Natsi-Saksa rakasti vaaleita viikinkejä

Natsit kirjoittivat viikingit historiaansa ja pitivät heitä ”herrakansan” esikuvina, ja teorioille yritettiin löytää todisteita muun muassa arkeologisilla kaivauksilla.

Natsit kirjoittivat viikingit historiaansa ja pitivät heitä ”herrakansan” esikuvina, ja teorioille yritettiin löytää todisteita muun muassa arkeologisilla kaivauksilla.

Imageselect

Pohjolan mytologia oli noussut suosioon Saksassa 1800-luvun puolivälissä muun muassa Richard Wagnerin eeppisten Nibelungin sormus -oopperoiden myötä.

Pohjoisten tarujen katsottiin kertovan pikemminkin germaanien kuin skandinaavien historiasta, ja niiden avulla pyrittiin nostattamaan saksalaista kansallistuntoa.

Nat­sien aatemaailman mukaan saksalaiset olivat herrakansaa, joten viikingit olivat heille täydellinen esikuva: vaaleatukkaiset ja sinisilmäiset viikingit olivat ­arjalaisia, kuten kunnon saksalaisten piti olla, ja heidän mahtinsa perustui rotupuhtauteen ja voimaan.

Sig-riimu (uloimpana vasemmalla) symboloi voittoa, ja kaksi Sig-riimua oli SS-joukkojen symboli vuodesta 1933 lähtien. Tyr (toinen vasemmalta) oli nimetty pohjoisen sodanjumalan mukaan, ja sitä käytettiin SS-sotilaiden hautakivessä. Hagall (toinen oikealta) edusti uskollisuutta, ja sitä käytettiin muun muassa SS-miesten häissä ja sormuksissa. Niin sanottua elämänriimua (uloimpana oikealla) käytettiin univormuissa ja muun muassa kuolinilmoituksissa.

© The Unicode Standard

Sota sotki Himmlerin suunnitelmat

Heinrich Himmler johti Ah­nen­erbe-organisaatiota, joka tutki arjalaisen rodun antropologiaa ja kulttuurihistoriaa.

Sillä oli toimintaa ympäri maailmaa, mutta yli puolet sen budjetista käytettiin kaivauksilla viikinkien suurimmassa kauppakaupungissa Hedebyssä enti­sellä tanskalaisalueella.

Himmler suunnitteli teettävänsä kaivauksia myös Islannissa, mutta ne eivät toteutuneet, sillä Britannia miehitti Islannin vuonna 1940. SS-joukkojen merkit kehitettiin ­viikinkien alkuperäisten riimujen pohjalta.