Syksyllä 1942 puna-armeijan lehden Bloknot Agitatoran kantta koristi tarkka-ampuja Ljudmyla Pavlitshenko. Kuvateksti kuului: "Hän on tappanut 309 saksalaista. Montako sinä?" Tarkoituksena oli paitsi houkutella lisää naisia Neuvostoliiton sotavoimiin, jonka tappiot olivat nousseet pilviin, kannustaa myös miehiä taistelemaan entistä kovemmin saksalaisten torjumiseksi. Eivät kai nämä haluaisi jäädä naista huonommaksi?
Toisen maailmansodan aikana Pavlitshenko nousi kykenevän neuvostoliittolaisen naissotilaan kansikuvatytöksi, jota kommunistipropaganda ylisti. Hänet lähetettiin PR-kiertueelle länsimaihin, ja siellä hän kohtasi ihmetystä, uteliaisuutta ja inhoa.
»Elävä saksalainen saa minut voimaan pahoin» Ljudmyla Pavlitshenko
Neuvostoliitto oli ainoana maana uskaltanut sekoittaa sotavoimiinsa naistaistelijoita. Sitä pidettiin rohkeana kokeiluna
Naissotilaat ammuttiin heti
Natsi-Saksassa koko ajatusta pidettiin mauttomana, ja rintamalla vangiksi jääneet naissotilaat ammuttiin usein suoraan paikan päällä. Saksalaiset eivät ottaneet heitä vakavasti sotilaina.
Pavlitshenkolla puolestaan ei ollut paljon rakkautta natseja kohtaan. Hän oli kuuluisa saksalaisvihastaan: "Voin katsella saksalaisten ruumiita silmää räpäyttämättä, mutta elävä saksalainen saa minut voimaan pahoin".
Pavlitshenko opetteli ampumaan jo nuorena
Ljudmyla Pavlitshenko syntyi 1916 Ukrainassa Kiovan ulkopuolella sijaitsevassa pikkukaupungissa.
Hänen varhaislapsuuttaan leimasi vuoden 1917 vallankumous ja sitä seurannut sisällissota. Isä taisteli punaisten puolella, ja perhe muutti usein.
Teini-ikäisenä Ljudmyla rakasti urheilua ja harjoitteli uintia, purjehdusta ja ampumista. Urheilulajit järjesti Osoaviakim, suosittu kommunistinen vapaaehtoisjärjestö, joka valmisteli nuoria asevoimien palvelukseen. Järjestössä nuoret koulittiin ajattelemaan isänmaallisesti ja vakuutettiin siitä, että heidän maansa tarvitsi heidän palvelustaan.
Ljudmyla Palvitshenko pääsi 25. Tšapajevin kivääridivisioonaan Odessaan.
Ljudmyla oppi nopeasti taitavaksi ampujaksi. Omaelämäkerrallisessa esseessään, joka julkaistiin yhdysvaltalaisessa kommunistilehdessä Soviet Russia Today vuonna 1942, hän kertoo halunneensa nähdä, pystyikö hän ampumaan yhtä hyvin kuin pojat, vaikka oli tyttö. Ja kyllä hän pystyi. Ammuntakilpailussa, jossa oli kaksitoista palkintoa, Ljudmyla vei kaikki kotiin.
Toisen maailmansodan sytyttyä
Seitsemän vuoden koulunkäynnin jälkeen Ljudmyla Pavlitshenko työskenteli jonkin aikaa asetehtaalla sorvarina. Sitten hän alkoi opiskella historiaa ja aloitti väitöskirjan Bogdan Tshmelnytskyjista, ukrainalaisesta poliittisesta ja sotilaallisesta johtajasta 1600-luvulla.
Mutta hänen terveytensä ei ollut vahvinta sorttia, ja hän joutui viettämään aikaa parantolassa Mustallamerellä. Siellä uutinen saksalaisten hyökkäyksestä saavutti hänet. Äkkiä terveempänä hän käveli Odessan värväystoimistoon.
Odessaan tarkka-ampujaksi
Stalinistinen oppi siitä, että naiset olivat yhtä vahvoja kuin miehet, sai monet naiset värväytymään sodan aikana asepalvelukseen. Kaikki komentajat eivät kuitenkaan olleet samaa mieltä, eivät ainakaan sodan alussa. Joidenkin mielestä naisten pitäisi pikemminkin olla sairaanhoitajia – mutta Ljudmyla Pavlitshenkolle se ei käynyt. Lopulta hän onnistui liittymään 25. kivääridivisionaan, joka tunnettiin nimellä Tšapajev.
Saksalaisjoukkoja Odessan liepeillä.
Syksyllä 1941 divisioona taisteli saksalaisia ja romanialaisia vastaan Odessan piirityksessä. Tarkka-ampujana Ljudmylalla oli aina tarkkailija, joka tähysti hänen puolestaan ja laski uhrien määrän. Kun Odessa menetettiin, Ljudmylalle oli laskettu 187 tapettua vihollisia. Luku nousi nopeasti, kun divisioona siirrettiin Sevastopoliin Krimillä.
Ljudmyla Pavlitshenko maatyöläisnaisten seurassa.
Kärsivällinen tarkka-ampuja
Kuten kaikki tarkka-ampujat, Ljudmyla Pavlitshenko ymmärsi, että kärsivällisyys ja kestävyys ovat yhtä tärkeitä kuin ampumataito. Hänen "työpäivänsä" alkoi usein kello neljältä aamulla, ja hän joutui usein viettämään tuntikausia jääkylmässä tai helteisessä piilopaikassa odottamassa vaihtoa. Ljudmyla kuvaili kuinka hän kehitti "helvetillisen kärsivällisyyden", mutta silläkin oli rajansa. Jos hän odotti kolme päivää näkemättä yhtäkään saksalaista, hän oli leiriin palattuaan niin äkäinen, ettei kukaan halunnut puhua hänen kanssaan.
Krimin-aikana Pavlitshenko haavoittui neljä kertaa. Kranaatinsirpale päähän teki hänestä tilapäisesti kuuron. Nyt, 309 "fasistin" henki omallatunnollaan (joista 36 tarkka-ampujaa), Stalinin hallinnon PR-koneisto teki hänestä keulakuvansa.
Pavlitshenko PR-matkalle Amerikkaan
Kuvia ja artikkeleita hänestä levitettiin lehdistöön, ja sotilasjohto päätti lähettää hänet kiertueelle. Ljudmylan oli määrä kerätä länsimaissa tukea sille, että Stalinin liittolaiset avaisivat toisen rintaman Länsi-Eurooppaan, mikä helpottaisi puna-armeijaa idässä. Kuka voisi tehdä sen paremmin kuin valokuvauksellinen naisluutnantti, rinta täynnä mitaleja?
Syksyllä 1942 Ljudmyla matkusti toisen tarkka-ampujan, Vladimir Ptshelintstevin, kanssa Pohjois-Amerikkaan. Suuremman huomion keräsi Pavlitshenko. Kanadan Ontariossa 20 000 ihmistä saapui paikalle häntä katsomaan, ja Washingtonissa presidenttipari Roosevelt otti hänet vastaan.
VIDEO – Kuuntele Ljudmylaa kiertueellaan:
Ljudmyla päätti venäjänkielisen puheensa englanninkieliseen huudahdukseen "Forward to victory!"
Woody Guthrie kirjoitti ylistyslaulun
Folk-muusikko ja kommunisti Woody Guthrie kirjoitti laulun "Miss Pavlichenko" Ljudmylan kunniaksi. Puheessaan Chicagossa Ljudmyla sanoi: "Hyvät herrat, olen 25-vuotias, olen tappanut jo 309 natsihyökkääjää rintamalla. Ettekö te hyvät herrat ole jo tarpeeksi kauan piileskelleet selkäni takana?"
Hän yllättyi ja ärsyyntyi toimittajien kysymyksistä. Saivatko hän ja muut naispuoliset sotilaat käyttää meikkiä kentällä? Kiharsivatko he hiuksiaan? Minkälaisia alusvaatteita he käyttivät univormun alla? Amerikkalaisissa sanomalehdissä toimittajat kirjoittivat, että Miss Pavlitshenkolla pitäisi olla lyhyempi hame ja että hän söi liikaa. Amerikkalaisille sota oli kaukana, Ljudmyla totesi.
Kuuntele Ljudmylaa ylistänyt kappale:
🎶 "Fell by your gun, oh, fell by your gun. More than three hundred Nazis fell by your gun."
Ainoa sotakoulu vain naisille
Neuvostoliittoon palattuaan hän alkoi Stalinin käskyä noudattaen työskennellä uusien tarkka-ampujien kouluttajana. Yhä useammat naiset olivat nyt kiinnostuneet tästä sodankäynnin lajista.
Toukokuussa 1943 perustettiin maailman ensimmäinen ja ainoa naisten sotakoulu Moskovan alueelle. Opiskelijat rakensivat itse kasarminsa ja harjoittelivat vähintään kymmenen tuntia päivässä. He eivät oppineet käsittelemään ainoastaan Mosin-Nagant-kivääriä, joka olisi heidän uskollisin kumppaninsa, vaan myös kevyempiä ja raskaampia konepistooleja ja käsikranaatteja. He harjoittelivat myös pistintaistelua ja painia.
Sodan loputtua Ljudmyla Pavlitshenko jatkoi historian opintojaan. Hän työskenteli tutkimusavustajana Neuvostoliiton laivaston päämajassa ja sen jälkeen sotaveteraanikomiteassa.
Hän kuoli 58-vuotiaana vuonna 1974, ja hänet haudattiin Moskovan Novodevitshin kirkon hautausmaalle kuten niin moni muukin tunnettu neuvostoliittolainen.
Kolme muuta kuuluisaa naista puna-armeijassa:
Marija Oktjabrskaja (1905–44)
Kun Oktjabrskaja sai kuulla miehensä kaatuneen sodassa, hän käytti kaikki säästönsä ostaakseen panssarivaunun, jonka luovutti Puna-armeijalle. Hän koulutti itsensä kuljettajaksi ja mekaanikoksi ja koki tulikasteen lokakuussa 1943. Keväällä hän kuoli, kun häneen osui kranaatinsirpale hänen korjatessaan T-34:aan.
Marina Raskova (1912–42)
Navigoija, taistelulentäjä ja Stalinin ystävä, joka perusti kolme naisten lentuetta toisen maailmansodan aikana. Tunnetuin
on 46. yöpommitusrykmentti, jota saksalaiset kutsuivat "yönoidiksi". Raskova oli toisen yksikön johtaja, mutta kuoli ennen kuin se ehti taisteluihin. Hän syöksyi maahan matkalla Stalingradiin joulukuussa 1942.
Roza Shanina (1924–45)
Shanina oli Pavlitshenkon jälkeen Neuvostoliiton tunnetuin naistarkka-ampuja. Osittain se johtui siitä, että hän kirjoitti kentällä päiväkirjaa, vaikka se oli kielletty. Päiväkirja julkaistiin 1960-luvulla. Shanina oli koulutettu tarkka-ampuja ja johti myöhemmin naistarkka-ampujien yksikköä. Hän kuoli toisen maailmansodan lopussa Itä-Preussin hyökkäyksen aikana.