Natsi-Saksassa ajatuksen siitä, että juutalaisten pitäisi käyttää vaatteissaan keltaista daavidintähteä, esitti Saksan turvallisuuspoliisin päällikkö Reinhard Heydrich marraskuussa 1938 juutalaisiin kohdistuneiden väkivaltaisuuksien, ns. kristalliyön, jälkeen.
Tähden tarkoitus oli helpottaa juutalaisten tunnistamista ja siten vainotoimien kohdistamista. Käytännössä tähden käyttöä alettiin vaatia vasta seuraavana vuonna, kun Saksa valloitti Puolan.
- marraskuuta 1939 alkaen kaikkien yli 12-vuotiaiden juutalaisten piti käyttää tähteä. Seuraavien vuosien aikana vaatimus levisi kaikkiin natsien miehittämiin maihin Tanskaa ja Norjaa lukuun ottamatta.
Historian saatossa juutalaisia on aiemminkin vaadittu käyttämään erilaisia tunnusmerkkejä.
Esimerkiksi islaminuskoisessa abbasidien kalifaatissa (750–1258) juutalaismiesten oli käytettävä keltaisia merkkejä, kun taas naisten oli käytettävä ”yhtä punaista ja yhtä mustaa kenkää sekä pientä kelloa kaulassa tai kengissä”, kuten vuodelta 1121 olevassa juutalaisessa asiakirjassa kerrotaan.
Myös keskiajan Euroopassa juutalaisten piti erottua näkyvästi kristityistä. Joissain maissa heidän piti käyttää vaatteissaan eri muotoisia merkkejä, jossain taas heitä vaadittiin käyttämään tietynlaisia vaatteita.
Esimerkiksi espanjassa juutalaiset käyttivät turbaania ja Saksassa keilamaista hattua.