Hitler tilasi Kolmannelle valtakunnalle kansanauton
Hitler määräsi vuonna 1937 Ferdinand Porschen kehittämään auton, jonka kilohinta oli alempi kuin voin. Kansan piti päästä nauttimaan maan 4 000 kilometristä moottoritietä. Tehtävä onnistui, mutta kansa sai autonsa vasta, kun Kolmas valtakunta murtui.

Natsi-Saksan valtakunnankansleri täytti 50 vuotta 20.4.1939. Tässä hän on Himmlerin kanssa Ferdinand Porschen antamassa lahja-autossa.
Hitler halusi päihittää Henry Fordin
Ferdinand Porsche ja Adolf Hitler tapasivat Hotel Kaiserhofissa Berliinissä vuonna 1934. Porsche oli haaveillut suunnittelevansa kaikelle kansalle sopivia autoja, traktoreita ja jopa urheiluautoja.
Hitler puolestaan halusi saattaa uuden, 4 000 kilometrin pituisen moottoritieverkostonsa koko Saksan kansan käyttöön – mutta kansalla ei ollut varaa ostaa Mercedestä tai BMW:tä.
Hitler ihaili menestynyttä yhdysvaltalaista autoalan uranuurtajaa Henry Fordia ja toivoi edullisesta ja luotettavasta T-Fordista saksalaista versiota, joka tarjoaisi kaikille kolmannen valtakunnan kansalaisille mahdollisuuden nauttia vapaudesta ja teknologisesta kehityksestä. Auton piti vakuuttaa saksalaiset kansallissosialismin erehtymättömyydestä.
Porsche oli muutamaa vuotta aiemmin pyöritellyt piirustuksia autosta, joka ei maksaisi kuluttajalle enempää kuin päivittäinen voiannos – kilohinnassa laskettuna – mutta hänen todellinen intohimonsa oli rakentaa tehokkaita kilpa-autoja, jotka puolestaan maksaisivat melkoisesti. Kun itse Führer painosti, Porschen oli pakko keskittää voimansa hankkeeseen, josta syntyisi kansanauto.
Tapaamisessa Hotel Kaiserhofissa Hitler osoitti avoimesti olevansa kiinnostunut edullisesta autosta ja asetti sille vielä konkreettisia vaatimuksia: sen oli oltava nelipyöräinen, moottorin tuli olla kolmisylinterinen ilmajäähdytteinen 30 hevosvoiman dieselmoottori ja hinnan oli oltava alle 1 000 markkaa, julisti Hitler.
Hän antoi Porschelle tehtäväksi jatkaa suunnittelytyötä ja esitellä aikaansaannoksiaan Saksan autoteollisuuden liitolle RDA:lle. Kesti kuitenkin vielä pari vuotta, ennen kuin prototyyppi valmistui, joten Hitler ei juurikaan ehtinyt hyödyntää sitä natsipropagandassaan.
Muutkin halusivat mukaan
RDA:n jäsenten joukossa levisi huoli siitä, oliko Ferdinand Porsche saanut Hitlerin silmissä erityisaseman. Hienovaraisesti mutta sinnikkäästi he pyrkivät rajoittamaan Porschen roolia niin, että muutkin autonvalmistajat pääsisivät osallistumaan Führerin toiveiden täyttämiseen – ja korjaamaan siitä saatavia voittoja.
He halusivat soveltaa Porschen ajatuksia olemassa olevan teollisuuden tuotannossa ja ryhtyivätkin vaatimaan Porschelta valmista mallia jo puolen vuoden kuluessa.
Porschen pajalla Stuttgartissa määräaika aiheutti valtavat paineet kymmenkunnan työntekijän keskuudessa. He laskivat ja piirsivät, mutta vaikka mitä olisi tehty, tuotantokustannuksia ei saatu painettua alle 1 000 markan, vaan hinta nousi aina vähintään 1 500 markkaan.
Hitler piti kuitenkin sitkeästi kiinni hintavaatimuksestaan – alle 1 000 markalla sai tuolloin keskikokoisen moottoripyörän, mutta Hitler halusi ihmisten voivan ostaa samalla rahalla auton.
Kaiken kukkuraksi Hitlerin nähtyä piirustukset hän ei ollut vakuuttunut auton tietuntumasta ja suhtautui epäillen auton myöhemmin klassiseksi muodostuneeseen pyöreään ja aerodynaamiseen ulkomuotoon.