Taivas Theresienstadtin keskitysleirin yllä Terezinin kaupungissa oli sininen ja pilvetön. Leirin keskusaukiosta oli tehty juhlakenttä. Erään kahvilan edustalla juutalaisorkesteri soitti svengaavaa jazzia, ja lapset uusissa hienoissa vaatteissaan ajoivat karusellissa.
”Näette täällä aivan normaalia kaupunkielämää”, leirin juutalainen ”johtaja” aloitti tervetuliaispuheensa Punaisen Ristin edustajille.
Hän näytti olevan oikeassa. Vierailijat tutustuivat leiriin itsenäisesti, ja kahdeksan tunnin ajan he saivat keskustella juutalaisvankien kanssa ja tutkia kaikkea näkemäänsä kenenkään puuttumatta asiaan.
Myymälät, puistot, sairaalat ja asunnot näyttivät olevan erinomaisessa kunnossa. Talot oli juuri maalattu, ja kaikkialla oli kukkaistutuksia. Kaupungin siisteys, terveydenhuolto ja vapaa-ajan toiminnot tekivät vaikutuksen vieraisiin. Kierroksen kohokohta oli lasten oopperaesitys, jonka oli käsikirjoittanut yksi vangeista.
Punainen Risti oli tullut Theresienstadtiin 23.6.1944 tutkimaan vankien oloja natsien kanssa käytyjen pitkällisten neuvottelujen jälkeen.
Saksalaiset toivoivat vierailun hälventävän epäilyjä juutalaisten joukkotuhosta. Siksi he valitsivat Theresienstadtin, joka ei ollut kuolemanleiri vaan eräänlainen getto, jonne oli internoitu etuoikeutettuja juutalaisia, kuten tiedemiehiä ja kulttuurihenkilöitä.
Kulttuurielämä leirillä oli vilkasta konsertteineen ja esitelmineen. Silti kuolleisuus oli suuri, työ kuluttavaa ja nälkä aina läsnä. Natsit tekivät kaikkensa Punaisen Ristin hämäämiseksi.
Olosuhteet Theresienstadtissa olivat paremmat kuin kuolemanleireillä. Silti neljäsosa vangeista kuoli nälkään ja sairauksiin.
Päältä kaunis kakku
Ennen vierailua leiriä siistittiin. Kadut saivat nimet numeroiden sijaan, ja asukkaat määrättiin maalaamaan talot ja pesemään tiet saippuavedellä. Sairaalaan tuotiin uudet laitteet – ne eivät toimineet mutta näyttivät uskottavilta.
Leirille perustettiin puistoja ja myymälöitä – tai näyteikkunoita, sillä seinien takana ei ollut mitään. Vierailun ajankohta oli tarkkaan harkittu: sen piti tapahtua kesällä, jolloin luonto oli kauneimmillaan.
Se ei vielä riittänyt. Theresienstadtissa oli liikaa väkeä, joten ennen vierailua tuhansia juutalaisia lähetettiin kuolemanleireille. Jäljelle jääneille annettiin tarkat ohjeet, mitä sanoa Punaisen Ristin edustajille. Olojen arvostelusta seuraisi kuolemantuomio.
Natsien ponnistelut tuottivat tulosta. ”Kaupunki näyttää valoisalta ja ystävälliseltä”, yksi vieraista kirjoitti raporttiinsa ja arvioi, että vankien pahin ongelma oli koti-ikävä, jota muutamat heistä valittelivat.
Sodan jälkeenkin valtuuskunta vakuutti natsien huijauksen olleen niin uskottava, ettei kukaan osannut epäillä mitään.
Useimmat tässä petoksessa esiintymään joutuneista juutalaisista lähetettiin kuolemanleireille heti Punaisen Ristin vierailun jälkeen.
Toisen maailmansodan aikana Theresienstadtissa kuoli noin 34 000 juutalaista. Osasta aluetta tehtiin sodan jälkeen uhrien hautausmaa.
Linnoituksesta vankilaksi
Noin 60 kilometriä Prahasta pohjoiseen sijaitseva Theresienstadt rakennettiin 1700-luvun loppupuolella linnoitukseksi ja varuskunnaksi osana Itävalta-Unkarin puolustusjärjestelmää.
Sillä ei koskaan ollut varsinaisesti sotilaallista merkitystä, mutta myöhemmin se toimi vankilana.
Ensimmäisen maailmansodan aikana siellä oli vankileiri – vankien joukossa oli muun muassa Gavrilo Princip, joka oli vauhdittanut sodan alkamista ampumalla Itävalta-Unkarin kruununperijän Frans Ferdinandin.
Vuonna 1940 natsit ottivat linnoituksen haltuunsa käyttääkseen osaa siitä vankilana ja vuoden 1941 lopulta vuoteen 1945 keskitysleirinä.
Sodan jälkeen liittoutuneet internoivat linnoitukseen joksikin aikaa saksalaisia ja itävaltalaisia sotavankejaan, mutta nykyään paikalla on museo. Lähellä sijaitseva varuskuntakaupunki on nykyään aivan tavallinen pikkukaupunki.