SS-upseeri Adolf Eichmann oli yksi toisen maailmansodan aikaisen juutalaisten joukkotuhon suunnittelijoista, ja hänen tehtävänään oli muun muassa järjestää juutalaisten kuljetukset tuhoamisleireille.
Sodan jälkeen hän tekeytyi alikersantiksi ja jäi yhdysvaltalaisten vangiksi.
Hänet lähetettiin heikosti vartioidulle vankileirille, josta hän pakeni helmikuussa 1946.
Sen jälkeen hän piileskeli eri puolilla Saksaa eri henkilöllisyyksien turvin, kunnes hän vuonna 1950 matkusti Italiaan.
Siellä hän pääsi kosketuksiin verkoston kanssa, joka auttoi natseja pakenemaan Etelä-Amerikkaan.
Hän hankki väärät henkilöllisyyspaperit ja viisumin Argentiinaan, jonne hän saapui heinäkuussa 1950.
Muutamaa vuotta myöhemmin Eichmann sai tuotua myös perheensä uuteen kotimaahansa ja alkoi viettää hiljaiseloa Buenos Airesissa.
1950-luvulla tieto Eichmannin olinpaikasta selvisi Israelin tiedustelupalvelulle Mossadille, joka käynnisti vuonna 1960 salaisen operaation Eichmannin vangitsemiseksi.
Operaatio onnistui 11. toukokuuta 1960, jolloin ryhmä israelilaisagentteja sieppasi Eichmannin ja salakuljetti tämän Argentiinasta Israeliin.
Hänet todettiin laajassa oikeudenkäynnissä syylliseksi muun muassa sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan.
Eichmann teloitettiin hirttämällä 1. kesäkuuta 1962.