Adolf Hitler etsi vapaan tuolin Münchenin Sterneckerbräu-panimon oluttuvasta, jossa pienpuolue Deutsche Arbeiterpartei, DAP, piti kokousta 12. syyskuuta 1919.
Kukaan ei kiinnittänyt huomiota kalpeaan, laihaan mieheen, jonka mustat viikset sopivat hänelle täydellisesti. Hitler oli paikan päällä tiedusteluagenttina, jonka tehtävänä oli kerätä tietoja äärioikeistolaisesta puolueesta.
Kokouksen päätöskeskustelussa opettaja Adalbert Baumann julisti, että Baijerin pitäisi erota Saksan valtakunnasta. Nämä sanat saivat Hitlerin pomppaamaan ylös tuolistaan. Hän oli taistellut Saksan puolesta maailmansodassa ja ryhtyi kiistelemään vihoissaan opettajan kanssa. Sanattomaksi jäänyt Baumann tarttui hattuunsa ja lähti.
"Voi hyvänen aika, mikä suupaltti. Hänelle olisi käyttöä", kuiskasi DAP:n perustaja ja puolueen puheenjohtaja Anton Drexler viereiselle miehelle.
Hitler ollessa lähdössä kapakasta kokouksen jälkeen Drexler ryntäsi hänen peräänsä. DAP:n johtaja onnistui antamaan viiksekkäälle miehelle pamfletin ja kertoi, että hän haluaisi tavata uudelleen.
Hitler suhtautui myönteisesti. Hän piti DAP:n näkemyksiä kiinnostavina, ja hän oli myös huomannut, että ihmiset kuuntelivat, kun hän puhui. Kokous oli sytyttänyt Hitlerissä kipinän, ja muutaman vuoden kuluttua hän johtaisi pienen puolueen valtaan ja suuruuteen.
Ensimmäisen maailmansodan päättymistä seurasi aseellinen valtataistelu Saksassa.
Etelä-Saksa oli vallankumouksellinen ruutitynnyri
**Baijeri ajautui ensimmäisen maailmansodan jälkeen poliittiseen kaaokseen. Hallitukset vaihtuivat usein, ja veri virtasi kaduilla. Sekasorto teki Saksan osavaltiosta äärioikeistolaisten tukikohdan.
7. marraskuuta 1918: Kuningas erosi
Baijerin kuningas Ludvig III luopui vallasta, kun Saksan armeija romahti ensimmäisessä maailmansodassa ja marraskuun vallankumous puhkesi lakkoineen ja kansannousuineen. Baijerista tuli tasavalta, jonka johtoon nousi vasemmistopoliitikko Kurt Eisner.
6. huhtikuuta 1919: bolševikit ottivat vallan
Eisner ei pystynyt vakauttamaan Baijeria, ja hänet murhattiin helmikuussa 1919. Tämän jälkeen Baijerista tuli Venäjän mallin mukainen neuvostotasavalta, jota hallitsivat bolshevikit. Heidän puna-armeijansa riisui poliisin aseista ja surmasi oikeistolaisia.
3. toukokuuta 1919: Freikorps murhasi mielin määrin
Weimarin tasavalta lähetti oikeistolaiset Freikorps-joukot Müncheniin palauttamaan järjestyksen. Freikorps tappoi ainakin 600 bolševikkiä ennen kuin Baijerin ensimmäinen demokraattinen perustuslaki hyväksyttiin elokuussa.
1920-luku: Äärioikeisto kasvoi kasvamistaan
Baijerin tulehtunut poliittinen ilmapiiri teki Münchenistä kansalliskonservatiivisten ja äärioikeistolaisten voimien kotipesän. Kaupungin ilmapiiri suosi NSDAP:tä ja monia muita oikeistolaisia liikkeitä.
Sota katkeroitti Hitlerin
Itävaltalaissyntyinen Hitler muutti Müncheniin vuonna 1913 ja ilmoittautui vapaaehtoiseksi Saksan armeijaan seuraavana vuonna. Siellä hän saavutti korpraalin arvon, sai kaksi rautaristiä ja sokeutui väliaikaisesti kaasuhyökkäyksessä vähän ennen sodan päättymistä. Hänen tunteensa Saksan valtakuntaa kohtaan lämpenivät niin, että hän piti Saksaa uutena kotimaanaan.
Müncheniin palannutta Hitleriä piinasi tappio. Hän oli katkera siitä, että saksalaiset antautuivat. Hän lannistui entisestään nähdessään maan sekasortoisen tilan sodan jälkeen. Vallankumoukselliset virtaukset kaatoivat useiden kaupunkien vallanpitäjät, ja Saksa ajautui syvään kahtiajakoon – varsinkin juuri Münchenissä.
Työttömiä oli paljon, mutta Hitler oli onnekas voidessaan jatkaa sotilaana Baijerin kansalliskaartissa. Se oli armeijan alueellinen osasto, joka muodosti nyt Saksan rajalliset puolustusvoimat. Hän toimi vartijana Münchenin päärautatieasemalla ennen kuin liittyi toukokuussa 1919 armeijan tiedusteluosastoon, joka vastasi vakoilusta kotimaassa.
"Ei sillä ole väliä, jos meille nauretaan tai meitä pilkataan." Hitler puolueensa vastustajista.
"Hän oli kuin voipunut rakkikoira, joka kaipasi isäntää – valmiina tekemään yhteistyötä kaikkien kanssa, jotka olivat hänelle edes hiukan ystävällisiä", kirjoitti tiedustelusosaston päällikkö, kapteeni Karl Mayr myöhemmin.
Armeijan johto oli vahvasti kansallismielistä ja kommunisminvastaista. Mayrille annettiin varoja agenttien ja ilmiantajien verkoston rakentamiseen, jotta hän saisi sotilaat ja kansalaiset tukemaan armeijan näkemyksiä. Mayr näki [Hitlerissä] (https://historianet.fi/sota/toinen-maailmansota/hitler) potentiaalia, koska hän osoitti selvästi halveksuvansa bolševismiä.
Kesällä 1919 Hitler piti luentoja Reichswehrin sotilaille lujittaakseen heidän kansallismielisyyttään, ja syksyllä Mayr antoi hänelle tehtäväksi DAP:n valvonnan. Yksi tiedusteluosaston tehtävistä oli kerätä tietoja Münchenissä vuonna 1919 syntyneistä lukemattomista oikeistoryhmistä, sillä näitä ryhmiä olisi voitu mahdollisesti käyttää nationalismin vahvistamiseen Saksassa.
Hitlerin puheenvuoro DAP:n kokouksessa Sterneckerbräussa 12. syyskuuta ei ollut suunniteltu. Hänen esiintymisensä teki silti vaikutuksen Anton Drexleriin.
Hitler oli epäilemättä imarreltu puolueen puheenjohtajan kehuista, ja muutamaa päivää myöhemmin hän liittyi DAP:hen. Virallisesti hän oli jäsen numero 555, mutta ensimmäiset 500 olivat kuvitteellisia, jotta puolue näyttäisi suuremmalta kuin se olikaan.
Puhelahjat poikivat suursuosion
Hitlerin retoriset taidot toivat hänelle nopeasti paikan DAP:n johdossa, jossa hänet asetettiin vastaamaan puolueen propagandasta. Hän järjesti yhdessä Drexlerin kanssa puolueen ensimmäisen joukkokokouksen Hofbräuhausissa helmikuussa 1920.
Siellä he esittelivät kaksikon itse laatiman uuden puolueohjelman, mutta puolueen nimenä oli nyt Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue (NSDAP). Ohjelman tärkeimpiä kohtia olivat muun muassa vaatimus Suur-Saksasta, jossa olisi vahva keskusvalta, sekä tilinteko juutalaisten ja kaikkien muiden sotaa henkilökohtaisen hyödyn saamiseksi käyttäneiden kanssa.
"Heidät on ruoskittava! Heidät on hirtettävä!" ihmiset huusivat ja osoittivat suosiotaan, kun Hitler hyökkäsi jyrkästi niitä vastaan, jotka olivat hyötyneet Saksan tappiosta.
Puolueen uusi jäsen jätti kaikki muut johtajat varjoonsa suorasukaisella tyylillään ja ilmaisuvoimaisella puheellaan.
"Meidän mottomme on ainoastaan taistelu. Pyrimme hellittämättä tavoitteisiimme!" Hitler jyrisi puhujakorokkeelta 2 000 läsnäolijan hurraa-huutojen saattelemana.
Natsien pelikirja oli valmis jo vuonna 1920
Tavoitteena voimakas Saksa
Puolueohjelman ensimmäinen kohta oli vaatimus "Suur-Saksasta", jolla olisi kansallinen itsemääräämisoikeus – mikä tarkoitti Versailles'n rauhansopimuksesta luopumista. Natsien ajatus suuresta imperiumista toteutettiin Kolmantena valtakuntana.
Tulevaisuus vaati enemmän elintilaa
Suuren imperiumin ajatuksen mukaisesti puolue vaati myös "maata ja alueita kansamme ruokkimiseksi”, ja tämä tuo mieleen natsien vaatimuksen "Lebensraumista" sekä hyökkäyksen Neuvostoliittoon vuonna 1941.
Juutalaisia pidettiin riesana
"Yksikään juutalainen ei voi olla valtion kansalainen", puolueohjelmassa todettiin ja korostettiin vielä, että Saksan kansalaisilla pitäisi olla "saksalaista verta" suonissaan. Rotupuhtaudesta tuli myöhemmin natsien juutalaisiin kohdistaman vainon ydin.
Lehdistö piti pitää tiukasti hihnassa
Puolue vaati lehdistöltä niin sanottujen tahallisten poliittisten valheiden ja niiden levittämisen lopettamista. Sanamuodon esikuvana oli natsien vuoden 1933 jälkeinen tiedotusvälineiden täydellinen valvonta, jotta vain natsien "totuus" tuli julki.
Menestyksensä jälkeen Hitlerillä ei ollut enää epäilystäkään siitä, että hänen tulevaisuutensa olisi politiikassa. Siksi hän erosi Reichswehrin agentin työstä maaliskuussa.
Keväästä 1920 lähtien Hitler työskenteli ahkerasti päätoimisena poliitikkona ja oli vakuuttunut siitä, että joukkokokoukset avaisivat NSDAP:lle tien eteenpäin. Hän kiersi Münchenin ja sen lähiympäristön lukuisissa oluttuvissa, joissa hän puhui tuntikausia.
Hänen puheissaan oli toistuvana teemana uuden Weimarin tasavallan häpäiseminen. Kerta toisensa jälkeen hän jyrisi Berliinin poliitikkoja vastaan. He olivat allekirjoittaneet vuonna 1919 [Versaillesin rauhansopimuksen] (https://historianet.fi/sota/ensimmainen-maailmansota/versaillesin-rauha-pohjusti-hitlerin-nousua), jossa Saksaa rangaistiin ankarasti ensimmäisestä maailmansodasta.
Heinäkuun 7. päivänä 1920 Hitler piti esitelmän "Versaillesin häpeärauhasta" 2 400 ihmiselle, jotka kuuntelevat miestä lähes hypnotisoituneina. Heidän joukossaan oli 20-vuotias Hans Frank, josta tuli myöhemmin johtava puolueen jäsen ja Puolan natsien kenraalikuvernööri:
"Olin syvästi lumoutunut. Se kaikki tuli sydämestä. Siitä illasta lähtien olin varma, että jos joku voi muuttaa Saksan kohtalon, niin se on Hitler – vaikken ollutkaan puolueen jäsen."
Hitleristä tuli NSDAP:n yksinvaltias
Hitlerin esiintymisten lisääntyessä NSDAP:n jäsenmäärä kasvoi. Syyskuussa 1919 puolueeseen kuului 55 jäsentä, ja vuoden 1921 alussa puolueen jäsenmäärä oli noin 2 000. Siitä huolimatta useat puolueen johtavat virkamiehet alkoivat liehitellä muita oikeistokansallismielisiä puolueita yhdistymistä silmällä pitäen.
Ajatus fuusiosta raivostutti Hitleriä, koska suunnitelmiin kuului puolueen päämajan siirtäminen Berliiniin. Tämä olisi vaarantanut hänen oman asemansa puolueessa.
"En voi enää olla enkä aio enää olla jäsen", propagandapäällikkö sanoo 11. heinäkuuta 1921 erottuessaan puolueesta.
Tähtipuhujan menettäminen olisi voinut olla katastrofi NSDAP:lle, ja monet johtoportaassa pelkäsivät, että Hitlerin lähtö hajottaisi puolueen. Kaksi päivää myöhemmin Drexler otti yhteyttä Hitleriin selvittääkseen, voisiko hänet suostutella palaamaan.
Hitler keräsi 1920-luvun alussa itselleen karismaattisen ja vaikutusvaltaisen poliitikon maineen baijerilaisissa oluthuoneissa pitämillään puheilla.
Hitlerin vaatimus oli selkeä ja ytimekäs: "Puheenjohtajuus ja diktaattorin valtuudet".
Hän halusi varmistaa, että puolue ei voi tulevaisuudessa joutua vaaraan muiden johtajien äkillisten päähänpistojen vuoksi.
Seuraavana päivänä puoluehallitus vastasi, että Hitlerin "valtavan tietämyksen" ja "poikkeuksellisten puhelahjojen" vuoksi se myöntäisi hänelle puheenjohtajan paikan hänen asettamillaan ehdoilla.
Hitler oli 32-vuotiaana NSDAP:n ehdoton johtaja – ja jäsenmäärä oli 3 680.
Wienissä Hitler pyrki taiteilijaksi ja maalasi muun muassa kaupungin oopperan. Hänen taiteelliset haaveensa eivät kuitenkaan koskaan toteutuneet.
Epäonnistuneesta taidemaalarista tuli natsidiktaattori
**Hitler kohtasi vastoinkäymisiä elämänsä ensimmäiset 25 vuotta, mutta ensimmäinen maailmansota oli hänen pelastuksensa. Suuri sota antoi hänelle identiteetin sotilaana ja nationalistista ylpeyttä, ja ne hän otti mukaansa politiikkaan.
1889: Adolf Hitler syntyi
Hitler syntyi Braunau am Innissä ja varttui Linzissä. Ne molemmat olivat Itävallan kaupunkeja Itävalta-Unkarin saksankielisessä osassa.
1907: Hylättiin taideakatemiasta
Hitler matkusti Wieniin tavoittelemaan unelmaansa taidemaalarin urasta, mutta hän reputti taideakatemian pääsykokeen kahtena vuotena peräkkäin.
1909: Elämää irtolaisena
Rahaton Hitler majoittui Wienissä irtolaisten asuntolassa. Seuraavana vuonna hän sai oman huoneen miestenkodista, jossa hän asui kolme vuotta.
1914: Sota kutsui
Hitler asui Münchenissä, kun ensimmäinen maailmansota syttyi. 25-vuotias epäonnistunut taiteilija värväytyi Saksan armeijaan, kun Itävalta-Unkarin armeija oli hylännyt hänet.
1919: Hitler ryhtyi politiikoksi
Sodan jälkeen Hitler päätyi töihin armeijan tiedusteluosastolle Müncheniin. Siellä hän perehtyi agenttina DAP-puolueeseen, josta tuli myöhemmin natsipuolue NSDAP.
Johtaja hyödynsi rettelöitsijöiden armeijaa
Puoluejohtajana Hitleristä tuli yhä tunnetumpi kasvo Münchenissä, jossa hän istui mielellään suosikkikahvilassaan Galeriestrassella. Siellä hänellä oli aina mukanaan useita puoluetovereitaan.
Miehet toimivat Hitlerin henkivartijoina, kun hän lähti kotiinsa pukeutuneena mustaan pitkään takkiin, päässä pehmeä huopahattu ja kädessä ratsupiiska. Puheenjohtaja ja hänen puoluetoverinsa ajautuivat usein yhteenottoihin sosiaalidemokraattien ja kommunistien kanssa. Hitlerin iloksi hankaluudet toivat puolueelle julkisuutta:
"Ei sillä ole väliä, nauretaanko meille tai pilkataanko meitä, esitetäänkö meidät pelleinä vai rikollisina – pääasia on, että meistä puhutaan ja että meitä käsitellään yhä uudelleen."
Elokuussa 1921 Hitlerin rettelöitsijät organisoitiin Sturmabteilung-ryhmäksi (rynnäkköosasto, lyhenne SA). Ruskeisiin paitoihin pukeutuneet jäsenet vartioivat puoluekokouksia, pahoinpitelivät poliittisia vastustajia kadulla ja hyökkäsivät muiden puoluekokousten osanottajien kimppuun.
Hitler antoi "ruskeapaitojen" hyökätä jopa omien puheidensa aikana poliittisten vastustajiensa kimppuun. Heitä kun ilmestyi usein paikalle – esimerkiksi Hofbräuhausissa marraskuussa 1921.
”He hyökkäsivät vastustajien kimppuun kuin sudet, kahdeksan tai kymmenen miehen ryhmissä ja kirjaimellisesti pieksivät heidät ulos salista", Hitler kirjoitti kirjassaan Taisteluni.
Toisen väkivaltaisen yhteenoton jälkeen tammikuussa 1922 Hitler joutui itse istumaan neljä viikkoa vankilassa, koska hän oli auttanut Baijerin separatistipuolueen johtajan, insinööri Otto Ballerstedtin, pahoinpitelyssä.
Väkivaltainen strategia kuitenkin tepsi. Yhä useammat saksalaiset miehet liittyvät SA:han, joka muuttui vähitellen puolisotilaalliseksi taistelujärjestöksi. Hitler odotti poliittisten kannattajiensa seuraavan hänen tahtipuikkoaan – vaikka se maksaisi tulevaisuudessa muutakin kuin verta.
"Vain niiden tulee värväytyä, jotka ovat tottelevaisia johtajille ja tarvittaessa valmiita kuolemaan!" Hitler julisti kuudes joulukuuta 1922 laaditun poliisiraportin mukaan.
NSDAP:ssä oli 55 000 jäsentä
Hitlerillä oli tukena henkilökohtainen palkkamurharyhmä, ja puolueen jäsenmäärä oli yli 55 000. Syksyllä 1923 Hitler tunsi, että aika oli oikea.
Hakaristi oli natsien virallinen symboli jo 1920-luvun alussa.
Hitler ei kunnioittanut Weimarin tasavallan demokraattisia sääntöjä, ja hän alkoi pohtia, miten voisi kaapata vallan. Ensin Baijerissa – ja sitten koko Saksassa.
Hitler oli nyt vakuuttunut siitä, että juuri hän oli mies, joka voisi rakentaa nöyryytetyn Saksan uudelleen.