Taivas Theresienstadtin keskitysleirin yllä Terezinin kaupungissa oli sininen ja pilvetön. Leirin keskusaukiosta oli tehty juhlakenttä. Erään kahvilan edustalla juutalaisorkesteri soitti svengaavaa jazzia, ja lapset uusissa hienoissa vaatteissaan ajoivat karusellissa.
”Näette täällä aivan normaalia kaupunkielämää”, leirin juutalainen ”johtaja” aloitti tervetuliaispuheensa Punaisen Ristin edustajille.
Hän näytti olevan oikeassa. Vierailijat tutustuivat leiriin itsenäisesti, ja kahdeksan tunnin ajan he saivat keskustella juutalaisvankien kanssa ja tutkia kaikkea näkemäänsä kenenkään puuttumatta asiaan.
Myymälät, puistot, sairaalat ja asunnot näyttivät olevan erinomaisessa kunnossa. Talot oli juuri maalattu, ja kaikkialla oli kukkaistutuksia. Kaupungin siisteys, terveydenhuolto ja vapaa-ajan toiminnot tekivät vaikutuksen vieraisiin. Kierroksen kohokohta oli lasten oopperaesitys, jonka oli käsikirjoittanut yksi vangeista.
Punainen Risti oli tullut Theresienstadtiin 23.6.1944 tutkimaan vankien oloja natsien kanssa käytyjen pitkällisten neuvottelujen jälkeen.
Saksalaiset toivoivat vierailun hälventävän epäilyjä juutalaisten joukkotuhosta. Siksi he valitsivat Theresienstadtin, joka ei ollut kuolemanleiri vaan eräänlainen getto, jonne oli internoitu etuoikeutettuja juutalaisia, kuten tiedemiehiä ja kulttuurihenkilöitä.
Kulttuurielämä leirillä oli vilkasta konsertteineen ja esitelmineen. Silti kuolleisuus oli suuri, työ kuluttavaa ja nälkä aina läsnä. Natsit tekivät kaikkensa Punaisen Ristin hämäämiseksi.