Natsit etsivät arjalaisten alkuperää Pohjolasta
Natsien ideologian mukaan kulttuuri ja sivilisaatio oli peräisin arjalaisilta germaaneilta. 1930-luvulla SS Ahnenerbe -järjestö lähetti tutkimusmatkailijoita Pohjolaan etsimään todisteita teorian tueksi.
SS-sotilaita opiskelemassa riimuja 1934.
Päivälehti Ny Tid kirjoitti syksyllä 1934 uudesta ilmiöstä Ruotsissa: ”Lukuisat saksalaiset turistit tulvivat nykyään Bohusläniin tutkiakseen kalliokaiverruksia. Natsit haluavat nimittäin todistaa, että saksalainen sekoituskansa olisi kovin germaanista ja nyt halutaan tutkia germaanisia kalliokaiverruksia. Tätä järjettömyyttä kuvaa hyvin se, että eräs saksalainen professori julisti Munkedalissa, että ei ole koskaan tuntenut sellaista kunnioitusta kuin seisoessaan siellä kalliokaiverruksen edessä”.
Professorin nimi oli Herman Wirth. Hän oli alankomaalainen mutta oli kuitenkin tuntenut itsensä imarrelluksi lehden kutsuttua häntä saksalaiseksi. Wirth oli vankkumaton natsi ja väitti, että kaikki germaanit, niin saksalaiset, alankomaalaiset kuin skandinaavit, kuuluivat samaan rotuun, jolla oli sama historiallinen alkuperä. Hän myös väitti, että kaikki maailman kulttuuri oli peräisin germaanisivilisaatiolta, joka oli sijainnut napapiirillä miljoonia vuosia sitten. Sieltä olivat muinaisgermaanit levittäytyneet kaikkialle maailmaan.
SS Ahnenerbe etsi arjalaisten alkuperää
Sivilisaatio oli kadonnut noin 100 000 vuotta sitten, mutta siitä oli säilynyt jälkiä. Tärkeimpiä jälkiä olivat Wirthin mielestä Skandinavian kalliokaiverrukset. Hän piti niitä arjalaisten muinaisen uskon ja kirjoitusjärjestelmän merkkeinä ja oli matkustanut Ruotsiin todistamaan teoriansa.
Idea siitä, että maailman vanhin sivilisaatio olisi germaaninen eikä egyptiläinen tai mesopotamialainen, sopi hyvin yhteen natsien rotuteorioiden kanssa. Heinrich Himmler oli nimittänyt Wirthin vastaperustetun SS Ahnenerben johtoon vuonna 1935. Sen tavoitteena oli tutkia germaanisen rodun alkuperää, historiaa ja kulttuuria. Himmler odotti tutkijoiden todistavat natsien teorian, jonka mukaan arjalainen tai germaaninen rotu olisi muita parempi.
Wirth sai käyttöönsä hyvät resurssit. Hän teki ensimmäisen tutkimusmatkansa kesällä 1936 tehdäkseen kipsijäljennökset Bohuslänin kuuluisista kalliokaiverruksista.
Saksalainen retkikunta Tanumin kalliopiirroksilla vuonna 1935.
Yrjö Grönhagenin teoria suomalaisista
Samaan aikaan suomalainen antropologian opiskelija Yrjö Grönhagen vaelsi Euroopan halki. Hän oli perheestä, jossa vaalittiin voimakkaita konservatiivisia ja kommunisminvastaisia perinteitä ja sympatisoitiin natseja. Saksassa Grönhagenin onnistui päästä Himmlerin puheille selittämään suosikkiteoriaansa. Hän väitti, että kielellisistä eroista huolimatta suomalaisilla oli sama alkuperä kuin germaaneilla. ”Suomalaisten ulkonäkö paljastaa heidän alkuperänsä. He ovat pitkiä ja vaaleita, sini- tai vihreäsilmäisiä. Rodullisesti he kuuluvat Länsi- tai Pohjois-Eurooppaan”, esitti Grönhagen.
Himmler kiinnostui suomalaisista kulteista
Nuori ja karismaattinen suomalainen vakuutti Himmlerin. SS-johtaja kiinnostui erityisesti Karjalasta, jota Grönhagen kuvaili alueeksi, jossa ”maalaisten elämää yhä leimaavat pakanalliset perinteet, taikuus ja runonlaulanta”. Himmler halusi korvata kristinuskon germaanisella, pakanallisella uskonnolla. Hän kehitti jo rituaaleja tällaista kulttia varten. Grönhagen sai tehtäväkseen auttaa häntä dokumentoimalla suomalaisten muinaista pakanauskoa.
Yrjö von Grönhagen nauhoitti muun muassa kuvassa kanteleen kanssa olevan Timo Lipitsän laulua ja soittoa Suomessa.
Suistamon kylässä Grönhagen tapasi vanhan runonlaulaja Timo Lipitsän, joka ei ollut koskaan käynyt koulua, ei osannut lukea tai kirjoittaa eikä tiennyt modernista maailmasta mitään. Kun Grönhagen pyysi Lipitsää laulamaan jotain Kalevalasta, tämä vastasi, ettei ollut koskaan kuullutkaan siitä.
Kesän 1936 Grönhagen tallensi karjalaista perinnettä valokuvaamalla ja äänittämällä. Syksyllä hän matkusti Berliiniin mukanaan satoja tallennettuja runoja ja rituaaleja. Vaikuttunut Himmler nimitti hänet heti uuden Fenno-germaanisten opintojen osaston johtajaksi. Hän myös ripusti toimistonsa seinälle suuren valokuvan Timo Lipitsästä.
Ruotsi kielsi valosten oton
Myös Wirth lähti kesällä 1936 uudelle tutkimusmatkalle, mutta Ruotsin viranomaiset saivat pian tarpeekseen. Heille selvisi, että Wirth oli vahingoittanut useita muinaismuistoja ja jättänyt edellisenä kesänä ympäriinsä kipsimuotteja. Lopulta Ruotsin viranomaiset kielsivät Wirthiä tekemästä uusia valuja, mutta hän oli silti verrattain tyytyväinen palatessaan Berliiniin lokakuussa 1936 kaikkiaan 221 uuden valun kanssa. Hän kirjoitti Himmlerille: ”Tämä on kokoelma, jollaista maailma ei koskaan aiemmin ole nähnyt. Joka haluaa opiskella pohjoista rotua ja sen kalliokaiverruksia, matkustaa Saksaan Deutsches Ahnenerbeen. Vain sinne on koottu tärkeimmät monumentit”.
Herman Wirth Ruotsissa etsimässä germaanisen rodun alkukotia.
Wirth joutui epäsuosioon
Paluu Berliiniin oli Wirthille sokki. Adolf Hitler oli julkisesti tuominnut hänen tutkimuksensa ”huhujen ja satujen kokoelmaksi” ja ”epämääräisiksi pohjoismaisiksi esityksiksi”. Myös Himmler oli kyllästynyt Wirthin jatkuviin budjettiylityksiin: ”En halua osallistua poliittisiin typeryyksiin, jotka tuhoavat meidät taloudellisesti! Professori Wirthille pitää tehdä selväksi, että ellei SS olisi suojannut häntä, hänet olisi jo suljettu vankilaan tai työleirille”.
Himmlerin uusi suosikki Ahnenerbessä oli saksalaisarkeologi Herbert Jankuhn. Hän oli johtanut Dannevirken ja vanhan tanskalaisasutus Hedebyn kaivauksia. Se oli korkean profiilin hanke, joka oli Himmlerin henkilökohtaisessa suojeluksessa. Jankuhn julkaisi useita populaarihistoriallisia artikkeleita löydöistään ja esitti muinaiset germaanit enimmäkseen rauhallisina yli-ihmisinä. Hän väitti myös, että oli löytänyt todisteita siitä, että he olivat myös taitavia sotilaita, kun heidän piti puolustaa itseään tai vallata uutta maata.
1941 norjalaiset natsit vaativat itselleen niin sanottua Snartemon miekkaa, jotta he voisivat ojentaa sen Himmlerille hänen vieraillessaan Norjassa. Yliopiston väestä kukaan ei suostunut paljastamaan, mihin se oli kätketty, vaikka kahteen professoriin ja yliopiston rehtoriin käytiin käsiksi.
Hitler käytti jotakuinkin samoja väitteitä perustellakseen suunnitelmiaan hyökkäyssodasta. Toisen maailmansodan alettua Jankuhn sai eritystehtäväkseen vastata germaanisista muinaismuistoista. Usein se tarkoitti käytännössä miehitettyjen maiden kulttuuriaarteiden ryöstämistä. Vuonna 1940 Jankuhn ilmestyi Osloon, jossa hän oli aiemmin käynyt arkeologisissa kongresseissa. Nyt hänellä oli yllään musta SS-univormu, ja hän julisti, että kaikki muinaismuistot ja arkeologiset tutkimukset olivat tästä lähtien hänen valvonnassaan.
Taistelu Snartemon miekasta Norjassa
Siitä alkoi viisi vuotta kestänyt taistelu natsien ja norjalaisten arkeologien välillä. Erityisen katkera oli kamppailu rautakautisesta, 500-luvulta peräisin olevasta Snartemon miekasta, joka oli löydetty Etelä-Norjasta 1933. Se oli koristeltu eräänlaisella hakaristillä, mikä tietenkin houkutti natseja.
Wirthin kalliokaiverruksista tekemät kipsijäljennökset unohdettiin erääseen kellariin Berliinissä. Vasta 1990-luvulla niitä asetettiin näytteille Itävallan Spital am Pyhrnissä. Näyttelyn avasi eräs Ahnenerben entisistä työntekijöistä. Näyttelyssä esiteltiin kaikkea sitä, mikä oli jäljellä SS:n arjalaisen rodun pohjoista alkuperää koskeneesta jahdista.