”Lähitulevaisuudessa Euroopan rannikoihin kohdistuu vakava vihollisen maihinnousun uhka”, kirjoitti Adolf Hitler ohjeistuksessaan lähimmille alaisilleen 23. maaliskuuta 1942.
Edellisenä vuonna Hitler oli käynnistänyt mittavan hyökkäyksen Neuvostoliittoon, ja nyt hän pelkäsi, että operaatio pitkittyisi ja vaatisi niin paljon joukkoja, että Saksan olisi vaikea puolustaa miehittämäänsä Länsi-Eurooppaa.
Erityisesti Hitler pelkäsi brittien ja amerikkalaisten maihinnousua Atlantin rannikolle, sillä se johtaisi Saksan uuvuttavaan kahden rintaman sotaan.
Atlantin valli:
Hitlerin ratkaisu oli Atlantin valli – valtava linnoitusrakennelma, joka levittäytyi noin 3 500 kilometrin pituudelle Euroopan länsirannikolle Espanjasta Pohjois-
Norjaan.
Se ei ollut yhtenäinen muuri vaan siihen kuului noin 15 000 puolustusasemaa, bunkkeria, tykkipatteria, miinakenttää ja estettä rannikolla. Painopiste oli paikoissa, joihin Hitler uskoi liittoutuneiden hyökkäyksen kohdistuvan, eli satamissa, sotilaallisissa kohteissa ja tärkeissä tehtaissa.
Atlantin valli ei kuitenkaan saanut suurta merkitystä sodan aikana. Lisäksi se oli heikko ja siinä oli paljon aukkoja, ja kun liittoutuneet nousivat maihin Normandiassa 6. kesäkuuta 1944, he murtautuivat vallista läpi muutamassa tunnissa.
”Ei tarvinnut kuin vilkaista Normandian puolustusta nähdäkseen, miten surkea se oli”, saksalainen sotamarsalkka Gerd von Rundstedt totesi sodan jälkeen.
RAKENTAMINEN
Kesäkuussa 1941 Hitler määräsi perustamaan puolustusasemia Englannin kanaalin saarille pystyäkseen torjumaan Englannin mahdollisen hyökkäyksen. Seuraavana vuonna Hitler päätti vahvistaa puolustusta lännestä tulevia hyökkäyksiä vastaan ja aloitti Atlantin vallin rakentamisen.
Työstä huolehti pioneeriyksikkö Organisation Todt, joka käytti tunnetusti orjatyövoimaa. Vallia rakentamassa olleista noin 250 000 henkilöstä useimmat olivat keskitysleirivankeja tai pakkotyöläisiä Saksan miehittämistä maista.
