Isot ilmalaivat olivat suosituimpia kuin koskaan vuonna 1929, kun ilmalaivalla lennettiin ensimmäisen kerran maailman ympäri. Toukokuusta 1930 ne aloittivat myös ensimmäiset reittilennot Atlantin yli.
Kun natsit nousivat Saksassa valtaan, ilmalaivoilta odotettiin suuria, ja vuonna 1934 natsit tukivatkin Zeppelin-tehdasta kahdella miljoonalla Saksan markalla.
Laivoja ei niinkään tarvittu sodankäyntiin vain propagandaan. Vuotta myöhemmin Hermann Göringin ideoima yhtiö alkoi huolehtia Saksan suurimman ilmalaivan, Hindenburgin, liikennöinnistä.
Natsit halusivat Hindenburgilla todistaa, että Saksa oli taas suurvalta ja sillä oli huipputekniikkaa, sillä ilmalaiva oli tuon ajan nopein ja ylellisin kulkuneuvo pitkillä matkoilla.
Tutustu Hindenburgiin:
Vauhti ja luksus houkuttelivat väkeä
Ilmanvastuksen pienentämiseksi matkustajien hytit ja ruokasali sijaitsivat Hindenburgin ”mahassa”.
Hakaristi peräsimessä oli hinta natsien osoittamasta tuesta LZ 129 Hindenburgin rakentamiselle.
Kävelykannella oli tuoleja, pöytiä ja piano, ja siellä matkustajat saattoivat nauttia drinkkejä ja pelata korttia.
Portaat johtivat alas B-kannelle, missä toisen luokan matkustajat ja miehistö nukkuivat.
Hytit olivat yleensä kahden hengen ja niissä oli kerrossänky, mutta tarjolla oli myös neljän hengen hyttejä.
Ruokasalin panoraamaikkunoista pääsi nauttimaan maisemista.
Vain rikkaimmilla oli varaa ylittää Atlantti ilmalaivalla. Matkan aikana he saattoivat nauttia aterioista ravintolassa, polttaa sikareita tupakkahuoneessa tai kylpeä suihkussa, jolla jätti oli myös varustettu.
Hindenburgin peräsimeen maalattiin iso hakaristi, ja se esimerkiksi leijui stadionin yllä ilmassa vuoden 1936 Berliinin olympialaisissa. Jätti lensi myös kansanjoukkojen yli Nürnbergin puoluekokouksessa.
Propagandateho haihtui kirjaimellisesti savuna ilmaan, kun Hindenburg paloi vuonna 1937.