivänä. Ne on helpoin löytää Seelowen kukkuloiden satelliittikuvista. Katso esimerki Mallnowin pohjoispuolelle, jossa kukkuloiden läpi kulkee polku. Siellä juoksuhaudat mutkittelevat rinteillä, joita ei ole viljelty sodan jälkeen.

➡️ Berliini 80 km

4. Seelowin museo

Osoite: Küstriner Strasse 28a. Info: www.gedenkstaette-seelower-hoehen.de

Rohkaiseva viesti Stalinilta

Jo toukokuussa 1945 Žukov määräsi pystyttämään muistomerkin niille arviolta 30 000 neuvostosotilaalle, jotka kaatuivat taistelussa Seelowin harjanteesta.

DDR avasi vuonna 1972 samalle paikalle ”puna-armeijan sankarilliselle taistelulle” omistetun museon. Näyttelyssä oli esillä mm. T-34-panssarivaunu ja ”Stalinin urut”. Viesti itäsaksalaisille oli selkeä: Neuvostoliitolla on parhaat aseet ja se pitää teistä aina huolta!

Saksojen yhdistymisen jälkeen näyttelyä on muutettu kertomaan entistä tasapuolisemmin alueella huhtikuussa 1945 käydyistä taisteluista.

➡️ Berliini 80 km

5. Hartmannsdorf

Teloitettujen kyläläisten muistokivi on osoitteessa Lindenallée 17 g.

SS teloitti sotaan väsyneet kyläläiset

Hartmannsdorfissa Lindenalleella on muistokivi, jossa lukee ”Te tahdoitte rauhaa”. Tekstin ymmärtää kunnolla vasta, jos tuntee kylän traagisen tarinan.

SS-divisioona Leibstandarte Adolf Hitlerillä oli vuodesta 1942 ollut vastavärvättyjen varuskunta kylän lähellä. Kun puna-armeija lähestyi 21. huhtikuuta 1945, varuskunta tyhjennettiin ja Hartmannsdorfin asukkaat valmistautuivat antautumaan. He ripustivat valkoisia lippuja ikkunoihinsa, jotta puna-armeija armahtaisi heidät.

Puna-armeijaa ei tullut, mutta SS palasi yöllä kostamaan kyläläisten petoksen. Ainakin 16 naista, lasta ja vanhusta ammuttiin tai piestiin kuoliaaksi ennen kuin SS jälleen lähti. Muistokivi pystytettiin DDR-aikana.

➡️ Berliini 45 km

6. Halben taistelu

Sotilashautausmaa sijaitsee Ernst-Teichmann-Strassella Halbessa.

50 000 saksalaista saarrettiin

Saksan 9. armeija oli ollut mukana koko sodan ajan aina operaatio Barbarossan alusta vuonna 1941 ja osallistunut muun muassa Moskovan taisteluun. Syksyllä 1944 se ajettiin Varsovasta, ja se joutui perääntymään myös
puna-armeijan hyökkäyksen alettua 16. huhtikuuta 1945.

Kenraali Theodor Busse vei armeijan loput 50 000 miestä metsäalueelle Halbeen Berliinin eteläpuolelle. Bunkkeriinsa sulkeutunut Hitler määräsi, että 9. armeijan piti pelastaa pääkaupunki, mutta se oli mahdotonta.

Soldater og flygtninge fanget i skov.

Sotilaat ja siviilipakolaiset olivat saarroksissa metsässä jatkuvassa pommituksessa.

© barch 146-1976-072-09

Armeijalla ei ollut ammuksia eikä polttoainetta, ja 25. huhtikuuta vastaisena yönä puna-armeija saartoi sen. Hitler kielsi armeijaa antautumasta, ja venäläiset aloittivat kolme vuorokautta kestäneen pommituksen suojattomia saksalaissotilaita ja näitä seuranneita tuhansia siviilipakolaisia kohti.

Saksalaiset yrittivät paeta saarrosta monta kertaa, ja muutama tuhat onnistuikini, mutta suurin osa saksalaisista kuoli kranaattisateessa tai joutui vangiksi.

Kun verilöyly viimein päättyi, yli 40 000 saksalaista oli kuollut. Kenraali Busse onnistui pakenemaan polkupyörällä ja pääsi Baijeriin, missä hän päätyi yhdysvaltalaisten sotavangiksi kahdeksi vuodeksi.

Metsässä olleet ruumiit jäivät paikallisten asukkaiden huoleksi. Ruumiiden kerääminen ja hautaaminen joukkohautoihin kesti useita viikkoja.

Myöhemmin viranomaiset ovat avanneet hautoja ja niissä olleita vainajia on yritetty tunnistaa, jotta omaiset saisivat tiedon läheistensa kohtalosta. Halben sotilashautausmaa on nykyään yksi Saksan suurimmista.

➡️ Berliini 55 km

7. Tekninen museo

Konsumstrasse 5, Kummersdorf-Gut. Info: www.museum-kummersdorf.de

Neuvostoliitto janosi ydintietoa

Kummersdorfin varuskunta oli natsi-Saksan sotilaallisen tutkimuksen keskus. Siellä testattiin armeijan uusia laitteita, kehitettiin rakettipolttoaineita ja tehtiin atomitutkimusta.

20. huhtikuuta 1945 saksalaiset tyhjensivät alueen ja jättivät laboratoriot, laitteet ja materiaalit jälkeensä. Stalinia kiinnosti erityisesti ydintutkimuslaitos. Kaikki mahdollinen materiaali lähetettiin itään. Mukaan otettiin myös vangittuja saksalaistutkijoita, joiden piti auttaa kehittämään Neuvostoliitolle atomipommi.

Alue on nykyään suljettu. Vierailijoita varten on kuitenkin museo.

➡️ Berliini 60 km

8. Asevoimien päämaja (OKW)

Zehrensdorfer Strasse 12, Wünsdorf, Zossen. Tietoa opastetuista kierroksista: www.buecherstadt.com/de/bunker/

Armeijan päämaja oli kuin lomakeidas

Sodan aikana Saksan neljän miljoonan miehen armeijaa johdettiin salaisesta bunkkerikompleksista Berliinin itäpuolella. Wehrmachtin pääesikunnan (OKW) ylin johto istui 22 betonibunkkerissa, joiden välillä kulki tunneleita.

Lähin naapuri oli 2 800 m2:n suuruinen puhelinkeskus, joka oli myös maanalaisessa bunkkerissa. Siellä keskuksenhoitajat ottivat vuorokauden ympäri vastaan ilmoituksia rintamalta sekä uutisia Euroopasta ja muusta maailmasta.

Hitler leder strategimøde.

Strategiapalaveri Führerin kanssa. Monet upseerit ajoivat tapaamiseen joka ilta tunnin matkan Zossenista Wünsdorfista, missä asevoimien pääesikunta sijaitsi.

© Ullstein/Polfoto

Liittoutuneet eivät koskaan ymmärtäneet, miten tärkeä sotilaallinen merkitys Zossenissa Wünsdorfissa olleella laitoksella oli, sillä se oli naamioitu hyvin.

Ilmasta katsottuna 22 bunkkeria näyttivät rauhalliselta lomakodilta, ja alueen asvalttitiet oli maalattu sinisellä ja vihreällä muistuttamaan metsää ja vesistöjä.

Hitler, joka oli vuonna 1941 nimittänyt itsensä armeijan ylipäälliköksi, ei usein näyttäytynyt täällä, sillä hän pelkäsi upseerien pilkkaa. Armeijan johto joutui ajamaan joka ilta Berliiniin Hitlerin tilannekatsaukseen. Näin jatkui 21. huhtikuuta 1945 asti, jolloin päämaja evakuoitiin.

Vuoden 1945 jälkeen alue toimi Neuvostoliiton miehitysjoukkojen päämajana DDR:ssä. Bunkkerit täytettiin Kummers-dorfista tuoduilla räjähteillä ja räjäytettiin. Rauniot ovat edelleen jäljellä.

➡️ Berliini 50 km

9. Gatowin lentotukikohta

Käytöstä poistettu lentokenttä toimii nykyään sotahistoriallisena museona – Am Flugplatz Gatow 33, Berliini. Info: www.mhm-gatow.de/en/

Lentäjä halusi pelastaa Hitlerin

Gatowin lentotukikohta Berliinin länsilaidalla oli saksalaislentäjien tärkein koulutuspaikka.

Pilot Hanna Reitsch.

Hanna Reitsch oli yksi natsien parhaista koelentäjistä. Hän saapui Berliiniin sodan viimeisinä päivinä.

© Ullstein Bild

Myös Adolf Hitler lensi sieltä usein vapaa-ajan tilalleen Baijeriin. Robert Ritter von Greim nousi kentältä Fieseler Storch -koneella muutama tunti ennen kuin puna-armeija valtasi sen 26. huhtikuuta 1945.

Hänet oli nimitetty ilmavoimien marsalkaksi, ja hän halusi kiittää Hitleriä henkilökohtaisesti. Mukana oli lentäjä Hanna Reitsch, joka aikoi suostutella Hitlerin pakenemaan Berliinistä lentokoneella, kun se vielä oli mahdollista.

➡️ Berliini 18 km

10. Itä-länsi-akseli

Paraatikatu on nykyään nimeltään Strasse des 17. Juni. Sen varrella on puna-armeijan muistomerkki.

Berliinin viimeinen kiitorata

Sodan viimeisinä päivinä natsien paraatikatu toimi kiitotienä. Sinne myös vastanimitetty ilmavoimien marsalkka Greim ja koelentäjä Reitsch laskeutuivat tullessaan tapaamaan Hitleriä.

Nazisternes paradegade som landingsbane.

Tiergartenin läpi kulkeva paraatikatu toimi Berliinin viimeisenä kiitoratana.

© Ullstein Bild

Kone laskeutui suunnilleen paikkaan, johon Žukov sodan jälkeen pystytti muistomerkin Berliinin taistelussa kuolleille 80 000 neuvostosotilaalle.

➡️ Valtiopäivätalo 250 m

11. Berliinin valtiopäivätalo

Platz der Republik 1, Berliini. Käynti varattava etukäteen: www.bundestag.de/htdocs_e/bundestag

Tavoite saavutettiin

Edelleen on arvoitus, miksi Stalin piti juuri valtiopäivätaloa Berliinin sotaretken päätavoitteena. Rakennus ei ollut ollut käytössä vuoden 1933 tulipalon jälkeen, eikä natsi-Saksaa hallinnut parlamentti, vaan sitä johdettiin valtakunnankansliasta Vossstrasselta.

Den Røde Hær når endemålet: Rigsdagen.

Kuuluisa kuva valtiopäivätalon katolla liehuvasta punalipusta otettiin 2. toukokuuta.

© AKG Images

Neuvostolähteiden mukaan 500 panssarivaunua ja 24 000 sotilasta osallistui 2. toukokuuta päättyneeseen taisteluun valtiopäivätalosta. Stalin oli vienyt Hitlerin pääkaupungin liittoutuneiden nenän edestä.

Kun aseet lopulta vaikenivat kuusi päivää myöhemmin, rauha laskeutui Eurooppaan. Yli 40 miljoonaa oli kuollut natsien sodassa maailmaa vastaan.