Belgialaisen Gentin yliopiston arkeologi Birger Sticelbaut ja hänen kollegansa kuvaavat Antiquity-lehdessä julkaistussa artikkelissa, miten he tutkivat metsäaluetta valotutkalla eli lidarilla (light detection and ranging).
Menetelmässä käytetään lennokista lähetettyjä lasersäteitä mittaamaan etäisyyttä maasta lennokkiin. Mittauksella saadaan selville maiseman pienet korkeuserot, ja sen perusteella laaditaankolmiulotteinen kuva metsänpohjasta.
Teknologian apu oli ratkaisevan tärkeää, sillä ilmakuvat eivät läpäise satojen neliökilometrien kokoisen taistelukentän latvustoa, ja maasto on niin vaikeakulkuista, ettei sitä voisi tutkia jalan.
Kartoituksella halutaan suojella metsää
Menetelmä on tähän mennessä auttanut tutkijoita tunnistamaan noin tuhat yksityiskohtaa, kuten tykistöasemia, maahan kaivettuja puolustusasemia ja pommikraattereita.
Löydökset täydentävät historiallisia kertomuksia taistelusta, jonka Hitler käynnisti epätoivoisena yrityksenä kääntää sodan kulku liittoutuneiden edettyä Normandian maihinnousun jälkeen kesäkuussa 1944.
Hyökkäys epäonnistui, ja neljä kuukautta myöhemmin saksalaiset antautuivat.
Arkeologit toivovat, että kartoitus rohkaisisi viranomaisia tunnustamaan alueen sotamuistomerkiksi.
”Sotamuistomerkiksi nimeäminen voisi auttaa suojelemaan aluetta tuhoisilta toimilta, kuten metsän hakkuilta," tutkijat kirjoittavat.