Vastarintaa viiniviljelmillä
Kun saksalainen miehittäjä tunkeutui Ranskan viinitilojen ja ravintoloiden viinikellareihin hienoimpien vuosikertaviinien toivossa, viininviljelijät ryhtyivät henkensä kaupalla suojelemaan kansallisaarretta.

Saksan armeija etsi järjestelmällisesti ranskalaisten parhaita
vuosikertaviinejä.
Marsalkka Hermann Göring oli loistavalla tuulella matkatessaan kohti Pariisia heinäkuun 14. päivänä 1940.
Saksa oli miehittänyt koko Pohjois-Ranskan ja Atlantin rannikon, ja Ranska oli antautunut kesäkuun 22. päivänä. Göring oli käskenyt autonkuljettajaansa ajamaan viineistään kuuluisaan pariisilaisravintolaan La Tour d’Argentin.
Saapuessaan ravintolaan Göring huudahti innoissaan:
”Haluan nähdä viinikellarin, ja varsinkin vuoden 1867 viinit!”
Tour d’Argentin 100 000 pullon viinikellari ja varsinkin sen vuosikerta 1867 olivat maailmankuuluja.
Ravintolanjohtaja Gaston Masson vei vieraansa kellariin, mutta ainuttakaan pulloa kuulua vuosikertaa ei löytynyt.
Masson oli ennakoinut tilanteen. Heti Saksan hyökättyä Ranskaan hän oli kerännyt yhteen kellarisaliin 20 000 pulloa varaston parhaita viinejä – myös Göringin himoitsemat kuuluisat vuoden 1867 viinit – ja muurannut ne poikansa kanssa turvaan väliseinän taakse.
Göring oli pettynyt ja vihainen. Hän antoi alaisilleen käskyn pakko-ottaa kaikki viinikellarin 80 000 viinipulloa.
Tuosta tapauksesta alkoi ranskalaisten omaisuuden järjestelmällinen ryövääminen.
Miehittäjän oikeudella Saksa päätti, että ranskalaiset saisivat elää toimeentulon rajamailla, ja kaikki muut elintarvikkeet pakko-otettaisiin – myös ”Ranskan loistavimmat jalokivet”, kuten entinen pääministeri Édouard Daladier hienoja viinejä kutsui.
Läheskään kaikki eivät olleet yhtä kaukoviisaasti varautuneet siihen, että saksalaiset tulevat viemään heidän omaisuutensa.
Kun erään bordeaux’laisen viinitilan omistaja kuuli saksalaisten olevan tulossa hän pani väkensä upottamaan parhaat viininsä linnansa puistossa sijaitsevaan lampeen.
Seuraavana aamuna aamukävelylleen puistoon lähtenyt saksalainen upseeri kohtasi oudon näyn: lammen pinta oli kokonaan pulloista irronneiden etikettien peitossa.
Pétain tuotti pettymyksen
Ranskan viininviljelijät olivat luottaneet Vichyn Ranskan johtajaan marsalkka Philippe Pétainiin, joka viljeli itsekin viiniä ja oli luvannut turvata viinintuottajien aseman.
Pétain teki yhteistyötä Saksan kanssa, ja Ranskan ja Saksan välille solmittiin yksinoikeussopimus viinin viennistä. Aluksi monet viinintuottajat pitivätkin järjestelyä hyvänä, sillä miehityksen vuoksi viinejä ei voitu vapaasti viedä ulkomaille.
Saksalaisten viineistä maksamat hinnat olivat kuitenkin niin alhaisia, ettei niillä pystynyt kattamaan edes tuotantokustannuksia.
Saksalaiset eivät luottaneet ranskalaisiin eivätkä halunneet uskoa viininvalmistusta näille, joten merkittävä osa miehitetyn Ranskan viiniviljelmistä joutui Saksan hallintaan.
Pétain ei kuitenkaan puuttunut asiaan, vaikka saksalaisten otteet kävivät yhä röyhkeämmiksi, ja kaupankäynti muuttui silkaksi rosvoukseksi. Viinintuottajien asenne muuttui.
He alkoivat petkuttaa saksalaisia, vaikka kiinnijääminen saattoi olla kohtalokasta.