- huhtikuuta 1945 yksi toisen maailmansodan vihatuimmista miehistä avasi viimeistä kertaa mikrofonin Saksan propagandaministeriön radiostudiossa Hampurissa. Lähes kuuden vuoden ajan William Joyce – joka tunnettiin paremmin nimellä Lordi Haw-Haw – oli ollut Hitlerin ääni eetterissä ja ivannut viikoittain Britannian hallitusta.
Nyt kaikki oli lopussa. Katastrofia ei voinut enää estää, ja Joycen maailma kirjaimellisesti mureni studion ulkopuolella.
Brittijoukot olivat kaksi päivää aiemmin aloittaneet laajan hyökkäyksen Hampuriin, ja ulkona kumisivat tykit ja räjähtelivät kranaatit.
Kun Joyce alkoi puhua, oli selvää, että aiemmin rehvakas propagandamestari oli tukevassa humalassa. Sammaltaen hän kuvaili Berliinin kohtalokkaita taisteluja ja intti, että mikään tyrannia ei pystyisi murskaamaan Saksaa.
Ette kuule minusta muutamiin kuukausiin. William Joyce, 30. huhtikuuta 1945
Sen jälkeen William Joyce jätti kuulijoilleen jäähyväiset: ”Ette kuule minusta muutamiin kuukausiin. Sanon vain ’Kauan eläköön Saksa’. Heil Hitler ja hyvästi.”
Kun brittisotilaat muutamaa päivää myöhemmin valtasivat studion, he löysivät radiolähetysten nauhoituksia sekä ginipullon, jonka Joyce oli tyhjentänyt.
Lordi Haw-Haw itse oli kadonnut kuin tuhka tuuleen – ainakin joksikin aikaa.
Joyce rakasti brittiläistä imperiumia
Mies, josta tuli Hitlerin tunnetuin propagandaääni eetterissä, syntyi New Yorkissa vuonna 1906 brittiläiseen perheeseen. Kolme vuotta myöhemmin perhe muutti Irlantiin, missä Joyce varttui.
Jo nuorena Joyce oppi rakastamaan brittiläistä imperiumia, ja hänen ollessaan teini-ikäinen brittiarmeija värväsi hänet vuonna 1921 kuriirikseen Irlannin vapaussotaan. Muutama vuosi myöhemmin hän aloitti opinnot Lontoossa yliopistossa, jolloin hän alkoi kiinnostua fasismista.
Poliittisessa kokouksessa Joycen kimppuun kävi kommunisti, joka viilsi hänen kasvojensa oikean puolen auki korvasta suupieleen niin, että siitä jäi näkyvä arpi. Tapahtuma lujitti hänen vihaansa kommunismia kohtaan ja sai hänet omistautumaan sen päävastustajalle, fasismille.
Hyvien puhelahjojensa ansiosta Joyce otettiin vuonna 1932 Britannian fasistiliiton jäseneksi, ja hän osoittautui uskomattoman taitavaksi puhujaksi. Kiivas Joyce joutui kuitenkin pian törmäyskurssille liiton johtajan Oswald Mosleyn kanssa, joka lopulta erotti nuoren kuumakallen puolueesta.
Joyce päättikin perustaa oman, vielä radikaalimman fasistipuolueen. Kun hän vuonna 1939 sitten sai vihiä siitä, että brittiviranomaiset aikoivat pidättää hänet, hän pakeni Saksaan.
Siellä hänen puhelahjoilleen oli kysyntää.
Goebbels: ”Lordi Haw-Haw on nerokas”
Pian sen jälkeen kun William Joyce oli saapunut Saksaan, hänet värväsi Saksan propagandaministeriö, joka uskoi, että hänen oppimansa yläluokan aksentti antaisi hänelle uskottavuutta brittien silmissä.
Radiolähetykset herättivätkin nopeasti huomiota Britanniassa, missä lehdistö antoi Joycelle liikanimen ”Lordi Haw-Haw” juuri hänen liioitellun yläluokkaisen puhetapansa vuoksi.
Briteille suunnatuissa propagandalähetyksissään Lordi Haw-Haw suomi sanallisesti Britannian hallitusta ja yläluokkaa yrittäen vakuuttaa maan työläiset siitä, että heidän poliitikkonsa olivat kelvottomia ja että sota natsi-Saksaa vastaan oli virhe.
Joycen purkaukset huvittivat monia brittejä – eikä vähiten silloin, kun hän imitoi teatraalisesti Winston Churchillia. Pian hänen radiolähetyksiään kuunteli jopa kuusi miljoonaa brittiä.
William Joycesta tuli sodan aikana yksi Saksan propagandaministeriön tärkeimmistä äänistä. Tässä hänet on kuvattu sodan aikana seisomassa huolettoman näköisenä savuke kädessä Berliinin keskustassa.
Saksan propagandaministeri Goebbels oli ihastuksesta lähes suunniltaan:
”Lordi Haw-Haw on nerokas”, hän kirjoitti päiväkirjaansa syyskuussa 1940.
Lähetykset olivat Goebbelsin mukaan täydellinen keino herättää ”kauhua ja paniikkia”.
Britanniassa myös viranomaiset kuuntelivat lähetyksiä mutta kulmiaan kurtistellen: ”En voi olla varma siitä, etteikö Lordi Haw-Haw’n jatkuvalla jankkaamisella olisi huono vaikutus”, totesi BBC:n pääjohtaja, jonka oli pakko myöntää lähetysten olevan yllättävän kekseliäitä.
Huoli oli kuitenkin turha. Vaikka britit huvittelivat kuuntelemalla lähetyksiä, se ei tarkoittanut, että he olisivat olleet Lordi Haw-Haw’n puolella – päinvastoin.
Joyce ei onnistunut radiolähetyksillään jakamaan brittejä vaan antoi heille yhteisen kohteen, jota vihata.
Pako meni täysin mönkään
Kun William Joyce sodan loppupuolella tajusi, että Saksa häviäisi sodan, hän alkoi valmistella pakoa. Hän tiesi liiankin hyvin, että hänelle kävisi huonosti, mikäli britit saisivat vangittua hänet. Siksi hän hankki väärennetyn passin nimellä Wilhelm Hansen.
Pian viimeisen, 30. huhtikuuta 1945 pitämänsä radiolähetyksen jälkeen hän lähti Hampurista pakoon kohti Tanskan rajaa.
- toukokuuta 1945 kaksi brittisotilasta, jotka olivat keräämässä polttopuita metsässä muutaman kilometrin päässä Tanskan rajasta, törmäsivät vaeltajaan. Mies osoitti sauvallaan risuja, joita he eivät olleet huomanneet, ja sanoi heille jotain ranskaksi.
Sotilaat eivät osanneet ranskaa ja kiittivät miestä saksaksi eivätkä kiinnittäneet tähän enää muuten huomiota. Äkkiä mies kuitenkin tokaisi englanniksi: ”Täällä on vielä lisää.”
”Tunnistin heti äänen kuuluvan radiojuontaja William Joycelle Saksan radiosta”, selitti toinen sotilaista myöhemmin.
Hän kertoi heti toverilleen epäilystään ja kysyi mieheltä: ”Ette kai te ole vain William Joyce?”
Tämä sai Joycen – joka ei ollut voinut vastustaa kiusausta jutella maanmiehilleen – hamuamaan jotain taskustaan. Sotilaat ampuivat Joycea välittömästi toiseen pakaraan.
Kun sotilaat tutkivat hänen taskunsa, he löysivät väärennetyn passin lisäksi Saksan armeijan henkilökortin nimellä William Joyce.
Lordi Haw-Haw tuomittiin oikeudenkäynnissä maanpetoksesta Britanniaa vastaan ja hänet hirtettiin 3. tammikuuta 1946.