Albert Speer aloitti vuonna 1930 nopean uranousun Hitlerin suurellisten arkkitehtonisten ideoiden toteuttajana. Kun rakentaminen pysähtyi sodan sytyttyä, Hitler teki hänestä Saksan varusteluministerin.
Vaikka Speerille on epäilemättä ollut selvää, että hän työskenteli yhdelle historian julmimmista hallinnoista, hän pysyi Hitlerin rinnalla viimeiseen asti – vielä silloinkin, kun kaikille oli selvää, että Saksa oli hävinnyt sodan.
Mikä sitten sai lahjakkaan arkkitehdin myymään sielunsa Hitlerille?
KUNNIANHIMO
Speer voitti Hitlerin suosion onnistuneella arkkitehtuurillaan Nürnbergin puoluepäivillä.
Unelmatyö toisi nimeä ja kuuluisuutta
Albert Speer tuli arkkitehtiperheestä ja valmistui itse arkkitehdiksi vuonna 1927. Huonon taloustilanteen vuoksi töitä ei kuitenkaan löytynyt.
Speer lähetti ehdotuksen natsien vuoden 1933 puoluepäivien kokouspaikan suunnitelmaksi, ja kun Hitler näki suunnitelman, hän palkkasi Speerin välittömästi.
Hitlerin pääarkkitehtina Speer sai rajattoman budjetin, jolla toteuttaa Führerin huimimmatkin fantasiat.
Speer toivoi, että sodasta huolimatta hänen työnsä toisivat hänelle ammatillista näkyvyyttä ja tunnustusta.
VIEHTYMYS
Speer oli usein nähty vieras Hitlerin Berchtesgadenin talossa.
Hitlerin ”taika” lumosi Speerin
Speer oli ensimmäistä kertaa kuuntelemassa Hitleriä joulukuussa 1930 ja ihastui heti tämän suurista ideoista. Pian hän liittyi natsipuolueeseen.
”En valinnut NSDAP:ta vaan halusin seurata Hitleriä, jonka taikavoima vangitsi minut heti hänet nähdessäni”, Speer kirjoitti muistelmissaan.
Tunne oli molemminpuolinen, ja Speer pääsi Hitlerin sisäpiiriin.
”Jos Hitlerillä ylipäänsä oli ystäviä, minä olin heistä varmasti yksi läheisimmistä”, Speer sanoi Nürnbergin oikeudenkäynnissä.
VALLANHIMO
Speer vieraili usein asetehtailla tapaamassa niiden työntekijöitä. Kuva on vuodelta 1944.
Organisointikyky toi valtaa
Speer osasi muutakin kuin piirtää rakennuksia. Sen hän todisti, kun Hitler nimitti hänet vuonna 1942 varusteluministeriksi, jonka vastuulla oli muun muassa armeijan asetarviketuotanto.
Uusi varusteluministeri ei pettänyt odotuksia, ja hänen johdollaan Saksan sotatuotanto kaksinkertaistui.
Speer nautti asemastaan yhtenä Saksan vaikutusvaltaisimmista miehistä.
”Turmelluin ja päihdyin halusta käyttää valtaa, ohjailla ihmisiä ja saada viimeinen sana tärkeissä päätöksissä”, hän kuvaili myöhemmin.
SYYLLISYYS
Historioitsijoiden arvion mukaan pelkästään V-2-rakettien tuotannossa kuoli 10 000 työläistä.
Liian myöhäistä perääntyä
Speerin saavutukset varusteluministerinä huomattiin niin Saksassa kuin muuallakin, eikä hän olisi enää pystynyt salaamaan syyllisyyttään eroamalla.
Hän käytti esimerkiksi pakkotyövoimaa aseteollisuudessa, mikä on kansainvälisen oikeuden mukaan rikos.
Vuonna 1944 Speerin asetehtailla raatoi 500 000 keskitysleirivankia, ja esimerkiksi Dora-Mittelbaun keskitysleirin 60 000 vangista 20 000 kuoli pakkotyössä.
Speer tuomittiin Nürnbergin oikeudenkäynnissä rikoksistaan 20 vuodeksi vankeuteen.
TULEVAISUUS
Sotamarsalkka Wilhelm Keitel allekirjoitti Saksan antautumisen 8. toukokuuta 1945.
Varustelun piti turvata oma ura
Vaikka Speer tiesi sodan loppupuolella, että Saksa tulisi varmasti häviämään sodan, hän jatkoi empimättä työtään.
Hän halusi tehdä Saksasta niin vahvan, että liittoutuneet luopuisivat vaatimuksesta Saksan ehdottomasta antautumisesta.
Eikä Speer luovuttanut vielä Hitlerin kuoltuakaan, kun hän sai ministerin paikan Hitlerin seuraajan Dönitzin hallituksessa.
Speer toivoi neuvotellun rauhan turvaavan hänen asemansa sodan jälkeisessä Saksassa – mutta se toive mureni, kun Saksa antautui ehdoitta 8. toukokuuta 1945.