Mitä olivat ”Rommelin parsat”?

Sotamarsalkka Rommel keksi keinoja pitää liittoutuneiden maahanlaskujoukot poissa Normandian rannoilta vuonna 1944.

Sotamarsalkka Rommel keksi keinoja pitää liittoutuneiden maahanlaskujoukot poissa Normandian rannoilta vuonna 1944.

Saksalaiset pystyttivät toisen maailmansodan aikana yli ­miljoona 4–5 metrin pituista puupaalua eri puolille Normandiaa.

Niiden tarkoituksena oli tuhota liittoutuneiden liito­koneita ja haavoittaa vihollisen laskuvarjo­joukkoja. Paaluja alettiin kutsua sotamarsalkka Erwin Rommelin mukaan, sillä juuri hän määräsi Saksan sotilaat paaluttamaan Normandiaa.

Parsoiksi paaluja alettiin kutsua siksi, että liittoutuneiden mielestä maasta törröttävät ­paalut näyttivät parsanvarsilta.

Vuonna 1943 Rommel sai vastuulleen Euroopan Atlantin puoleisen rannikon linnoittamisen. Tarkastuskierroksen jälkeen Rommel määräsi Saksan armeijan pystyttämään Normandiaan miljoona vankkaa puupaalua suojaksi hyökkäysyrityksiltä ilmasta käsin.

Paaluja pystytettiin 25–30 ­metrin välein, ja niiden kärki teroitettiin tai miinoitettiin. Paalujen väleihin vedettiin piikkilankaa tai ansalankoja, jotka laukaisivat käsikranaatteja. ­

Paalujen lisäksi Rommel antoi myös peittää laajoja peltoalueita tulvaveden alle ja rakennutti rannikolle konekivääri­asemia.

Lukumäärästään huolimatta Rommelin parsoista ei ollut merkittävää apua liittoutuneiden maihinnousun torjumisessa kesäkuussa 1944.