Kuoleman jalkapallo-ottelu: Ukrainalaiset löivät Hitlerin tähdet

Saksan joukot olivat tunkeutuneet Ukrainaan vajaata vuotta aiemmin. Saksalaiset olivat piirittäneet Kiovan jättimäisellä pihtihyökkäyksellä ja vanginneet yli puoli miljoonaa sotilasta, ja sitten kaupunkiin oli asetettu saksalainen hallinto.

Myös leipomot olivat saksalaisten hallinnassa. Leipomoissa oli tehty ennen sotaa leipää kaupunkilaisille, mutta nyt lähes 50 tonnin päivittäinen tuotanto lähetettiin pääosin saksalaisille sotilaille, jotka söivät mahansa täyteen. Ukrainalaiset saivat leivistä sen, mitä saksalaisilta yli jäi, eikä se ollut paljon.

Maalivahti oli katsojien suosikki

Vielä muutama kuukausi aiemmin Nikolai Trusevitš oli kierrellyt pääkaupungin raunioituneita katuja ruokaa etsien. Hän keitti välillä nahkavyöstä soppaa ja jahtasi kaupunkiin jääneitä laihoja rottia, jotta saisi suuhunsa edes jotain syötävää.

Eräänä päivänä Trusevitš istuskeli kahvilassa, kun leipätehtaan johtaja Josif Kordik sattui huomaamaan nälkiintyneen miehen. Tapaaminen muutti Trusevitšin elämän.

Saksalaiset olivat nimittäneet Kordikin leipätehtaan johtajaksi. Hän oli alkujaan kotoisin Määristä nykyisen Tšekin alueelta mutta puhui sujuvaa saksaa. Vuosia Ukrainassa asunut Kordik oli tukeva ja hiljainen mies, jolla oli yksi intohimo ylitse muiden: urheilu.

Tehtaanjohtaja Kordik tunnisti Nikolai Trusevitšin heti, sillä tämä oli ollut kaupungin suosituimman, sittemmin lakkautetun jalkapallojoukkueen Kiovan Dynamon maalivahti.

Ennen sotaa Dynamo oli pelannut Neuvostoliiton korkeimmalla sarjatasolla, ja Trusevitšista oli tullut yleisön suosikki. Kissamaisen notkea ja nopea maalivahti oli monipuolinen ja taitava pelaaja muutenkin.

Trusevitš ei vain heittänyt palloa takaisin joukkuetovereilleen vaan kuljetti usein sitä jaloillaan ja potkaisi pelivälineen vasta sitten kentälle, jotta se kulkeutuisi pitkälle vastustajan puolustusalueelle. Aina iloinen Trusevitš oli tunnettu myös itse kehittämästään voitontanssista.

Yhdessä Kiovan Dynamon muiden pelaajien kanssa Trusevitš venyi ilmiömäisiin saavutuksiin. Vuonna 1935 joukkue sijoittui Neuvostoliiton mestaruussarjassa toiseksi ja vuotta myöhemmin kolmanneksi.

Kiovan Dynamon vannoutunut kannattaja ja urheiluhullu Josif Kordik oli iloisesti yllättynyt tavatessaan Trusevitšin. Tehtaanjohtaja ryhtyi juttelemaan työttömälle maalivahdille, ja lopulta hän tarjosi tälle töitä johtamastaan suuresta leipätehtaasta.

Tehtaanjohtaja pestasi urheilijoita

Trusevitš yllättyi saapuessaan leipätehtaaseen töihin ensimmäistä kertaa. Hän huomasi heti, ettei ollut tehtaan ainoa urheilija. Jauhosäkkien ja vaivauskoneiden keskelle oli koottu suuri joukko ukrainalaisia huippu-urheilijoita.

Kordik oli pestannut töihin uimareita, juoksijoita, nyrkkeilijöitä, pyöräilijöitä, voimistelijoita sekä useita jalkapalloilijoita.

Kordik ei kuitenkaan vaikuttanut kovin kiinnostuneelta urheilijoiden hyvinvoinnista. Tehtaanjohtaja esimerkiksi antoi saksalaisten vartijoiden piestä heitä, ja huhupuheiden mukaan Kordik halusi vain paistatella tunnettujen urheilijoiden loisteessa – aivan kuin teini, joka haaveilee pääsystä idolinsa lähelle.

Jalkapalloilijat saivat kuitenkin luvan temppuilla pallolla lyhyillä tauoillaan, ja niin muut työntekijät kuin saksalaiset vartijatkin ihastelivat heidän kikkojaan. Tehtaanjohtaja oli palkannut Trusevitšin ohella muun muassa edellisen kauden maalikuninkaan Pavel Komarovin sekä suurikokoisen ja väkivahvan hyökkääjän Ivan Kuzmenkon, joka oli harjoitellut potkujaan kolme kertaa tavallista painavammalla pallolla.

Kordik oli antanut työpaikan myös hennolle mutta taitavalle puolustajalle Aleksei Klimenkolle, kokeneelle Mihail Sviridovskille sekä lukuisille muille tunnetuille jalkapalloilijoille.

Tunnetut pelaajat pääsivät töihin leipätehtaaseen, mutta muut kiovalaiset kärsivät. Suuri osa kaupungista oli saksalaisten hyökkäyksen jäljiltä raunioina, ja satojatuhansia kaupunkilaisia oli jo teloitettu tai lähetetty keskitysleireihin.

Nälkä oli kaupunkiin jääneiden pahin vihollinen. Natsit aikoivat nälkiinnyttää paikallisen väestön, ja tuhannet kärsivät aliravitsemuksesta, vaikka miehittäjät eivät kyenneet koskaan estämään täysin ruuan tuontia kaupunkiin.

Kiovalaisten elämä muuttui kuitenkin yhtäkkiä vuoden 1942 kesällä.

Liennytystä musiikilla ja jalkapallolla

Kiovan asukkaat eivät olleet uskoa korviaan, kun kaupungin kaduille alkoi kaikua jazzmusiikkia eräästä suositusta tanssipaikasta.

Saksalaiset olivat hallinneet siihen saakka kaupunkia raaoin ottein, mutta nyt he olivat muuttaneet suunnitelmiaan. Natsit yrittivät liennyttää asukkaiden asenteita niin Ukrainassa kuin Pariisissakin.

Ajatuksena oli, että miehitysvallan vastustuksen vähentyessä Saksa voisi vetää joukkojaan Kiovasta ja lähettää lisää miehiä itärintaman loputtomiin verisiin taisteluihin. Jazz oli osa suunnitelmaa, jolla haluttiin tehdä Kiovasta viihtyisämpi.

Toisena keinona kokeiltiin urheilutapahtumien järjestämistä.

Saksalaiset lahjoittivat hyvän tahdon eleenä rahaa kaupungin uuden jalkapallostadionin viimeistelyyn. He perustivat kaupunkiin myös jalkapallojoukkueen. Joukkueen nimi oli Ruch, ja sen valmentajaksi nimitettiin saksalaismielinen ja juutalaisvastainen urheilutoimittaja.

Muutos saksalaisten toimintatavoissa herätti toivoa leipätehtaan entisissä jalkapallotähdissä. Ruch tarvitsisi vastustajan, joten tehtaanjohtaja Kordik otti yhteyttä saksalaisiin viranomaisiin.

Hän kertoi saksalaisille pestanneensa sattumalta tehtaaseensa useita taitavia jalkapalloilijoita ja ehdotti, että miehet saisivat perustaa jalkapallojoukkueen. Kordikia kuunneltiin, ja hän sai luvan joukkueelleen.

FC Start perustettiin

Kesäkuun alussa vuonna 1942 joukko miehiä kokoontui leipätehtaan numero kolmen viereiseen autotalliin.

Mukana olivat maalivahti Trusevitš, hyökkääjät Komarov ja Kuzmenko, puolustajat Sviridovski ja Klimenko sekä monia muita entisiä Kiovan Dynamon pelaajia.

Miehille oli kerrottu, että he saisivat perustaa jalkapallojoukkueen, mutta heidän innostukseensa sekoittui myös huolta. Pelaajat olivat täysin tietoisia siitä, että urheilutapahtumien salliminen oli osa Saksan uutta propagandaa, ja natsien juoksupojiksi ryhtyminen arvelutti heitä.

Toisaalta he kaikki rakastivat jalkapalloa täydestä sydämestään ja ajattelivat, että ottelut voisivat tuoda hieman iloa kovia kokeneiden kiovalaisten elämään.

Trusevitš asteli keskustelun kuluessa miesten keskelle. Hänellä oli mukanaan paperipussi, josta paljastui yksitoista käyttämätöntä pelipaitaa.

Maalivahti kertoi paitojen löytyneen eräästä varastosta. Kukaan ei tiennyt, minkä seuran paitoja pussista paljastuneet punaiset asut olivat olleet, mutta ainakaan ne eivät olleet Kiovan Dynamon. Se oli kuitenkin sivuseikka.

”Meillä ei ole aseita”, maalivahti Trusevitš sanoi levittäessään pelipaidat autotallin lattialle, ”mutta me voimme taistella voitosta jalkapallokentällä. Me puemme peleihin ylle nämä asut, ja vihollinen tulee huomaamaan, etteivät he kykene kukistamaan näitä värejä.”

Lyhyt puhe oli täynnä tunnetta. Kun miehet lähtivät autotallista, he olivat valmiit taistelemaan saksalaisten kanssa jalkapallokentällä. Joukkue sai nimekseen FC Start.

FC Startin maine kasvoi

Ensimmäinen jalkapallo-ottelu vihellettiin käyntiin 7. kesäkuuta 1942. Kentällä olivat vastakkain Ruch ja FC Start. Ruchin saksalaismieliset pelaajat olivat saaneet riittävästi syötävää ja aikaa harjoitella.

FC Startin pelaajat eivät olleet lähelläkään entistä kuntoaan, mutta he tunsivat taistelevansa suuremman asian puolesta. Peli päättyi FC Startin voittoon 7–2.

Ottelu oli voittoputken ensimmäinen. Leipomon joukkue kohtasi seuraavassa pelissä saksalaisten puolella taistelleiden unkarilaisten sotilaiden joukkueen ja voittivat sen 6–2. Sitten FC Start kukisti romanialaisista sotilaista koostuvan joukkueen peräti 11–0.

Seuraava voitto 6–0 saatiin saksalaisista. FC Start kohtasi pian toisenkin unkarilaisen joukkueen, eikä vastustajilla ollut taaskaan mitään mahdollisuuksia. Lopputulos oli 5–1 ja toisessa kohtaamisessa 3–2.

FC Startin voittoisa maine levisi pian ympäri Kiovaa. Kaduilla ja kahviloissa puhuttiin kaupungin sankareista, jotka kukistivat helposti niin unkarilaiset, romanialaiset kuin saksalaisetkin sotilaat. Seuraavien otteluiden pääsyliput olivat haluttuja, ja aina kun FC Start pelasi, jono mutkitteli stadionilta pitkälle kadulle asti.

Saksalaiset miehittäjät eivät olleet yhtä innoissaan. Jalkapallo-otteluiden oli tarkoitus vakauttaa oloja ja tehdä ukrainalaisista myötämielisempiä Hitlerille. Saksalaiset upseerit olivat katselleet ensimmäisiä otteluja hymyillen ja taputtaneet hillitysti, kun FC Start teki maalin. Hymyt alkoivat kuitenkin vähitellen hyytyä.

FC Startin ottelut olivat muodostumassa saksalaisten silmissä ukrainalaisten kansallistunteen näytöksiksi, ja niiden uskottiin kiihdyttävän vastarintaa miehitysvaltaa kohtaan.

6. elokuuta 1942 ukrainalaiset voittivat Luftwaffen sotilaista koostuvan Flakelfin peräti 5–1. Saksalaiset olivat saaneet tarpeekseen: toistuvia nöyryytyksiä ei enää hyväksytty, ja FC Startin pelaajia piti rankaista välittömästi.

Kiovan näyteikkunoihin, valopylväisiin, seiniin ja aitoihin ilmestyi julisteita, joissa luki ”Uusintaottelu! Kosto!” Ilmoitus oli painettu natsien viralliselle harmaalle paperille, ja siinä kerrottiin saksaksi ja ukrainaksi, että FC Start pelaisi uusintaottelun Flakelfia vastaan. Flakelfia vahvistettaisiin vielä kokeneilla pelaajilla.

Erotuomariksi tuli SS-upseeri

FC Start kohtasi saksalaiset sotilaat aurinkoisena päivänä 9. elokuuta 1942 vain 72 tuntia edellisen ottelun jälkeen. Tuhannet ukrainalaiset saapuivat stadionille aavistellen, että saksalaiset ottaisivat pelin paljon vakavammin kuin edellisen kohtaamisen.

Stadionille vievän kadun varrella oli saksalaisia vartijoita ja ärhäköitä saksanpaimenkoiria, ja katsomossa seisoi sotilaita ja poliiseja pamppuineen ja ladattuine konepistooleineen. Ilmapiiri oli painostava, mutta tunnelma alkoi kohota katsojien kerääntyessä hiljalleen stadionille.

Sieltä täältä alkoi kaikua rytmikkäitä voitonhuutoja ja ukrainalaisia kannustuslauluja. Katsomon jännittynyt tunnelma välittyi aina pukuhuoneeseen asti, jossa leipätehtaan pelaajat valmistautuivat peliin.

Kun pukuhuoneen oveen koputettiin ja sisään astui mustiin pukeutunut SS-upseeri, kaikille oli selvää, miten tärkeänä saksalaiset pitivät ottelua. Mies silmäili hetken ukrainalaispelaajia ja totesi sitten virheetöntä venäjää puhuen:

”Olen illan jalkapallo-ottelun erotuomari. Tiedän, että teillä on vahva joukkue. Kehotan teitä noudattamaan pelikentällä kaikkia sääntöjä. Lisäksi teidän on tervehdittävä vastustajaa ennen ottelun alkua meidän tavallamme.”

SS-upseeri puhui rauhalliseen sävyyn, mutta hänen vierailunsa sai ukrainalaiset hermostumaan entisestään. SS-mies erotuomarina ei ollut hyvä merkki, eikä tilannetta helpottanut se, että tämä oli vaatinut Startin pelaajia kohottamaan oikean kätensä ja huutamaan ”Heil Hitler” ennen uusintaottelun alkamista.

Ukrainalaisten pukuhuoneessa puhkesi erimielisyyksiä heti SS-upseerin poistuttua paikalta. Jotkut pelaajista halusivat luovuttaa jo ennen ottelun alkamista.

Toisten mielestä FC Startin pitäisi hävitä tahallaan, mutta osa oli vahvasti sitä mieltä, että upseerin vierailu pitäisi unohtaa ja ottelu pelata samalla innolla, jolla oli lähdetty aiempiinkin peleihin.

Pukuhuoneessa alkoi kova kuhina, kun siellä ramppasi pelaajien ja vartijoiden lisäksi stadionin johtoa ja kaupunginhallituksen jäseniä toivottamassa onnea ja kertomassa oman näkemyksensä tulevan pelin strategiasta.

Muutamaa minuuttia ennen ottelua pukuhuoneen ovi kuitenkin suljettiin, ja FC Startin pelaajat saivat keskittyä hetken rauhassa ristiriitaisine ajatuksineen ottelun alkuvihellyksen lähestyessä.

Ukrainalaiset huusivat oman iskulauseensa

FC Startin pelaajat lähtivät pukuhuoneesta hiukan ennen kello viittä, ja he juoksivat kentälle ukrainalaisten poliisien saattamina.

Katsomo oli täpötäynnä, ja katsojat tönivät ja runnoivat toisiaan nähdäkseen jalkapallosankarinsa mahdollisimman hyvin. Aseistautuneet SS-sotilaat vartioivat saksalaisia kunniavieraita.

FC Startin pelaajat silmäilivät katsomoon, jonka pitkä sivu oli täpötäynnä saksalaisia sotilaita.

Uusilla pelaajilla vahvistettu Flakelf-joukkue marssi hetkeä myöhemmin ruohokentälle, ja pelaajat asettuivat ukrainalaisten oikealle puolelle.

Sitten kaikki saksalaiset pelaajat kohottivat samanaikaisesti oikean kätensä yläviistoon ja huusivat yhteen ääneen ”Heil Hitler”.

Sitten oli FC Startin tervehdyksen vuoro. Kaikki yksitoista pelaajaa seisoivat päät alas painettuina. Katsojien huutelu vaimeni odottavaksi hiljaisuudeksi. Ukrainalaiset pelaajat nostivat hitaasti kätensä. Katsojat tuijottivat pelaajia vaitonaisina, mutta kädet pysyivät kohotettuina.

Sitten pelaajat huusivat keuhkojensa pohjasta: ”Fizkult-ura!” Se oli perinteinen venäläinen kannustushuuto, joka tarkoittaa ”eläköön urheilu”.

Saksalaiset upseerit vilkuilivat toisiaan hermostuneina, kun katsomossa riemuittiin. Sitten erotuomari vihelsi ottelun käyntiin.

VIDEO – Näe pelaajat ja FC Startin stadion:

Maalivahtia potkaistiin päähän

FC Startilla ei ollut valmentajaa, mutta jokainen pelaaja tiesi tarkasti paikkansa ja roolinsa kentällä. Miehet asettuivat heti jo Kiovan Dynamossa oppimaansa taktiseen muodostelmaan. Taktiikasta ei ollut kuitenkaan apua ottelun ensi minuutteina.

Fyysisesti vahvat saksalaiset taklasivat ukrainalaisia armotta, eikä tuomari juuri puuttunut peliin vihellyksillään. FC Startilla ei ollut vaihtopelaajia, joten mahdolliset loukkaantumiset olisivat olleet kohtalokkaita.

Kymmenennellä minuutilla saksalaispelaaja murtautui ukrainalaisten puolustuksen läpi ja jatkoi suoraan kohti Trusevitšin maalia. Tämä heittäytyi pelottomasti kohti palloa ja sai sen käsiinsä saksalaispelaajan edestä.

Saksalainen ei kuitenkaan aikonutkaan pysähtyä vaan potkaisi Trusevitšiä suoraan päähän. Maalivahti menetti potkusta tajuntansa muutamaksi minuutiksi ja oli herätessään sekava. Koska FC Startilla ei ollut vaihtopelaajia, Trusevitšin täytyi kuitenkin jatkaa ottelua.

Trusevitš oli yhä poissa tolaltaan, kun saksalaiset hyökkäsivät parin minuutin päästä. Hän heittäytyi pallon perään väärään aikaan, ja saksalaiset tekivät ensimmäisen maalin.

Ukrainalaiset olivat neuvottomia. Vastustajan puolustuksen läpi oli hankala murtautua, sillä saksalaiset potkivat armotta jaloille, eikä FC Startin pelaajilla ollut säärisuojia.

Lopulta FC Start sai maalipaikan. Väkivahva Ivan Kuzmenko sai pallon lähellä keskiympyrää. Hän kuljetti palloa muutaman askeleen ja laukaisi sitten noin 30 metrin päästä kohti maalia.

Pallo lensi saksalaisten puolustajien ja maalivahdin ohi maaliin, ja katsojat puhkesivat riemuun. FC Start oli tasoittanut pelin.

FC Startin ensimmäisen maalin jälkeen joukkueen taktinen ylivoima alkoi näkyä kentällä. Ukrainalaiset alkoivat liikutella palloa entistä nopeammin, ja pallo potkaistiin Makar Gontšarenkolle kentän vasemmalle laidalle.

Vikkelä hyökkääjä ei ollut joukkueen vahvin kaukolaukauksissa, mutta hän väisti edetessään ketterästi kaksi taklausta ja sai lopulta oikeastaan vain siirtää pallon maaliin jalallaan.

Gontšarenko nousi huomion keskipisteeksi vielä uudelleen ennen puoliaikaa. Hän sai pitkän syötön puolustajalta ja pysähtyi hetkeksi kokonaan välttääkseen paitsion. Sitten hän käänsi katseensa kohti maalia ja lähetti pallon liikkeelle täydellisellä laukauksella.

Pallo kiisi Kuzmenkon tasoitusmaalin tapaan puolustajien ohi ja aina maaliverkon perille saakka. FC Start johti 3–1, kun erotuomari vihelsi ensimmäisen puoliajan päättyneeksi.

Hyökkääjä nöyryytti saksalaisia

FC Start oli aloittanut paremmin kuin joukkue oli uskaltanut edes toivoa, ja yleisö oli ratketa riemusta pelaajien palatessa kentälle.

Katsomossa laulettiin, huudettiin ja tanssittiin, ja saksalaissotilaat joutuivat muodostamaan ketjuja pitääkseen villiintyneen yleisön pois kentältä.

FC Startin peli sujui hyvin myös toisella puoliajalla. Katsomon meteli peitti pelaajien huudot alleen, mutta he olivat täynnä adrenaliinia ja voitontahtoa.

Ukrainalaiset tekivät vielä kaksi maalia, ja peli alkoi loppuvihellyksen lähestyessä muistuttaa näytösottelua.

Nuori hyökkääjä Klimenko esimerkiksi kuljetti pallon koko puolustuksen läpi ja harhautti vielä maalivahdinkin. Sitten hän jatkoi maaliviivalle – ja pysähtyi.

Hän ei sysännyt palloa maaliviivan yli vaan kääntyi ja potkaisi sen takaisin peliin kentälle nöyryyttääkseen saksalaisia.

FC Start voitti ottelun selkein numeroin 5–3. Saksalaiset oli häväisty perin pohjin.

Ukrainalaisten pukuhuoneessa tunnelma ei ollut kuitenkaan lainkaan niin riehakas kuin katsomossa. Voitonriemun hälvettyä huoli alkoi painaa FC Startin pelaajia, ja he tyytyivät vain kättelemään toisiaan.

Sitten voitokas joukkue poistui stadionilta kaikessa hiljaisuudessa. Ulkona kajahteli hajanaisia varoituslaukauksia, kun saksalaiset sotilaat yrittivät pitää juhlivia ihmisjoukkoja kurissa.

Sekasorto pakotti FC Startin pelaajat pohtimaan voittonsa seurauksia. He pelkäsivät, etteivät saksalaiset sietäisi Flakelf-joukkueensa nöyryyttämistä. Pelaajat miettivät, olisiko heidän kuitenkin pitänyt hävitä ottelu tahallaan.

Pelaajista tuli Kiovan sankareita

Arkinen aherrus jatkui leipätehtaassa ottelun jälkeen entiseen tapaan. Tehtaan seinien ulkopuolella asiat olivat kuitenkin muuttuneet. FC Startin pelaajat olivat kiovalaisten sankareita.

Kaupunkilaiset pysähtyivät juttelemaan pelaajien kanssa kadulla, taputtelivat heitä olalle ja pihistivät miehille ruokaa, jotta joukkue pysyisi terveenä ja vahvana ja kykenisi lyömään saksalaiset uudestaan.

Voitto oli antanut Kiovan asukkaille syyn olla ylpeitä ja rohkeita. Saksalaiset miehittäjät eivät loppujen lopuksi olleetkaan voittamattomia.

Pari päivää myöhemmin Trusevitš ja muut FC Startin pelaajat olivat leipomossa tavallisissa töissään, kun portille ilmestyi Gestapon sotilaita. Upseerit kävelivät Kordikin toimistoon ja odottava hiljaisuus laskeutui tehtaaseen. Sitten toimiston ovi aukesi, ja pelaajat kutsuttiin yksi kerrallaan toimistoon.

Toimistossa pelaajia odotti Gestapon upseeri. Kordikia ei näkynyt missään. Pelaajat lähetettiin suoraan ulkona odottaneeseen pakettiautoon, jolla heidät kuljetettiin Gestapon päämajaan Korolenkonkadulle.

Seuraavan kolmen viikon ajan pelaajia kuulusteltiin ja kidutettiin järjestelmällisesti, kun saksalaiset yrittivät saada heidät tunnustamaan vakoilun ja miehitysvallan vastaisen sabotaasin.

Hyökkääjä Nikolai Korokith murtui ja tunnusti toimineensa menneisyydessään kommunistisen turvallisuuspalvelun NKVD:n upseerina.

Korokithia kidutettiin ja pahoinpideltiin julmasti taukoamatta, ja hän kuoli 20 päivää pidätyksensä jälkeen. Muut pelaajat vietiin Syretsin keskitysleirille Kiovan lähistölle.

Keskitysleiriä johti sadisti

Hellesää oli tukahduttava, kun FC Startin pelaajat saapuivat Syretsiin vuoden 1942 syyskuussa.

Poikkeuksellisen kuuma kesä oli tehnyt keskitysleiristä tautien ja kurjuuden noidankattilan. Saksalaiset eivät piitanneet leirin hygieniasta.

Vangit asuivat ilmastoimattomissa parakeissa, ja saivat päivittäin ruuakseen 150–200 grammaa vanhaa leipää. Työpäivä alkoi aamuneljältä, ja rankka ruumiillinen työ jatkui iltakuuteen.

Leiriä johti SS-upseeri Paul Otto Radomski, joka oli tunnettu äärimmäisestä julmuudestaan. Vangit joutuivat kestämään päivittäin pieksemistä, piiskaamista ja sadistista nöyryyttämistä, ja heidän piti esimerkiksi ryömiä maassa vanginvartijoiden huvitukseksi.

Radomski rankaisi vankeja henkilökohtaisesti, jos joku oli liian sairas pakkotyöhön tai ei totellut käskyä silmänräpäyksessä. Sairaita vankeja haudattiin elävänä maahan, ja vankeja pantiin kiipeämään puuhun, josta heidät ammuttiin alas.

FC Startin pelaajat olivat hyvässä kunnossa, joten he kestivät karuja oloja aluksi muita vankeja paremmin. Joukkueessa oli yhä hyvä henki, ja pelaajat yrittivät pysytellä yhdessä ja tukea toisiaan. Vankeja piinattiin kuitenkin koko ajan sekä ruumiillisesti että henkisesti, ja heitä rankaistiin sattumanvaraisesti ja varoittamatta.

Joka kolmas vanki ammuttiin

Ukrainan vastarintaliikkeen jäsenet räjäyttivät 23. helmikuuta 1943 suuren tehtaan Kiovan lähistöllä. Pommi-isku oli saksalaisille isku vasten kasvoja, ja kostotoimet olivat armottomia.

Radomski päätti seuraavana päivänä, että joka kolmas Siretsin pakkotyövanki teloitettaisiin kostoksi ukrainalaisten sabotaasista.

FC Startin pelaajat asettuivat riviin siinä missä muutkin vangit. Heidän vaatteensa olivat riekaleina, ja jääkylmä tuuli piiskasi miehiä, kun he kuuntelivat vartijoiden lumeen iskeytyvien nahkasaappaiden narinaa takanaan.

Vankeja iskettiin maahan ja ammuttiin näennäisen satunnaisessa järjestyksessä. Kuvion toistuessa vangit tajusivat, että saksalaiset aikoivat teloittaa joka kolmannen vangin. Riveissä seisovat vangit pystyivät laskemaan, mikä tulisi olemaan heidän kohtalonsa.

Pian myös Ivan Kuzmenko kuuli vartijan askeleet takanaan. Tavallista painavamman pallon kanssa harjoitellut kookas mies oli enää vain varjo entisestään.

Vartijoiden täytyi silti lyödä Kuzmenkoa kiväärinperällä neljästi ennen kuin tämä kaatui. Hänen yrittäessään vielä kammeta itseään pystyyn häntä ammuttiin takaraivoon.

Sitten oli nuoren hyökkääjän Klimenkon vuoro. Juuri hän oli nöyryyttänyt saksalaisia potkaisemalla pallon maaliviivalta takaisin peliin. Nuorukainen kaatui maahan ensimmäisestä iskusta, ja sitten kajahti jälleen laukaus.

Nahkasaappaiden narina lumella jatkui, ja kohta vartijat seisoivat Trusevitšin takana. Teloitusten silminnäkijä kertoi myöhemmin, että maalivahti Trusevitš kaatui ensin maahan mutta onnistui nousemaan heti ylös ja huutamaan uhmakkaan iskulauseen ”Krasnyi sport ne umrjot” – punainen urheilu ei kuole koskaan. Saksalaisvartija ampui Trusevitšin seisaaltaan kuoliaaksi.