Our website does not support Internet Explorer.

To get the best experience on our website and of our content, please use a more modern browser like Edge, Chrome, Safari or similar.

Interaktiivinen aikajana: Seuraa natsi-Saksan romahdusta – LIVENÄ!

Toinen maailmansota

Tervetuloa HISTORIAn ”liveseurantaan” natsi-Saksan tuhosta – 75 vuotta tapahtumien jälkeen. Toinen maailmansota lähestyy loppuaan, ja Hitlerin unelma Kolmannesta valtakunnasta on raunioina. Seuraa tapahtumia aikajanalla ja uutiskirjesarjassamme – niin et jää mistään paitsi.

3. huhtikuuta 1945

Natsien saareke ”punaisen meren” keskellä

Paul Peikert työskentelee pappina Breslaun kaupungissa St. Mauritiuksen katolisessa kirkossa. Yksi hänen tärkeimmistä tehtävistään on valaa uskoa sairaisiin ja kuoleviin.

Kevät 1945 on Peikertille kiireistä aikaa, sillä puna-armeija on saartanut Breslaun.

Breslauta tulitetaan ja pommitetaan päivittäin.

Joka aamu messuun osallistuu satoja sotilaita, jotka pyytävät papilta siunausta ennen kuin he suuntaavat taisteluun kaupungin laitamille.

Pojat ja iäkkäät miehet taistelevat Breslaun kaduilla kiivaasti neuvostojoukkojen ylivoimaa vastaan. Lue breslaulaisten epätoivoisesta vastarinnasta:

Lue myös:

Toisen maailmasodan taistelut

Breslau oli Hitlerin viimeinen linnoitus

22 minuuttia

Pappi Paul Peikertin kirkkoon on osunut pommi.

Peikert näkee arvokkaan rakennuksen olevan ilmiliekeissä, mutta hänellä ei ole aikaa surra kirkkonsa kohtaloa.

Kaupungin asukkaat kaipaavat hänen lohduttavia sanojaan:

”Kulkiessani kaduilla minulla on aina mukanani vihkivettä ja musta stoolani, jotta voi siunata edellisen yön pommituksissa kuolleita. Vainajia makaa takapihoilla arkuissa tai mattoihin käärittyinä, ja minä suoritan heille viimeisen laupeudentyön.”
Paul Peikert, Breslau

Hitlerjugendin pojat pyöräilevät kaupungin rajalle taistelemaan puna-armeijaa vastaan.

© Imageselect

Pakolaiset talloutuivat hengiltä

Adolf Hitlerin strategia on näivettynyt pysyväksi käskyksi, jonka mukaan Saksan sotilaat eivät saa antaa viholliselle tuumaakaan periksi.

Hitler on julistanut monia itärintamalla olevia kaupunkeja linnoituksiksi, jotka puna-armeija on nyt saartanut ja joihin se hyökkää tauotta.

Vähän ennen kuin puna-armeija saartoi Breslaun 15. helmikuuta, tuhannet breslaulaiset saivat luvan paeta kaupungista.

He tungeksivat rautatieasemalle, ja monet talloutuivat kuoliaaksi tungoksessa, kun ihmismassat yrittivät päästä pakoon viimeisillä hetkillä.

Breslaussa on yhä noin 150 000 siviiliä ja noin 50 000 sotilasta, joille Luftwaffe yrittää toimittaa ruokaa ja ammuksia.

Saksan elokuvateattereissa esitetään kaupungin puolustustaistelua kuvaavia filmejä, joiden tarkoituksena on kohentaa moraalia muualla Saksassa:

Puna-armeija lähestyy Breslauta, ja saksalaiset linnoittavat kaupunkia. ”Aluejohtaja Hanke tarkastaa puolustusasemia. Kaupunki katsoo luottavaisesti tulevaisuuteen”, saksalaisessa uutiskatsauksessa uskotellaan. Rakennuksia räjäytetään suorien ampumalinjojen saamiseksi ja Oderjoen ylittäviä siltoja miinoitetaan.

Uutisfilmit näyttävät vain urheaa taistelua, eivät Breslaun asukkaiden kasvavaa hätää: he tietävät, että taistelu on jo hävitty.

On vain ajan kysymys, milloin neuvostojoukot murtautuvat läpi barrikadeista.

Saksalaissotilaat kulkevat ympäri kaupunkia etsien talojen kellareista viinaa hermojensa turruttamiseen.

”Breslaun linnake” jatkaa toivotonta taisteluaan toukokuun 6. päivään asti, jolloin kaupungin sotilaskomentaja Karl Hanke pakenee sieltä varastetulla lentokoneella.

Ennen Breslauhun tuloaan Hanke oli yksi propagandaministeri Joseph Goebbelsin lähimmistä alaisista, mutta luvaton suhde Goebbelsin Magda-vaimon kanssa sai hänet etsimään uusia haasteita.

Goebbelsit viettivät vauhdikasta elämää – lue lisää täältä:

Lue myös:

Toinen maailmansota

Joseph Goebbelsin vietit uhkasivat natsien perheihannetta

20 minuuttia

1. huhtikuuta 1945

Verilöyly Japanin rannikoilla

Sotaa ei käydä vain Euroopassa – taistelut ulottuvat myös Aasiaan.

Japani iski yllättäen Pearl Harboriin vuonna 1941, mutta Yhdysvallat kykeni työntämään sen joukot takaisin Tyynenmeren taakse.

Nyt taistellaan Okinawasta, eteläisimmästä Japanin viidestä pääsaaresta.

Yhdysvaltalaisessa uutiskatsauksessa Okinawaa pidetään valloitettuna jo saarelle saavuttaessa:

Ennen Okinawan taistelua yhdysvaltalaiset ovat koonneet suurimman hyökkäyslaivaston, mitä Tyynellämerellä oli koskaan nähty. Amerikkalaisen uutiskatsaus maihinnoususta viittaa helppoon voittoon, mutta kuvat pettävät.

Vaikka maihinnousu saarelle sujui helposti, tapahtumat saivat pian tappavamman käänteen, minkä New Yorkista kotoisin oleva 20-vuotias merijalkaväen sotilas Bill Pierce sai todeta:

ˮNäimme noin sadan ihmisen lähestyvän ja kysyimme upseerilta, mitä meidän pitäisi tehdä. ’Tappakaa heidät!’ Avasimme kranaattitulen. Aamulla näimme 80 naisen ja lapsen ruumiit ja vain hyvin harvan sotilaan. Japanilaissotilaat olivat ajaneet siviilejä edellään. He olivat käyttäneet heitä kilpenä yrittäessään pakoon.ˮ
Bill Pierce

Okinawassa käytiin yksi Tyynenmeren sodan verisimmistä taisteluista – lue tästä, miksi:

Lue myös:

Toisen maailmasodan taistelut

Näkymätön japanilaisarmeija yllätti amerikkalaisjoukot

20 minuuttia

Yhdysvaltalaissotilaita nousi maihin aalto toisensa perään.

© US Coast Guard / Getty Images

Atomipommin on määrä päättää sota

Taistelu kapeasta 106 kilometriä pitkästä saaresta kestää 82 päivää, sillä japanilaiset kieltäytyvät jääräpäisesti antautumasta.

Kaikkiaan 80 000 japanilaissotilasta saa surmansa, ja taistelut päättyvät vasta, kun saaren ylikomentaja tekee itsemurhan.

Okinawalla kuolee kaikkiaan 12 500 yhdysvaltalaissotilasta, ja Yhdysvaltojen armeijan johtoa kalvaa epäilys siitä, kannattaako Japania vastaan yrittää taistella perinteisin keinoin.

Olisiko aika kokeilla aivan uutta asetta – atomipommia?

Sitä kehitetään edelleen New Mexicon aavikolla.

Salaisessa ˮManhattan-projektissaˮ kehitettiin ydinpommia Hitlerin kukistamiseksi – näin hanke eteni:

Lue myös:

Keksinnöt

Yhdysvallat panosti kaiken atomipommiin

15 minuuttia

Yhdysvaltalaiset pelkäävät, että myös saksalaiset rakentaisivat atomipommin.

Siksi maan ilmavoimat pudottaa maaliskuussa 5 700 pommia Saksan uraanitehtaaseen Oranienburgissa.

Lue, miten ilmahyökkäyksen vaikutukset tuntuvat Oranienburgissa yhä:

Lue myös:

Toinen maailmansota

300 pommia tikittää Oranienburgin alla

18 minuuttia

27. maaliskuuta 1945

Viimeiset V2:t ja ensimmäiset ihmissudet

Saksassa vain harva tietää, millainen raketti V2 on.

Elokuvateattereiden uutiskatsauksissa sitä näytetään vain etäältä vakoilijoiden varalta

”Esittelemme ensimmäiset kuvat V2-raketista matkalla Englantiin. Metallikeihäs nousee hurjaa vauhtia stratosfääriin”, kerrotaan saksalaisessa uutiskatsauksessa. Sotaan väsyneet saksalaiset saavat lopulta nähdä huippusalaisen ihmeaseen, jonka piti kääntää sotaonni.

Saksalaisten V2-rakettien tuotanto maanalaisissa tehtaissa on pysähtynyt, mutta liikkuvilla laukaisualustoilla on yhä muutama raketti.

Viimeiset raketit laukaistaan matkaan 27. maaliskuuta kohti Antwerpenia ja Lontoota – yksi niistä osuu kerrostaloon Vallance Roadilla Lontoon East Endissä.

Räjähdyksessä kuolee 134 ihmistä.

Viimeinen V2 osuu Orpingtonin kaupunkiin parikymmentä kilometriä kaakkoon Lontoosta.

Kahdeksanvuotias Michael Delany on kotona iskun sattuessa:

ˮOlin kävelemässä olohuoneessa ikkunan ohi, kun tunsin voimakkaan tempaisun; oli kuin jättiläinen olisi poiminut talon käsiinsä ja ravistanut sitä kuin tikkuaskia. Ikkunat helisivät, ja pian pieniä siruja alkoi sataa pikkuveljeni Desmondin ylle. Kuului korviahuumaavaa meteliä, jota seurasi hiljaisuus. Korvani soivat kuin tuhannet kirkonkellot olisivat kumisseet päässäni, ja tuntui kuin aika olisi hidastunut.ˮ
Michael Delany, Orpingtonin

Delanyn perheellä ja muilla Orpingtonin asukkailla on onnea.

Hitlerin viimeinen raketti putoaa kaupungin elokuvateatterin taakse, ja rakennus imee itseensä valtaosan paineaallosta.

Raketti aiheuttaa silti isoja vaurioita pääkadulla ja surmaa yhden ihmisen.

V2-raketti osui Farrington Streetille Lontooseen. 380 kuoli.

© Topical Press Agency / Getty Images

Ihmissudet aktivoituvat

Liittoutuneiden joukkojen edetessä Saksassa yhä useampi alue joutuu heidän valtansa alle.

SS-johtaja Heinrich Himmler päättää kuitenkin, että taistelua on jatkettava vihollisten linjojen takanakin.

Hän on jo vuonna 1944 perustanut sabotaasitehtäviä varten Werwolf-nimiset (Ihmissusi) joukot.

  1. maaliskuuta Werwolf-ryhmä valmistautuu käymään yhdysvaltalaisten Aachenin pormestariksi asettaman asianajaja Franz Oppenhoffin kimppuun.

Rangaistus yhteistyöstä vihollisen kanssa on kuolema, jaˮihmissudetˮ ovat päättäneet teloittaa Oppenhoffin.

Lue koko tarina Werwolf-joukoista ja pormestari Oppenhoffista:

Lue myös:

Kansallissosialismi

Himmlerin ihmissudet taistelivat katkeraan loppuun asti

16 minuuttia

Churchill vierailee vallatuilla alueilla

Länsirintamalla liittoutuneet painostavat Saksaa ja saapuvat Reinille.

Winston Churchill ei malta odottaa, että hän pääsee ylittämään joen.

Liittoutuneet ovat vallanneet Reinin itärannan ja jatkavat kohti Berliiniä, jossa on sovittu ”tapaaminen puna-armeijan kanssa”, kuten amerikkalainen uutiskatsaus kertoo. Britannian pääministeri Churchill saapuu paikalle tarkastamaan tilanteen, ja hänet kuljetetaan joen yli.

18. maaliskuuta 1945

Berliiniin putosi 4 000 tonnia pommeja

Kaupunkiin hyökkäävät koneet ovat pääasiassa brittiläisiä Lancastereita ja Yhdysvaltojen B-17-pommittajia.

Boeingin kone pystyy kuljettamaan tappava lastinsa pidemmälle vihollismaahan kuin mikään kone sitä ennen.

Se kestää hyvin vihollisen tulitusta, ja siihen mahtuu jopa kymmenen tonnia pommeja. Ei mikään ihme, että sitä kutsutaanˮ"lentäväksi linnoitukseksi".

Amerikkalainen selostaja kertoo, että saksalaisille kostetaan heidän terroripommituksensa Varsovaan, Coventryyn ja Rotterdamiin vuosina 1939–1940. Vuonna 1945 Saksan ilmavoimat on kukistettu, ja liittoutuneet pommittivat maata ankarasti. ”Siinä oli Würzburgin kaupunki”, selostaja toteaa.

Yhdysvaltojen ilmavoimien murskaisku

Kaksi viikkoa sitten Berliini koki siihen asti tuhoisimman hyökkäyksen, kun sen ilmatilaan ilmestyi lähes tuhat pommikonetta ja noin 3 000 siviiliä kuoli.

Tänä sunnuntaiaamupäivänä Yhdysvaltojen ilmavoimat löi oman ennätyksensä lähettämällä Berliiniin 1 200 ˮ"lentävää linnoitusta"ˮlastinaan lähes 4 000 tonnia pommeja.

Tähän mennessä berliiniläiset ovat kokeneet jo noin 300 ilmahyökkäystä – ja vaikka he eivät koskaan totu ilmahälytyksen ääneen, he ovat oppineet selviytymään.

Sodan loppua kohden osaan isoista pommisuojista on tuotu kerrossänkyjä niin, että perheet pystyvät nukkumaan siellä omassa pikku tilassaan eikä niiden tarvitse lähteä yön selkään hälytyksen tullessa.

Sonnabendin perhe sai bunkkerista onnekseen oman huoneen, kertoo Jörg Sonnabend, joka oli 11-vuotias vuonna 1945.

ˮBunkkeri oli jaettu makuusoppiin, joissa oli kussakin kuusi sänkyä. Meidän oli numero 16. Siellä oli hyvin ahdasta. Keskellä oli kapea käytävä, oikealla ja vasemmalla oli kolmikerrossängyt. Nukuin tässä 'kanitarhassa', joksi me sitä kutsuimme, äitini, leikkikaverini Horstin ja hänen äitinsä sekä kahden tuntemattoman kanssa. Meistä oli ihanaa, että sireenit eivät häirinneet untamme. Vaikka yöllä putosi pommeja ja ilmatorjuntatykit valaisivat taivasta, emme kuulleet mitään.ˮ
Jörg Sonnabend

Berliiniin rakennettiin sodan aikana kolme valtavaa pommisuojaa, joiden katolla oli.

© ilmatorjuntatykkejä: Claus Lunau/HISTORIA

Kaupungin kolme suurinta pommisuojaa ovat niin sanottuja flak-ilmatorjuntatorneja, teräsbetonista rakennettuja monikerroksisia taloja, jotka kohoavat korkealle kaupungin siluetissa.

Katolla sijaitsee ilmatorjunta-asema, ja alemmissa kerroksissa piileskelee tuhansia kaupunkilaisia.

Lue myös:

Toisen maailmansodan aseet

Hitlerin ilmatorjuntatornit kestivät mitä vain

15 minuuttia

Ilmatorjuntatornit kestävät, mutta moni niissä piileskelevä menettää kotinsa pommituksissa.

Iskun jälkeen kaduilla on luhistuneiden seinien kappaleita ja pomminraivaajat kiiruhtavat tekemään räjähtämättömiä pommeja vaarattomiksi.

Egon Aghta toimii pomminraivaajana Berliinissä. Hän menetti vaarallisen työn vuoksi näkönsä vuodeksi, mutta nyt hän on taas töissä. Hän purkaa saksalaisessa uutislähetyksessä 1016. pomminsa. Aghta ei selvinnyt sodasta hengissä – hän kuoli laukaustenvaihdossa saksalaisten kanssa huhtikuussa 1945.

11. maaliskuuta 1945

Eva Braun tulee taloon

Eva Braun on Saksassa ainoa harrastajavalokuvaaja, joka pääsee käsiksi värifilmeihin.

Hän tallentaa kaitafilmeille kuvaa rennosta Adolf Hitleristä Berghofin terassilla.

Iltaisin, kun Hitlerin vieraat istuvat takkahuoneessa, Eva esittää heille värifilmille kuvaamansa viikkokatsauksen, Die Bunte Wochenschaun:

Eva Braun kutsuu rakastettuaan Wolfscheniksiˮeli Pikku sudeksi, ja tämä puhuttelee häntä hellästi Tshcapperliksi, joka merkitsee Baijerin murteella hupsua.

Adolf Hitler ja Eva Braun ovat olleet vuodesta 1932 salaa yhdessä – Braun on pysytellyt poissa julkisuudesta Führerin kesäasunnolla Berghofissa Alpeilla.

Tutustu Berghofiin tästä:

Lue myös:

Hitler

Vieraile Berghofissa: Näin mukavasti Hitler asui

15 minuuttia

Keväällä 1945 Eva kyllästyy, kun hän ei ole nähnyt Wolfscheniaan kolmeen kuukauteen.

Hän lähtee Berghofista ja saapuu pitkän ja vaarallisen ajomatkan jälkeen Berliiniin valtakunnankansliaan.

Varusteluministeri Albert Speer on ällistynyt:

ˮMaaliskuun alussa Eva Braun saapui yllättäen ja kutsumatta Berliiniin. Hän selitti, ettei hän halunnut enää pysyä poissa Hitlerin viereltä. Hitler yritti saada hänet palaamaan Müncheniin, ja minä tarjosin hänelle paikkaa kuriirikoneesta. Hän kieltäytyi jääräpäisesti.ˮ
Albert Speer

Adolf ja Eva kahden kesken.

© Bayerische Staatsbibliothek München

Eva Braun saa huoneen johtobunkkerista Hitlerin tilojen vierestä, ja siitä lähtien hän on osa maanalaista upseereista, sihteereistä ja palvelijoista koostuvaa yhteisöä.

Hän on rakastanut Adolfia aina ensi kohtaamisesta alkaen – ja nyt sota uhkaa murskata hänen haaveensa avioliitosta.

Tutustu Eva Brauniin, naiseen, joka haaveili pääsevänsä ˮRouva Hitleriksiˮ:

Lue myös:

Suuret sotapäälliköt

Eva Braun: Kutsukaa minua rouva Hitleriksi

14 minuuttia

Sota siirtyy lähemmäksi

Eva Braunin saavuttua tukemaan Adolf Hitleriä itärintama siirtyy yhä lähemmäksi.

Puna-armeija on saavuttanut sillanpääasemia Oderjoen länsirannalta.

Neuvostosotilaat alkavat valmistautua hyökkäämään Berliiniin, joka on vain 67 kilometrin päässä.

Kaupungin asukkaat valmistautuvat viimeiseen taisteluun. He rakentavat barrikadeja ja kaivavat panssarikaivantoja neuvostopanssareiden pysäyttämiseksi.

Kaupungin puolustusta lujitetaan nostoväellä, jonka muodostamat joukot tunnetaan nimellä Volkssturm – kansanrynnäkköˮ.

”Väsymättömät kansanjoukot ovat alkaneet rakentaa pääkaupungin puolustusta”, kerrotaan saksalaisessa uutiskatsauksessa. ”Miehet, naiset ja lapset tietävät, että heidän kotikaupunkinsa on uhattuna. He ovat valmiita puolustamaan jokaista taloa uhmakkaasti ja kiihkeästi.”

5. maaliskuuta 1945

Hitler uhrasi lapset sodan alttarille

Natsien noustua valtaan vuonna 1933 ensi-iltaan tuli elokuva Quex, joka kertoi Heini-nimisestä pojasta. Hänen kommunisti-isänsä ei antanut poikansa liittyä Hitlerjugendiin. Kun poika lopulta sai tahtonsa läpi, kommunistit eivät unohtaneet petosta.

Wilhelm Keitel oli saksalainen sotamarsalkka ja Hitlerin nöyrä lakeija.

Sotavoimien ylimmän johdon päällikkönä Keitel keksi sodan viimeisinä kuukausina keinon täydentää harvenevia rivejä 15-vuotiailla pojilla.

Tänään on kulunut 75 vuotta siitä, kun Keitel allekirjoitti määräyksen, jolla kutsuttiin vuonna 1929 syntyneet palvelukseen.

Pääosa pojista kuului natsien Hitlerjugend-järjestöön.

Saksan nuoriso oli Hitlerin tykinruokaa – näin nuoret aivopestiin sotimaan:

Lue myös:

Kolmas valtakunta

Hitlerjugend oli Hitlerin tykinruokaa

17 minuuttia

Palvelukseen kutsuttujen joukossa oli 15-vuotias Hans Müncheberg, joka kävi Napolana tunnettua natsien eliittikoulua Potsdamissa.

Siellä Hans kasvatettiin fanaattiseksi natsiksi, ja opiskelu sisälsi myös sotilaskoulutusta.

Lääkäri totesi kuitenkin kutsuntatilaisuudessa, että 160-senttinen Hans oli liian lyhyt sotilaspalvelukseen:

Niin kävi monelle luokallani. Se ei kuitenkaan häirinnyt opettajaamme Otto Calliebeä, joka oli vuotta aiemmin ylennetty SS-Oberführeriksi. Meidän koulumme piti oikeastaan evakuoida toiseen Napola-kouluun Pohjois-Saksaan. Calliebe peruutti evakuoinnin ja sai meidät hyväksyttyä SS:ään. Hän itse pakkasi tärkeimmät tavaransa kuorma-autoon ja lähti kohti länttä.
Hans Müncheberg

Kun sota alkoi, Hitlerjugendiin kuului kahdeksan miljoonaa nuorta.

© Heinrich Hoffmann / Getty Images

Kasvatettu taisteluun

Kaikkien poikien oletetaan liittyvän Hitlerjugendiin, johon kuuluukin sodan puhjetessa jo kahdeksan miljoonaa nuorta.

Hitlerjugendissa pojat oppivat, että isänmaan puolesta kuoleminen on kunnia. Kokoontumisissa lauletaan, tehdään työtä ja opiskellaan sotataitoja.

Pojat pitävät sotaa seikkailuna, ja moni odottaa malttamattomana taisteluun pääsyä.

Saksalaisessa uutiskatsauksessa urheimmat Hitlerjugendin jäsenet saavat Hitleriltä rautaristin ja taputuksen poskelle.

Saksan armeija on vuodesta 1943 alkaen värvännyt 16–17-vuotiaita Hitlerjugendin poikia ilmatorjuntatykkien käyttäjäksi, jotta aikuiset saadaan rintamalle.

Vuotta myöhemmin myös lapsia lähetetään rintamalle.

Teini-ikäisistä muodostetaan muun muassa oma armeijansa, ˮSS-divisioona Hitlerjugend, joka taistelee Normandiassa maihinnousun jälkeen.

16 000 fanaattista teinipoikaa taisteli Hitlerin puolesta Normandiassa – näin heille kävi:

Lue myös:

D-DAY

Hitlerjugend piti pintansa Normandiassa

19 minuuttia

Sodan viime kuukausina poikia lähetetään myös itärintamalle ja käytetään kaupunkien puolustuksessa.

Huhtikuussa 1945 Hans Müncheberg osallistuu taisteluun Berliinistä.

24. helmikuuta 1945

Tänään upotettiin seitsemän Hitlerin natsisukellusvenettä

Tähtäimessä Hitlerin viimeiset sudet

Harmaat sudet heikkenivät merkittävästi tänään.

Tänä päivänä 75 vuotta sitten kaksi brittifregattia upotti saksalaisen U-1208-sukellusveneen Cornwallin edustalla. Muutamaa päivää aiemmin kapteeni Georg Hagene ja hänen 33-henkinen miehistönsä oli lähtenyt Norjasta Englannin kanaaliin.

Ei ollut kulunut viikkoakaan ilman, että britit ja yhdysvaltalaiset eivät olisi onnistuneet upottamaan muutamaa Saksan sukellusvenettä, jotka tunnettiin ”Harmaina susina”.

Juuri 24. helmikuuta oli erityisen rankka ”susille”, joita tuona päivänä upposi peräti seitsemän kappaletta.

Natsi-Saksan sukellusveneet olivat olleet aiemmin pakottaa britit polvilleen – tästä voit lukea, miksi:

Lue myös:

Toisen maailmansodan aseet

Harmaat sudet olivat Atlantin salamurhaajia

20 minuuttia

U-99-sukellusveneen henkiin jäänyt miehistö kuvaili, mitä sukellusveneessä tapahtui, kun se oli sukeltanut pakoon syvyyspommien moukaroidessa sitä joka puolelta:

Kaikki laitteet tuhoutuivat. Valoa saatiin vain taskulampuista. Sukelsimme uskomattoman syvälle, ja hoin itsekseni: sekunti vielä ja kuuluu kova pamaus, ja sitten me rutistumme kasaan kuin tyhjä säilykepurkki.

Lue myös:

Toinen maailmansota

Sukellusvenesaalistajat vaanivat Hitlerin pelätyintä asetta

14 minuuttia

Myytti murskaantui

Sodan alkuvuosina saksalaisista sukellusveneistä muodostui myyttisiä. Niiden maineen sinetöi voitokas hyökkäys PQ-17-saattueen kimppuun.

Kesällä 1942 saattue kuljetti Murmanskiin tärkeää sotamateriaalia, kun saksalaissukellusveneet onnistuivat upottamaan 35 rahtilaivasta 24.

Lue myös:

Toinen maailmansota

PQ-17 saattue ajoi suoraan surman suuhun

18 minuuttia

Vuonna 1943 sotaonni kuitenkin kääntyi. Liittoutuneet sijoittivat Grönlantiin pitkän kantaman lentokoneita, joiden ansiosta saattueet saivat ilmatukea reiteillä Yhdysvalloista Britanniaan ja Neuvostoliittoon.

Jo samana vuonna saksalaiset menettivät 287 sukellusvenettä – yhtä monta kuin kolmena edellisenä vuonna yhteensä.

Lisäksi Yhdysvaltojen raskas teollisuus oli päässyt vauhtiin niin, että telakoilla pystyttiin rakentamaan rahtilaivoja nopeammin kuin saksalaiset niitä upottivat.

Järjestelmälliset syvyyspommitukset tekivät selvää natsien pelätyistä sukellusveneistä.

© Buyenlarge / Getty Images

Vuosina 1944 ja 1945 torpedojen täysosumien määrä vain kasvoi, kun liittoutuneet olivat hioneet syvyyspommitusmenetelmiään.

Vuonna 1944 saksalaiset menettivät 241 sukellusvenettä, seuraavana vuonna (tammikuusta toukokuuhun) vielä 153.

Loppuun saakka saksalaiset yrittivät tehdä parannuksia aluksiinsa mm. lisäämällä niihin snorkkelin, jotta ne voisivat ajaa dieselmoottorilla sukelluksissa. Keksintöä hehkutettiin saksalaisessa uutiskatsauksessa:

”Snorkkelin avulla Saksan sukellusveneet ovat kolmessa kuukaudessa upottaneet yli miljoona tonnia vihollisen materiaalia. Totaalinen sukellusvenesota on käynnissä”, riemuittiin saksalaisessa uutiskatsauksessa. Keksinnön ansiosta sukellusvene pystyi olemaan pinnan alla 12 viikkoa.

Sodan aikana saksalaisilla sukellusveneillä palveli kaikkiaan 27 000 miestä.

80 prosenttia heistä ei palannut koskaan kotiin.

17. helmikuuta 1945

Saksalaiset naiset hengenvaarassa itärintamalla

”Murtakaa saksalaisen naisen rasistinen ylimielisyys. Ottakaa hänet oikeutettuna saaliina”, kuului neuvostopropaganda, jota iskostettiin puna-armeijan sotilaiden mieliin.

Neuvostosotilaat kostivat natseille raiskaamalla 1,4 miljoonaa saksalaista naista.

© Ullstein Bild / Ritzau Scanpix

Kehotusta noudatettiin. Edetessään Itä-Preussin, Sleesian ja Pommerin saksalaisille alueille neuvostosotilaat harjoittivat raakaa seksuaalista väkivaltaa.

Eva Ebner Danzigista oli 23-vuotias, kun hän jäi neuvostosotilaiden käsiin:

He alkoivat saman tien kopeloida rintojani ja jalkoväliäni. Aloin huutaa, sillä samalla kun toinen miehistä raiskasi minua, toinen piteli veistä kurkullani, niin etten voinut puolustautua. Eikä siinä vielä kaikki: kun kaksikko oli vauhdissa, seuraavat sotilaat tulivat jo sisään. Sitä jatkui tunti toisensa jälkeen.
Eva Ebner

Eva Ebner sai myöhemmin tilaisuuden kostaa raiskaajilleen mutta hän päätti pelastaa heidän elämänsä – lue lisää hänen yllättävästä päätöksestään tästä:

Lue myös:

Toisen maailmasodan taistelut

Miljoonat saksalaiset pakenivat hädissään puna-armeijaa

22 minuuttia

Pakolaiset olivat helppoja uhreja

Neuvostosotilaat olivat päässeet Veikseljoen yli ja valloittaneet Varsovan – ja jatkoivat hyökkäystä kohti länttä.

Puna-armeijan edellä pakeni satojatuhansia saksalaisia siviilejä – pääasiassa turvaan yrittäviä naisia pienten lasten kanssa.

Moni hakeutui Itämeren rannikon satamakaupunkeihin, joiden laitureille kerääntyi hylättyjä lastenvaunuja.

Toiset ahtautuivat ratapihoille löytääkseen paikan länteen kulkevista junista, mutta valtaosa pakolaisista joutui raahautumaan eteenpäin pitkin teitä lumipyryssä.

Jos neuvostoarmeijan taisteluvaunut saavuttivat pakolaiskolonnan, ne ajoivat ihmisten päälle niin, että hevoset ja vaunut sinkoilivat ojaan.

Saksalainen uutiskatsaus oli mukana jäällä Itä-Preussissa, jossa ihmiset yrittivät paeta puna-armeijaa: ”Bolsevikkien eteneminen tarkoitti, että sadattuhannet joutuivat jättämään kaiken omaisuutensa pelastaakseen välttämättömimmän. Karjaa ajettiin samaa reittiä kohti valtakunnan sisäosia.”

Pahinta olivat kuitenkin joukkoraiskaukset.

Viimeisen sotatalven aikana ehkä kaksi miljoonaa saksalaista joutui pakenemaan kotiseudultaan.

Raiskattujen saksalaisnaisten määrä vuosina 1944–45 on arvioitu 1,4 miljoonaksi.

Pakolaisvirtoja ja hyökkäyksiä kuvailtiin yksityiskohtaisesti saksalaisessa uutiskatsauksessa, jota esitettiin elokuvateattereissa ennen illan elokuvaa.

Propagandaministeri Joseph Goebbels toivoi, että tarinat herättäisivät kansalaiset vastarintaan.

13. helmikuuta 1945

Dresden hukkui liekkeihin

Kello 21.51 Dresdenissä alkoi kaikua ilmahälytys, ja kymmenen minuuttia myöhemmin taivaalle ilmestyi 245 brittiläistä Lancaster-pommittajaa.

Ne tiputtivat kaikkiaan 900 tonnia pommeja, jotka muuttivat kaupungin tulimereksi.

Yhdysvaltalaisessa uutiskatsauksessa kuvattiin Dresdenin tapahtumia turvallisen välimatkan päästä. Uutiskatsaus esitettiin elokuvateattereissa ennen elokuvan alkua.

Asukkaat pakenivat korventavaa kuumuutta Elben rannoille tai upottautuivat täyttämiinsä kylpyammeisiin.

18-vuotias Gertraud Freundel ja hänen isänsä tajusivat, että heidän oli päästävä ulos asunnosta pysyäkseen hengissä.

Kadulla riehuva myrsky imi kuitenkin itseensä kaiken ilman. Liekit vaativat happea:

Ulkona riehui tulimyrsky. Se puhalsi hirveällä voimalla ja ajoi meitä kohti keskustaa. Isä otti minua tiukasti kädestä kiinni. Meidän oli pakko mennä läpi helvetillisen liekkimeren, joka riehui valtoimenaan Reichstrassella. Olin kauhuissani ja epäröin, mutta isä kiskoi minua ja huusi tulen mylvinnän keskeltä, että meidän on pakko mennä.
Gertraud Freundel

Lue myös:

Toisen maailmasodan taistelut

400 000 palopommia muutti Dresdenin tulimereksi

14 minuuttia

Kylpyammeesta kuolemanloukku

Tähän asti Dresden oli ollut Saksan rauhallisinta seutua. Se ei ollut joutunut liittoutuneiden ilmaiskujen kohteeksi, ja rintama oli kaukana.

Tuona iltana rauha oli mennyttä. Brittiläiset ja yhdysvaltalaiset koneet pudottivat Dresdeniin neljässä aallossa noin 3 600 tonnia räjähde- ja palopommeja niin, että kaikkiaan 15 neliökilometriä paloi maan tasalle ja liekkeihin kuoli 25 000 ihmistä – monet heistä menehtyivät kylpyammeisiinsa.

Ennen sotaa Dresdeniä oli kutsuttu ”Elben Firenzeksi”. Nyt vanha keskusta oli liekeissä.

© Schultz Reinhard Prisma / Imageselect

Sodan aikana lähes neljääsataa Saksan kaupunkia pommitettiin, mutta Dresdenin pommituksia arvosteltiin eniten.

Se johtui etenkin siitä, että Saksan propagandaministeri Joseph Goebbels ilmoitti uhrien määrän 10 kertaa todellista suuremmaksi korostaakseen liittoutuneiden pahuutta.

Liioiteltu luku järkytti pääministeri Winston Churchillia niin syvästi, että hän ojensi RAF:n puolustusilmavoimien komentajaa, ilmamarsalkka Arthur ”Bomber” Harrisia.

Lue myös:

Toisen maailmasodan taistelut

Armottomat pommitukset sytyttivät Saksan tuleen

15 minuuttia

Churchillin tunnonvaivoilla ei kuitenkaan ollut mitään merkitystä. Siviiliväestön pommituksia jatkettiin mm. Berliinissä.

Sireenit ulvoivat öisin useita kertoja viikossa niin, että kaikkien oli paettava sängyistään pommisuojiin.

Hitler pystyi nukkumaan mukavasti komentobunkkerissaan nelimetrisen teräsbetonisuojan alla Berliinin odottaessa loppuaan.

Lue myös:

Toinen maailmansota

Loppu oli lähellä: Berliini valmistautui tuomiopäivään

18 minuuttia

Helmikuu 1945

Liittoutuneet painostavat natsi-Saksaa joka suunnasta. Yhdysvaltojen joukot ovat edenneet Reinille, ja puna-armeija on Oderjoella.

Monet Saksan suurista kaupungeista ovat jo antautuneet, mutta Berliinissä Hitler kieltäytyy tunnustamasta tappiota. Hän raivoaa alaisilleen ja vaatii heitä jatkamaan taistelua viimeiseen veripisaraan asti.

Yhdysvaltalaiset yrittävät murtaa vihollisen pommittamalla Berliiniä yhä rajummin, ja britit polttavat Dresdenin maan tasalle.

Saksa laukaisee viimeiset V2-ohjuksensa kohti Lontoota, ja SS-joukot yrittävät hävittää todisteet joukkomurhista keskitysleireillä.

Neuvostojoukot valmistautuvat hyökkäämään Berliiniin, ja pääkaupungissa ihmiset kokoontuvat pommisuojiin odottaen kauhulla, mitä venäläiset tekevät vallattuaan kaupungin.

Seuraa natsi-Saksan tuhoa ”suorana”

Tilaa erikoisuutiskirjeemme täältä.

HUOM! Tilaus astuu voimaan vasta, kun olet vahvistanut sen pian sinulle lähettämässämme sähköpostissa.
Tarkista myös roskapostikansio.

Kirjaudu sisään

Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
Näytä Piilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!

Nollaa salasana

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin saat ohjeet salasanasi nollaamiseksi.
Tarkista sähköpostiosoite

Tarkista sähköpostisi

Olemme lähettäneet sinulle sähköpostia osoitteeseen . Siinä on ohjeet, joiden avulla voit nollata salasanasi. Jos et ole saanut sähköpostia, tarkista, että se ei ole joutunut roskapostin joukkoon.

Anna uusi salasana.

Nyt sinun pitää antaa uusi salana. Salasanassa pitää olla vähintään 6 merkkiä. Kun olet luonut uuden sanasanan, sinua pyydetään kirjautumaan sisään palveluun.

Salasana vaaditaan
Näytä Piilota