Puolitelavaunuilla Saksan jalkaväki pysyi helposti panssarijoukkojen kannoilla.

Mihin puolitelavaunuja käytettiin?

Toisessa maailmansodassa käytettiin ajoneuvoja, joissa oli sekä pyörät että telaketjut. Mitä etua yhdistelmästä oli?

Kuorma-autojen korvaajia

Ranskalainen Adolphe Kégresse rakensi ensimmäiset puolitelavaunut vuonna 1911 saatuaan luvan muo­kata Venäjän tsaarin autoja uuteen uskoon. Sarjatuotantoon ne otettiin kuitenkin vasta, kun toinen maailmansota synnytti tarpeen aiempaa monipuolisemmalle ajoneuvokalustolle. Telaketjujen avulla puolitela­vaunut pystyivät liikkumaan vai­keassakin maastossa, ja etupyöriensä ansiosta ne ­olivat melko ketteriä ohjata.

Helppoja ohjattavia

Saksan asevoimat tarvitsivat ajoneuvoja, joilla ­sotilaita ja tykkejä voitiin kuljettaa panssarijoukkojen kannoilla. Perinteiset tela-ajoneuvot pystyivät kyllä liikkumaan epätasaisessa maastossa, mutta ne olivat kömpelöitä ohjata ja niiden kuljettajien kouluttaminen vei aikaa. Puolitelavaunuja sitä vastoin ohjattiin melkein kuin tavallisia kuorma-autoja. Pieni ­ohjauspyörän liike käänsi ­etupyöriä, ja jos ohjauspyörää käännettiin voimakkaammin, telaketjut alkoivat pyöriä eri nopeudella ja käänsivät siten ajoneuvoa.

Hyödyksi salamasodassa

Puolitelavaunut mahdollis­tivat Saksan salama­sodan. Niillä kuljetettiin jalkaväkeä ja tykkejä, ja ne palvelivat liikkuvina komentokeskuksina.
Yhdysvallat tuotti puolitela­vaunuja liittoutuneiden tarpei­siin.

Sodan jälkeen puolitela­vaunut korvattiin vähitellen telaketjuajoneuvoilla.