Verstaassa leijui voimakas puun tuoksu. Kiireiset puusepät sahasivat, höyläsivät ja hioivat joka puolella. Suuria puunkappaleita liimattiin huolellisesti yhteen, ja pian yksi uusi kone oli valmis.
Lentokone oli Mosquito, jonka runko ja siivet valmistettiin puusta.
Kantavaa rakennetta vahvistettiin alumiinilla vain tietyistä paikoista, kuten pyrstöstä. Valtaosa rakennusmateriaalista oli ristivaneria, joka tehtiin koivusta ja erittäin keveästä trooppisesta balsapuusta.
Puisen koneen kokoaminen vaati valtavasti liimaa, ja kokoonpanohallin päädyssä oli suuri kyltti: ”Whatever You do, don’t spare the glue” – mitä tahansa teet, älä säästele liimaa.
Suunnitelmaa epäiltiin
Mosquito-koneita valmistettiin täyttä vauhtia, kun toista maailmansotaa oli käyty muutama vuosi.
Ennen sotaa konetyyppiin oli kuitenkin suhtauduttu epäillen, sillä modernit sotilaslentokoneet tuli rakentaa alumiinista eikä puusta.
Näin ajattelivat sekä Britannian kuninkaallisten ilmavoimien komentava upseeri että ilmailuministeriön korkein virkamies. Kumpikaan ei innostunut lentokoneinsinööri Geoffrey de Havillandin suunnitelmasta rakentaa puinen pommikone.
Nuorena miehenä de Havilland oli rakentanut moottoripyöriä, mutta hänen elämänsä oli muuttunut lopullisesti, kun hän oli ensi kertaa nähnyt lentokoneen.
Hän perusti vuonna 1920 de Havilland Aircraft Companyn, joka kehitti ja valmisti siviililentokoneita.
Yhtiön koneet olivat aikansa edistyksellisimpiä, ja se erikoistui nimenomaan lujien kantavien rakenteiden tekemiseen puusta.
Sodan enteitä oli ilmassa vuonna 1939, ja Geoffre de Havilland päätti, että tehdas ryhtyisi suunnittelemaan uutta puista sotilaslentokonetta.
Puinen kone olisi kevyt, ja puuta käyttämällä de Havilland voisi hyödyntää taitavien brittipuuseppien osaamisen.
Koneiden tuotanto hajautettaisiin esimerkiksi huonekalutehtaisiin. Materiaalivalinnallaan de Havilland myös ennakoi sen, että alumiinista tulisi pian pulaa. Lisäksi puurakenteen pinnasta saisi metallia sileämmän, sillä metallilevyt piti kiinnittää niittaamalla.
Pintarakenne vaikuttaa ratkaisevasti ilmanvastukseen ja siten lentokoneen nopeuteen.
”Tee mitä teet, mutta älä säästele liimaa” oli tunnuslauseena verstaissa, joissa koottiin Mosquito-koneita. Sodan aikana aseteollisuuden palveluksessa oli paljon naisia.
Prototyyppi rakennettiin kartanossa
De Havillandin sinänsä aivan pätevät perustelut eivät aluksi vakuuttaneet päättäjiä, mutta hän hyödynsi tuttavuuttaan erääseen takavuosien poliitikkoon.
Tämä oli jäsen valiokunnassa, joka päätti, mitä lentokoneita Britannia käyttäisi ilmeiseltä vaikuttavassa sodassa.
Poliitikko kiinnostui puurakenteisesta lentokoneesta niin paljon, että de Havilland -tehdas sai vuoden 1939 joulukuussa yhden prototyypin tilauksen.
Hanke haluttiin pitää salassa ja turvassa ilmahyökkäyksiltä, joten ensimmäinen kone suunniteltiin Lontoon lähistöllä Salisbury Hallin kartanon juhlasalissa. Varsinainen rakennustyö tehtiin kartanon suurissa ladoissa.
Geoffrey de Havilland oli alkujaan suunnitellut aseistamatonta sotilaskonetta, mutta se ei käynyt Britannian ilmavoimille.
Neuvoteltuaan osapuolet päätyivät kompromissiin: lentokonetta ei aluksi aseistettaisi lainkaan, vaan se varustettaisiin ensi alkuun kameroilla niin, että konetta voitaisiin käyttää tiedutelulentoihin vihollisalueilla.
NAPSAUTELTAVA PIIRROS: Tee kiertokäynti legendaarisessa Mosquitossa
Insinööri Geoffrey de Havilland rakensi moottoripyöriä ennen kuin perusti lentokonetehtaan Pohjois-Lontooseen.
Pommit tuhosivat tehtaan
Toisen maailmansodan alettua asenteet puiseen sotilaskoneeseen muuttuivat. Oli selvää, että brittien ilmavoimat tarvitsivat uusia koneita, mutta metallista alkoi olla pulaa.
Kuninkaalliset ilmavoimat päättivät jo maaliskuussa 1940 tilata viisikymmentä uudentyyppistä konetta, vaikka prototyyppikään ei ollut vielä valmis.
Tilaus oli kuitenkin lähellä peruuntua, sillä kiivaat ilmataistelut Englannin yllä pakottivat lentokonetehtaan työntekijät viettämään neljänneksen työajastaan pommisuojassa.
Saksalaiset koneet kylvivät tuhoisia pommejaan tuon tuostakin. 3. lokakuuta 1940 tehtaaseen osui pommi, joka tuhosi valtaosan koneiden rakennusmateriaaleista.
Sattuma pelasti prototyypin, sillä se ei ollut tehtaassa vaan lentokonehallissa, joka oli naamioitu ladoksi.
Ensimmäiset koneet valmistuivat lopulta vuoden 1940 marraskuussa – vain vajaan kahden vuoden kuluttua ensimmäisen luonnoksen piirtämisestä.
Geoffrey de Havilland ohjasi itse puoli tuntia kestäneellä neitsytlennolla lentokonetta, jota oli siihen asti kutsuttu vain tunnuksella W4050.
Mosquito muunnettiin valvontalentokoneeksi asentamalla siihen kaksi samansuuntaista kameraa. Britit valmistivat niiden miltei identtisistä valokuvista kolmiulotteisilta vaikuttavia stereokuvia maastosta.
Yllättävän ketterä lentokone
Lentokone sai lopulta nimekseen Mosquito, ja se oli nimensä mukaisesti ilmassa keveä ja ketterä kuin hyttynen.
Koneesta tuli jopa parempi kuin de Havilland oli uskaltanut toivoa. Mosquito nousi nopeasti yläilmoihin ja kykeni lentämään peräti 610 kilometrin tuntinopeudella eli selvästi saksalaisia kilpailijoitaan rivakammin.
Mosquitossa oli aluksi muutamia pieniä puutteita, mutta yleisesti ottaen kone lensi loistavasti.
Aerodynaaminen muotoilu, lähelle painopistettä asennetut voimakkaat moottorit ja ennen kaikkea puurakenteen keveys tekivät koneesta ennenäkemättömän ketterän.
Lentokone lähti ensimmäiselle tehtävälleen 20. syyskuuta 1941. Sillä lennettiin korkealla miehitetyn Ranskan yllä ja kuvattiin maastoa.
Kotimatkalla Mosquito lensi vaivattomasti karkuun kolmelta Messerschmitt-hävittäjältä.
Tarkkoja kuvia Ranskan rannikosta
Pohjois-Euroopan satamien valvominen ja tiedustelulennot olivat aluksi uuden konetyypin tärkeimmät tehtävät.
Mosquitolla lennettiin muun muassa pitkin Ranskan rannikkoa kuvaamassa Atlantin rannikkoa ja Normandiaa.
Kuvat osoittautuivat arvokkaiksi myöhemmin, kun liittoutuneet suunnittelivat vuoden 1944 Normandian maihinnousua.
Mosquitoa käytettiin koko toisen maailmansodan ajan valokuvauslentoihin, ja kuvausmenetelmiä kehitettiin jatkuvasti entistä paremmiksi.
Britit suunnittelivat esimerkiksi poikkeuksellisen voimakkaan salamalaitteen, jonka avulla lentokoneesta pystyttiin ottamaan käyttökelpoisia kuvia myös yön tunteina.
Siivistä tehtiin taitettavat
Ensimmäinen Mosquito-pommikone valmistui vuoden 1941 marraskuussa.
Geoffrey de Havilland toimitti sen itse perille, eikä hän malttanut ennen laskeutumistaan olla järjestämättä taitolentonäytöstä puisen koneen kyvykkyydestä. Kone lensi upeasti jopa toinen moottori sammutettuna.
Pommikoneversio kykeni kantamaan noin 900 kilon pommilastia, ja pian ne osallistuivat pommituksiin syvällä Saksan ilmatilassa.
Mosquitosta kehitettiin myös jatkuvasti uusia versioita, ja se osoittautui lopulta niin sodan nopeimmaksi kuin monipuolisimmaksikin lentokoneeksi.
Yhdessä konetyypin versiossa oli ylös taitettavat siivet, jotta sillä voitiin nousta ilmaan lentotukialukselta.
Toisesta koneen versiosta tehtiin erityinen yöhävittäjä varustamalla se tutkalla ja ilmataisteluihin sopivalla aseistuksella.
Osa lentäjistä erikoistui ampumaan alas V-1-raketteja, joita saksalaiset laukoivat joukoittain Englantiin tavoitteenaan väestön taistelutahdon heikentäminen.
Mosquito-koneiden miehistöt ampuivat alas yhteensä 623 V-1-rakettia, ja moni niistä pudotettiin yöllä.
Liima ei kestänyt tropiikin kuumuutta
Kokonainen eskadroona koneita sijoitettiin Maltalle, josta se lensi tehtäviinsä kaikkialle Välimeren alueelle. Sotatoimien levitessä laajemmalle ilmavoimat lähettivät Mosquitoja myös Aasiaan.
Koneiden miehistöt kohtasivat siellä odottamattoman pulman: koneiden liima ei kestänyt kosteaa ja kuumaa trooppista ilmastoa. Tehtaan piti kehittää heti täysin uusi synteettinen liima.
The Mossie, kuten lentokoneen lempinimi kuului, pystyi lentämään muita aikansa koneita korkeammalla.
Mosquitolla kyettiin myös toimimaan niin matalalla, että se kirjaimellisesti viisti puunlatvoja. Koneen valttina oli sekin, että saksalaisten tutkien oli vaikea havaita puurakenteista kohdetta.
Konetta käytettiinkin yhä enemmän hyökkäystehtäviin, ja niitä lähetettiin vaarallisille lennoille syvälle vihollisen omille ja sen miehittämille alueille.
Mosquito keskeytti Göringin puheen
- tammikuuta 1943 Mosquito-laivue lensi päivänvalossa Berliinin ylle häiritsemään paraatia, jonka tarkoitus oli juhlistaa Hitlerin valtaan nousemisen kymmenvuotispäivää.
Mosquitot keskeyttivät valtakunnanmarsalkka Hermann Göringin puheen ja häiritsivät myöhemmin propagandaministeri Joseph Goebbelsin puhetta.
Mosquito oli toisen maailmansodan menestyksekkäin lentokone, mutta tappioilta sekään ei toki välttynyt.
Eräs yksikkö julkaisi sodan jälkeen tilaston, jonka mukaan konetyypillä lennettiin kaikkiaan 26 255 tehtävää.
Koneista 108 ei palannut koskaan takaisin, ja 88 vaurioitui käyttökelvottomaan kuntoon.
Mosquitot joutuivat usein osallistumaan ankariin ilmataisteluihin, joissa oli vähällä käydä huonosti. Lentäjä ja suunnistaja saattoivat laskeutuessaan olla öljyn ja haavojen peitossa.
Osa Mosquito-koneista menetettiin mahalaskuissa. Lentäjät pitivät paljon koneesta mutta myönsivät sen olevan vaativa lennettävä.
Mosquiton lentorataa piti korjata jatkuvasti, ja se oli usein hankalaa kapeassa ja ahtaassa ohjaamossa, johon miehet muutenkin hädin tuskin mahtuivat.
Matkustaja pommiluukun päällä
Mosquitoa käytettiin myös siviilitehtävissä. Puolueetonta Ruotsia käytettiin usein niin tietojen vaihtamiseen kuin tapaamispaikkanakin, minä vuoksi Britannian ja Ruotsin välille tarvittiin nopea ja varma postiyhteys.
Mosquito-koneilla lennettiin Tukholman ja Skotlannin välistä reittiä. Matkaa tehtiin korkealla yöaikaan, sillä suuri osa reitistä kulki miehitetyllä alueella Norjan ja Tanskan kautta.
Helmikuussa 1943 aloitetut lennot kestivät keskimäärin kaksi ja puoli tuntia. Joillakin lennoilla saattoi olla mukana matkustaja, jonka olot koneessa eivät todellakaan olleet kadehdittavat.
Matkustajan täytyi maata polvet koukussa patjalla koneen pommiluukun päällä kasvoillaan happinaamari ja yllään sähköisesti lämmitetty puku.
Maineikkaimpiin Mosquiton matkustajiin kuului tanskalainen atomifyysikko Niels Bohr, joka oli paennut ensin Ruotsiin ja lensi sieltä sitten pommiruumassa Britanniaan.
Maalit merkittiin valopommeilla
Sodan loppupuoliskolla Mosquito-koneita valmistettiin yhä enemmän, ja niillä hyökättiin muun muassa saksalaisten alusten ja sukellusveneiden kimppuun.
Mosquito upotti esimerkiksi saksalaisen U-976-sukellusveneen Biskajanlahdella.
Välillä koneista pudotettiin kohteisiin valopommeja, joiden avulla perässä tulevat suuremmat pommikoneet löysivät maalinsa.
Lisäksi Mosquitot pommittivat Saksan suurkaupunkeja tavallista korkeammalta. Paineistetun ohjaamon ansiosta Mosquitolla voitiin lentää jopa 12 500 metrin korkeudessa, missä se oli käytännössä turvassa vihollisiltaan.
Englantilaisessa de Havilland -tehtaassa tehtiin pommikoneesta vielä yksi versio.
Siihen mahtui kaksi kertaa entistä enemmän pommeja, ja pommiruumassa oli tilaa myös 1 812 kilon pommille, jonka lempinimi oli Blockbuster. Lempinimi oli ansaittu, sillä pommi kykeni murskaamaan kokonaisen korttelin.
Mosquiton puolustus perustui pääasiassa vihollisia suurempaan lentonopeuteen. Koneen miehistö vastasi silti tulitukseen raketeilla ja konekivääreillä.
Täsmäpommituksia matalalta
Mosquito-lentäjät erikoistuivat sodan lopulla mataliin täsmäpommituksiin, joiden maalina oli usein Gestapo.
Gestapolla oli päämaja monissa suurkaupungeissa, ja Britannian ilmavoimat hyökkäsivät niihin kerta toisensa jälkeen suurella tarkkuudella.
Gestapon viisikerroksinen päämaja Hollannin Haagissa tuhoutui täysin 11. huhtikuuta 1944 kuuden pommikoneen hyökkäyksessä. Lentäjät harjoittelivat ennen tehtävää pommittamalla päämajasta tehtyä kopiota.
Mosquitosta tuli tärkeä vientituote
Saksalaiset ottivat aivan sodan lopussa käyttöön ensimmäiset suihkuhävittäjät.
Messerschmitt-kone Me 262, joka sai lempinimen Myrskylintu, oli periaatteessa ylivoimainen sotilaskone.
Sen tuotanto käynnistyi kuitenkin niin myöhään, ettei siitä ehtinyt tulla todellista uhkaa ennen Saksan tappiota.
Monipuolisesta Mosquitosta tuli sodan jälkeen Britannialle tärkeä vientituote. Koneita myytiin muun muassa Ruotsiin ja Norjaan, mutta niitä ostivat myös Kiina ja silloinen Jugoslavia.
Tiedemiehet käyttivät korkealla lentävää Mosquitoa turbulenssien tutkimiseen. De Havilland -tehtaissa rakennettiin sodan jälkeen suurin piirtein tuhat konetta.
Tuotanto keskeytettiin vuonna 1950, sillä tekninen kehitys oli ollut nopeaa, ja suihkukoneet osoittautuivat ominaisuuksiltaan paremmaksi kuin The Wooden Wonder (puinen ihme), joksi konetta kiusoitellen kutsuttiin.