Korkea-arvoisin natsijohtaja, jonka kuolemaa ei ole voitu vahvistaa ja jota ei ole myöskään saatu oikeuden eteen, oli Heinrich Müller.
Hän oli natsi-Saksan salaisen poliisin Gestapon johtaja vuosina 1939–45 ja keskeinen hahmo holokaustin toteuttamisessa.
Müller osallistui muun muassa vuonna 1942 Wannseen konferenssiin, missä käsiteltiin Euroopan juutalaisten kansanmurhan toimeenpanoa.
Müller nähtiin viimeisen kerran 1. toukokuuta vuonna 1945 Hitlerin bunkkerissa Berliinissä. Hitler oli tehnyt itsemurhan päivää aiemmin puna-armeijan vyöryessä kohti Berliiniä.
Hitlerin lentäjä Hans Baur on kertonut Müllerin todenneen: ”Tiedämme venäläisten menetelmät. Minulla ei ole pienintäkään aikomusta jäädä venäläisten vangiksi”. Tähän päättyvät Müllerin jäljet.
Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelun vuonna 2001 julkistamista asiakirjoista käy ilmi, että liittoutuneet etsivät Mülleriä sinnikkäästi toisen maailmansodan jälkeen.
Müllerin perhettä seurattiin, ja vuonna 1947 agentit penkoivat Müllerin entisen rakastajattaren asunnon löytääkseen jonkin johtolangan.
Asiakirjojen mukaan Müllerin kohtalon selvittämistä vaikeutti osaltaan tämän nimi, joka on Saksassa hyvin yleinen.
Eri lähteiden mukaan Müller nähtiin sittemmin loikkarina Moskovassa, pakosalla Panamassa ja joukkohaudassa Berliinissä, mutta mitään väitteistä ei ole voitu todentaa.